Huippumalli, herra Mato

Ottaisin mielelläni sellaisia tosi hienoja tuotekuvia kaikista piiperryksistäni tänne blogiin. Sellaisia, joissa se itse teos on pääosassa, mutta myös ympäristö on mielenkiintoinen ja asetelma tuo kohteen hyvin esiin.

Tässä yhtenä päivänä teimme koruaskarteluja lasten kanssa. Kaksi avainkaulanauhaa ja monta rannekorua ihan yksinkertaisesti helmeä helmen perään pujottelemalla. Asettelin korut lasten leikkihellalle, mallailin ja lisäsin jotain leluja rekvisiitaksi. Koeräpsy. Tarkennus väärässä kohti ja liikaa salamaakin taisi tulla.

Mutta hups, joku huomasi puuhani ja tuli auttamaan... Yksi koru kaulaan, muut saa lentää lattialle ja hei - täähän on mun lelu!

 Ota siinä sitten edustavia kuvia.

Esikoisen tekemä kynäkoriste, herra Mato, suostuu onneksi poseeraamaan kauniisti aloillaan. Ainakin, jos on nopea, eikä haaveile mistään kovin hienoista asetelmista.

Syksy

Syksy. Pihlajanmarjoja, märkyyttä, keltaisia lehtiä. Kumisaappaita ja kurahousuja. Syksy on minulle myös uuden alkamisen aikaa. Kaksi lapsistani on syntynyt syksyllä. Harrastukset ja opiskelut alkavat yleensä syksyllä. Villalangat ja sukkapuikot vetävät vastustamattomasti puoleensa. Tänäkin syksynä aloitin uutta -  opiskelun ja uuden liikuntaharrastuksen. Menen myös yli vuoden äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen käymään töissä miehen kuuden viikon isäkuukauden ajaksi. Aika jännittävää. Löytyykö aivoista työhön tarvittavaa toimintaa, vai täytyykö tyytyä ryystämään teetä.

Onkohan kaikki uuden aloittaminen vain jonkinlaista oheistoimintaa, joiden avulla yritän välttyä ymmärtämästä, että nyt tosiaan on syksy? En nimittäin oikein pidä syksystä. Kylmää. Märkää. Pimeää. Siksipä aloitankin hyvissä ajoin syksyllä joulun odottamisen! Ihan mahtavaa muuten, että sain blogijoulukalenterin täyteen, kiitos kaikille osanottajille! Minulla on teille jotain tekeillä... 

Mistä tulikin mieleeni...

Nanna ja Hilkka, haluaisitteko lähettää minulle osoitteenne, niin saatte sitten joulupostia?

Valokuvatorstain aiheena on syksy, käy kurkkaamassa muiden hienot otokset.

Pioni

Eksyin kesällä valokuvaushuumassani hauskaan valokuvaushaasteblogiin. Valokuvatorstai julkaisee haasteensa aina torstaisin. Kesätauon jälkeen aiheena oli vähintään viiden kuvan sarja. Päätin osallistua kukkakuvilla, joita napsin heinäkuussa. 

Takapihallamme kasvaa nimittäin pioni, se taitaa olla Sarah Bernhard-lajia (kertoi kasviharrastaja-mummu.) Muutimme tähän asuntoon kaksi vuotta sitten syksyllä, pioni oli silloin pieni raukka ja melkein rikkaruohojen peittämä. Keväällä ihmettelimme, mikä käppyrä sieltä maasta oikein nousee - mies meinasi jo lapioida puskan pois. Onneksi ei kuitenkaan, sillä kasvi teki monta isoa nuppua, joista kasvoi valtavan isoja ja ihania kukkia. Tänä kesänä osasimme jo odottaa pionin kukkimista ja ikuistin prosessia uudella kamerallani. Kukkia tulikin varmaan parikymmentä, oksia piti tukea ihan kunnolla, etteivät ne laahaisi maassa.

Parin viikon kukkimisen jälkeen kukat alkoivat muuttua vaaleammiksi, lähes valkoisiksi. Sitten ne tippuivat pois. Tuleekohan ensi kesänä vielä enemmän kukkia?