tiistai 30. syyskuuta 2014

Unien aarre

Unien aarre

Sydämen ääni

Tähdenlento
 Oi voi, meinasinpa taas tipahtaa tästä Inspiration haastaa! - atc-haasteesta, mutta onneksi ehdin kuitenkin! Kortit tein jo viime viikolla, mutta blogin päivittäminen on unohtunut. Työ on imenyt kaikki energiat nyt syksyllä, kun aloitin viisipäiväisen työviikon nelipäiväisen sijaan. Käsillä puuhailua en toki ole voinut jättää, mutta blogin päivittäminen sen sijaan ei ole niin tärkeää.

Viltsu on tässä kuussa antanut haasteessan monta ehtoa: korttien täytyy alkaa kirjaimilla S, T ja U, päävärinä täytyy olla turkoosi, isoja kuvia ei saa käyttää ja erilaisia tavaroita pitää olla mukana. Nämä kaikki sopivat hyvin minulle, sillä minulla on ihana turkoosi maali, paljon tilpehööriä ja viime aikoina on miellyttänyt mixed media -tyyppiset askartelut, joissa ei välttämättä tarvita isoja kuvia.



Olen tehnyt atc-vaihtoakin, nämä kolme ihanaa korttia sain Viltsulta vaihdossa jo pari viikkoa sitten! Aika hauskaa, että sain tuon autokortinkin, joka on aakkos-atc-haasteen tunnus. Poistin jokin aika sitten linkin vapaisiin atc-kortteihini, koska kansio ei ollut ajan tasalla. Jos vaihto kiinnostaa, ota yhteyttä kommentilla, sähköpostilla tai facebookissa!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Minivauvojojen tarvikkeita

Rakastan kaikkea pientä ja suloista. Ja mikään ei ole niin pientä ja suloista kuin Sylvanian families -lelut. Joulun alla pihistän joskus lapsilta lelukuvaston ja selailen Sylvanian families -osastolle, voi söpöyttä! Hahmoja on kymmeniä erilaisia, ja samaten niille koteja, autoja, vaatteita ja toinen toistaan ihanampia minihuonekaluja.

Vastikään 3 vuotta täyttänyt nuorimmaiseni sai jonkin verran rahaa synttärilahjaksi, ja annoimme hänen valita jonkun lelun omalla rahalla ostettavaksi. Lapsonen päätyi ostamaan tämän Sylvanian families kissaäidin poikasineen. Alun hehkutuksesta huolimatta minä en vaikuttanut ostopäätökseen, vaan tyttönen ihastui näihin itse. Kotona leikit sujuivat ensin hyvin, mutta sitten lapsi huomasi, että kissavauvoilta puuttuu syöttötuolit! Moinen puute oli heti korjattava.

Mies sahasi ja liimasi kokoon minituolit remontista ylijääneistä listanpalasista. Maalasimme syöttötuolit akryylimaaleilla lasten kanssa ja koristelimme vielä tarroilla. Vaikka maalipinta ei ole ihan tasainen ja tuolit saattavat vähän vinksottaa, ovat ne silti vähintään yhtä söpöjä kuin kaupan minikalusteet ja luultavasti myös kestävämpiä. Kyllä kissaäidin nyt kelpaa syöttää poikasiaan, ja Kisu, Misu ja Miau saavat varmasti pienet mahansa täyteen.


Innostuin sitten myös testaamaan, osaisinko tehdä leikinkestävät rattaat vauvoille. Tulihan näistä jonkinlaiset, mutta seuraavasta versiosta täytyy tehdä kolme kertaa leveämmät, jotta kaikki kisuvauvat mahtuvat kyytiin.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Joko se on huiviaika?

 Muutamana aamuna on täälläpäin ollut vain 3-4 astetta, kun olen lähtenyt pyöräilemään töihin, hrrrr. Kyllä taitaa siis olla jo aika kaivaa lämmintä asustetta esiin.


Tämän huivin virkkasin joskus tässä kesällä. Blogin päivittäminen on ollut viime aikoina sen verran retuperällä, että nyt vasta tämäkin virkkaus pääsee postaukseksi asti. Lanka on pehmeä ja ihanan värinen Cewec Delano (5% alpaca, 5% Mohair, 10 % Wool, 80% Acryl.) 

 Aloitin ensin kuviota toisin päin, mutta kun näytti, ettei lanka riitä niin leveään huiviin, vaihdoin taktiikkaa ja jatkoin kuviota molemmista reunoista. Tämän takia huivin keskikohdasta tuli vähän leveämpi kuin päädyistä. Ompahan helpompi solmia kiinni.

Tai sitten leveän keskikohdan voi heittää hupuksi pään yli, niin kuin kuopus tässä mallailee. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille lukijoille ja satunnaisille vierailijoille!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Argyle-sukat

 Viime talvella aloitin kunnianhimoisen projektin, päätin neuloa itselleni ylipolvensukat. Malliksi valitsin haasteelliset Argylesukat (Suuri Käsityö 3/2012) ja langaksi Viking Vilman, jota saa ihanissa kirkkaisssa väreissä. Alkuinnostuksen jälkeen sukkaprojekti eteni aika hitaasti, ja tein välissä jos jonkinlaista muuta projektia. Pakotin kuitenkin aina itseni palaamaan näihin sukkiin.

Sain sukat viimein valmiiksi joskus toukokuussa. Siinä vaiheessa olin niin kyllästynyt koko sukkiin, että hautasin ne neulekorin pohjalle odottamaan parempia aikoja. Paremmat ajat koittivat siis nyt syyskuussa, kun pengoin sukat esiin ja höyrytin ne.

 Intarsiatekniikkaahan on hyvä harjoitella tällaisiin puolen metrin mittaisiin varsiin. Onneksi muhkurat ja venähtäneet silmukat vähän tasoittuivat höyryttäessä.

 Keväällä neulomisen loppuvaiheessa huomasin, että eiväthän nämä sovi muhkeiden pohkeideni päälle ei sitten millään. Onneksi varret oli neulottu tasona, ja väliin oli helppo lisätä tuollainen kiila tuomaan lisätilavuutta.
Like a glove! Kyllä nyt kelpaa! Nämä sopisivat syyskäyttöön leggisien ja hameen kanssa. 3-vuotias ilmoitti haluavansa itselle samanlaiset, mutta pienemmät. Ehkä ensi elämässä sitten.