Pitkästä aikaa

Sateisen kesäistä huomenta!

Olen odotellut bloggausinnon palaamista, mutta sitä ei ole toistaiseksi kuulunut takaisin. Ehkä jossain vähemmän kiireisessä elämänvaiheessa palaan joskus blogin pariin. Piiperrykseen riittää kuitenkin aina aikaa, tekniikat vain vaihtelevat. Tällä hetkellä olen erityisen innoissani ompelemisesta, paperiaskartelu ja neulominen ovat nyt taka-alalla. Kortteja olen tehnyt aina tilauksesta ja akuuttiin tarpeeseen. Neulomishommat alkavat varmasti innostaa taas syksyn tullen.

 Olen tallentanut ja jakanut piiperryksiäni nyt instagramin kautta, se on nopeampi ja helpompi keino minulle tällä hetkellä. Tervetuloa seuraamaan @paula_pii ja mukavaa kesää!

Tästä mekosta tuli aika hauska! Kaava ottobre 3/2015, kangas marimekon trikoota. #diy #sewing #ompelu #ppoi #saumanvara #ottobre #marimekko

Kuva, jonka Paula Eerola (@paula_pii) julkaisi 17. 05ta 2015 klo 8.20 PDT

Sydän-hamoset

 Noshin mallistossa oli jokin aika sitten ihana sydänneuloksesta tehty hame.

Ompeluharrastuksen hassuna sivutuotteena ei tee mieli ostaa kalliilla sellaista vaatetta, jonka osaa tehdä itsekin, joten ostin vain puoli metriä kyseistä sydänneulosta kankaana.

Tarkkaan leikattuna kankaasta sai juuri ja juuri hameet sekä 3-vuotiaalle (110 cm) että 5-vuotiaalle (122 cm.) Laitoin isompaan mustat nepit ja pienempään pinkit, niin että hameet löytävät pesun jälkeen oikeisiin kaappeihin.

Kaava on Ottobre 1/2015 Jeanie. Tikkaukset, valehalkio ja isot läpälliset taskut toivat kivaa pientä haastetta aloittelijaompelijan elämään.

Peplum

Facebookin ompeluryhmät ovat parin viikon ajan olleet täynnä peplumeita. Uusimmassa Ottobre lehdessä (1/2015) oli nimittäin kaava peplum-tunikaan tyttösille. Ompelin 3-vuotiaalle 110cm kokoisen tunikan Paapiin Marjanalle-kankaasta. Tässä on vähän kasvunvaraa, hihat on käännetty kuvaa varten. Kaava oli oikein kiva ja helppotekoinen. Näitä voisin ommella lisääkin, jos vain ei lasten vaatekaapit niin kovin pullistelisi paitapinoja...

Keijukaiskortti

Helmikuu on minulle viimeinen kuukausi Inspishaasteen Design Teamissa. Kiitos Viltsulle tästä! Oli mukavaa olla mukana! Inspishaaste on nyt muuttanut Viltsun blogiin, klikkaa katsomaan! Helmikuun haasteen aiheena on itse tehty tausta. Oman taustani tein suoraan valkoiselle korttipohjalle leimoilla ja maaleilla. Ihana keijuleimasin oli askartelulehden kylkiäinen, embossasin eli kohokuvioin sen mustalla kimaltavalla jauheella, Kerrostin keijun korttipohjalle ja lisäsin pari timanttia sekä feikkitikkaukset ohutkärkisellä tussilla. Näin se vuoden ensimmäinen kortti syntyi! 

Joulukortteja

Joulu on taas, joulu on taas... eikun, huomasin, etten ole vieläkään blogannut kaikkia jouluaskarteluita, joista olen napannut kuvat. Tällaisia ekokorttipohjalle koottuja kortteja lähti meiltä tänä vuonna. Näitä syntyi liukuhihnatyöskentelynä se parikymmentä, joita meidän perheeltä yleensä lähtee kortteja. Valkoiset koristeet kakkupapereita lukuun ottamatta on leikattu Silhouetella. Alimmaisen kortin vintagetyttöä kaksi eri ihmistä luuli minun omaksi lapsuudenkuvakseni! Näin ei toki ole, mutta ehkä se yhdennäköisyys selittää, miksi tykästyin juuri tuohon kuvaan niin kovin, heh.

Neljä yöpaitaa

Joskus kesällä ostamani hauska villakoiratrikoo pääsi viimein työn alle tässä vuoden vaihteessa. Halusin tehdä ipanoillle kankaasta yöpaidat, koska en oikein osannut kuvitella sitä päivävaatteena.

5-vuotias sai pitkähihaisen yöpaidan Ottobre 6/2014 Woodmouse -kaavalla, jota pidensin hieman helmasta. Malli on sopivan leveä, niin että varpaita voi lämmitellä helman alla aamulastenohjelmia katsoessa.

10-vuotiaalle tein samasta kankaasta hyvin yksinkertaisen paitulin. Kaavan otin jostain mummulan vintin aarteesta, 90-luvun Suuri Käsityö-lehdestä.

 90-luvun malliin kaava oli niin väljä, että 134-senttinen kaava pidennettynä oli aivan sopiva yleensä 152 cm vaatteita käyttävälle tytölle.

Pienimmäiselle villakoirakangasta ei enää riittänyt, joten saksin 3-vuotiaalle Paapiin reppunallea. Tässäkin kaavana on pidennetty Woodmouse, mutta kangaspalaseni ei riittänyt pitkiin hihoihin.

 Ja itse asiassa toinen hiha piti leikata poikittain, koska kangas meinasi silti loppua. Mutta ei anneta sen häiritä.

Viimeiset villakoirat käytettiin sitten keskimmäisen tyttären rakkaan unikaverin yöpaitaan. Makoisia unia!

Joulurauhaa

Heipä hei, mitäs teille kuuluu? Minä olen solahtanut kiireisiin ruuhkavuosiin: teen kokopäivätöitä, kuskaan lapsia harrastuksiin ja koetan välillä itsekin harrastaa jotain. Toimistotyön vastapainoksi on ihana puuhastella käsillä, askarrella, neuloa ja ommella. Viime aikoina piiperrykset eivät valitettavasti ole ehtineet blogiin saakka, mutta ehkä se tilanne joskus korjaantuu… Vaikka sitten kun lapset muuttavat pois kotoa ;) Jatketaanpa  nyt siitä mihin viimeksi jäätiin, eli joulusta.

Tein joulukortteja äidille, jonka ainoa toive oli, että ”Käytä jotain halpoja materiaaleja.” Niinpä käytin vain erivärisiä jämäkorttipohjia, kopiopaperia, leimasimia musteineen ja nyöriä. Kopiopaperiin tulostin joululaulujen sanoja. Lapset saivat auttaa vanhentamaan papereita ”maalaamalla” ne vahvalla teellä. Liukuhihnatyönä nämä kortit syntyivät tosi nopeasti, ja ovat mielestäni yksinkertaisuudessaan oikein kauniita.