Pikku Myy

Tämän vuoden Suuri Käsityölehdissä on julkaistu muumineuleiden ohjeita 90-luvulta. Malleja on toki vähän muokattu nykyaikaisempaan suuntaan, veikkaan niiden olleen aika leveitä ja lyhyitä ysärityyliin. Muumifanin piti toki neuloa perheen pienemmille muumifaneille puserot. Tai no, yksi on vasta valmis. 3-vuotias sai tämän pikku Myy-paidan koossa 104 cm. Niiskuneitipusero odottaa vielä lankoina päästäkseen joskus 5-vuotiaan päälle.

 Nykyaikaistuksesta huolimatta malli on aika leveä ja olkapäät roikkuvat alhaalla. Olalle tuli nappilista, joka on kyllä vain koristeena, sillä muksun kupoli mahtuu hyvin pääaukosta ilman nappien aukaisuakin.

Ohjeessa pikku Myyn ympärille oli vielä kirjottu langalla ötököitä, mutta jätin ne nyt pois. 3-vuotiaani ei ole mikään ötökkäfani, toisin kuin isosiskonsa. Ja lisäksi kirjominen on yksi käsityön laji, jossa en ole oikein hyvä. Lapsen palaute puserosta oli lähinnä luokkaa: "Miksi sillä on tuon värinen naama?" ja "Miksei sillä ole oranssi tukka?" Vastaus näihin löytyy langan värikartasta, jossa ei nyt tuon parempia sävyjä ollut. Vaate kelpuutettiin kuitenkin käyttöön keltaisen pohjavärin takia (se on tytön lempiväri.)

Jos pikku Myy paidan neulominen houkuttaa, ohje löytyy Suuri Käsityölehden numerosta 4/2014. Lankana on Novita Miami.

Argyle-sukat

 Viime talvella aloitin kunnianhimoisen projektin, päätin neuloa itselleni ylipolvensukat. Malliksi valitsin haasteelliset Argylesukat (Suuri Käsityö 3/2012) ja langaksi Viking Vilman, jota saa ihanissa kirkkaisssa väreissä. Alkuinnostuksen jälkeen sukkaprojekti eteni aika hitaasti, ja tein välissä jos jonkinlaista muuta projektia. Pakotin kuitenkin aina itseni palaamaan näihin sukkiin.

Sain sukat viimein valmiiksi joskus toukokuussa. Siinä vaiheessa olin niin kyllästynyt koko sukkiin, että hautasin ne neulekorin pohjalle odottamaan parempia aikoja. Paremmat ajat koittivat siis nyt syyskuussa, kun pengoin sukat esiin ja höyrytin ne.

 Intarsiatekniikkaahan on hyvä harjoitella tällaisiin puolen metrin mittaisiin varsiin. Onneksi muhkurat ja venähtäneet silmukat vähän tasoittuivat höyryttäessä.

 Keväällä neulomisen loppuvaiheessa huomasin, että eiväthän nämä sovi muhkeiden pohkeideni päälle ei sitten millään. Onneksi varret oli neulottu tasona, ja väliin oli helppo lisätä tuollainen kiila tuomaan lisätilavuutta.

Like a glove! Kyllä nyt kelpaa! Nämä sopisivat syyskäyttöön leggisien ja hameen kanssa. 3-vuotias ilmoitti haluavansa itselle samanlaiset, mutta pienemmät. Ehkä ensi elämässä sitten.

Kesäinen neulebolero

Lankalaatikkoa penkoessa löytyi joskus Lidlistä ostetua mintunvihreää puuvillalankaa. Esikoinen ihastui heti väriin, ja toivoi langasta jotain itselleen. Päätin tehdä kevyen neuleboleron, jota voi pitää vaikka lyhythihaisen mekon tai paidan kanssa kesällä. Ohjeen löydin jostain vanhasta Moda-lehdestä (ehdin jo hukata sen, joten en voi tarkistaa numeroa), mutta se oli aikuisten kokoa.

Malli oli kuitenkin sen verran yksinkertainen, että ajattelin osaavani pienentää sitä sopivaksi. Valmiista bolerosta tulikin sitten vähän liian pieni, se sopi keskimmäiselle muksulle.

Onneksi lankaa oli vielä, ja neuloin esikoisellekin samanlaisen, tällä kertaa sopivan kokoisen. Nyt siskokset voivat samistella boleroissaan kesäjuhlissa.

Hyvää juhannusta!

Pienet sukat

Tulipa keksittyä niin mielikuvituksekas otsikko, ai että! Noh, ainakin se summaa hyvin postauksen aiheen. Saan taas ruksittaa alati pitenevältä to do-listalta yhden käsitöihin liittyvän kohdan, eli opettelin neulomaan kaksi sukkaa yhtä aikaa pyöröpuikoilla. Alku aina hankalaa, mutta kyllä tämä tekniikka oli kohtalaisen helppo oppia. Puikot olivat 100 cm pitkät KnitProt 3mm päillä, lankana kirjava California Salida. Tuplasukkatekniikan opettelin Melissa Morgan-Oakesin kirjasta "Neulo kaksi sukkaa kerralla 2." 2-vuotias oli oikein tyytyväinen uusiin riemunkirjaviin sukkiinsa.

Hulmuhelma

 En ole kauheasti keltaisen ystävä, esimerkiksi vaatekaapistani ei löydy yhtään ainota keltaista vaatetta. Jostain ihmeellisestä syystä olin kuitenkin jemmannut lankavarastooni 5 kerää keltaista Novita Woolia. Varmaan ostin, kun halvalla sai, näinhän se yleensä menee.

 4-vuotias keskimmäinen tykkää kirkkaista väreistä, joten päätin viimein käyttää keltaiset langat hänen mekkoonsa.

 Sain neulottua tämän supernopeaa uusilla knit pro-puikoillani. Olen niin tiukkisneuloja, että jouduin ottamaan 5 mm puikot päästäkseni vyötteen tiheyteen (3,5 mm puikoille). Ohje on Moda-lehdestä 1/2012.

 Alaosan kuviossa sooloilin vähän ja tein mekosta ohjetta hieman pitemmän, että menisi vielä ensi talvenakin. Villamekkokelit voivat tänä talvena olla aika vähissä. Onneksi väri sopii hienosti vaikkapa pääsiäisrientoihin.

Malli halusi vielä näyttää, kuinka hienosti leveä helma hulmuaa, kun uusi mekko päällä pyörähtää.

Ylipolvensukat tytölle -ohje

 Olen neulomassa itselle ihania pitkiä ylipolvensukkia . Toinen on vasta valmis, koska kuvio on niin hankala neuloa, etten jaksa tehdä sitä kovin pitkään yhteen menoon. Muitakin mutkia on ollut matkassa, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää... 9-vuotias tyttäreni ihastui siihen yhteen valmiiseen sukkaani ja tilasi itselleen samanlaiset. En suostunut. Lupasin kuitenkin neuloa hänelle helpomman version ylipolvensukista. Langoiksi tytär valitsi kolme-kympillä-seiskaveikkoja kirkkaissa väreissä. Kirjoitin ohjeen ylös, jos sinäkin haluat tehdä sukat laihasääriselle tyttöselle, jonka kengännumero on 35.

Lanka: Novita 7 veljestä kahta eri väriä (pinkki ja petrooli)
Puikot: 3 ja 3,5 mm

Aloitus: Luo 64 silmukkaa kaksinkertaisella langalla (molemmat värit yhdessä). Jaa neljälle 3,5 mm puikolle (=16 s /puikko) ja neulo kierros nurjaa (yhdellä värillä). Vaihda työhön 3 mm puikot ja neulo samalla värillä 7 cm 2 o 2n joustinneuletta.

Varret: Vaihda taas 3,5 mm puikot ja toisen värinen lanka. Neulo 9 kierrosta sileää oikeaa. 10. kierroksella kavenna molemmissa sivuissa 2 oikein yhteen = 62 s. Vaihda väriä, neulo taas 9 krs oikein ja 10. kierroksella kavennukset molemmissa sivuissa. Toista näitä 10 kierroksen raitoja kavennuksineen, kunnes jäljellä on 48 silmukkaa (=12 s/puikko.) Neulo vielä kolme 10 kierroksen raitaa ilman kavennuksia. Vaihda väriä ja neulo 7 cm 2 o 2 n joustoneuletta.

 Kantapää: Vaihda kantapäähän taas toinen väri. Tee kantapää omaan tyyliin. Minä teen yleensä aina vahvistetun kantapään, ohje esim. täällä.
Vaihda väriä. Poimi kantalapun molemmista reunoista 12 silmukkaa. Tee kiilakavennukset, niihinkin ohje löytyy tuolta Yhteishyvän sukkaohjeesta. Kavennuksien jälkeen pitäisi olla taas 12 s/puikko = yhteensä 48 silmukkaa.

Jalkaterä: Neulo sileää oikeaa 14 cm (kantapäästä asti mitattuna) tai kunnes käyttäjän pikkuvarvas peittyy. Vaihda väriä ja tee kärkikavennukset. Samaisesta ohjeesta löydät ohjeen kohdasta "kärkikavennukset eli sädekavennukset."

Tee toinen sukka vastakkaisilla väreillä ja ihastele lopputulosta!

P.s. Pitkät ylipolvensukat ovat pakkaspäiviksi erinomainen valinta isolle tytölle, joka ei enää suostu laittamaan villahousuja jalkaansa.

Suursukka

Tuolle ukkelille pitää neuloa vähintään yhdet sukat talvessa. Siinä menee tovi, sillä kengännumero on 45.

Näiden sukkien vitsi on siinä, että tein vintiltä löytyneistä sekalaisista lankanöttösistä itse raitalankaa.Leikkasin suunnilleen väreiltään ja paksuudeltaan yhteen sopivia lankoja metrin-parin pätkiksi, solmin yhteen ja käärin kerälle. Ihan kivat raitavarrethan noista tuli. Langanpätkiä toki jäi nurjalle puolelle niin paljon, etten viitsinyt kaikkia päätellä. Markkinoin sukat miehelle niin, että ne langanpätkät siellä sisällä lämmittävät varmaan ihanasti...

Perheelle lämmintä

Minulla on yksi isohko neuleprojekti kesken, mutta se on niin hankala, että olen väliin neulonut tällaisia pienempiä helppoja välipaloja. Mieheni sai Cousteau-pipon. Neuloin sen kaksinkertaisesta Novitan Maya-langasta (villaa ja alpakkaa, on varmasti lämmin), jota löytyi vintiltä.

Keskimmäinen mukula sai paksun kaulurin. Väritoive oli "värikäs", ja se näyttää toteutuneen. Tähän käytin ties mitä paksuja jämälankoja, joita lankalaatikon pohjalla lojui.

Pienimmäiselle tein aluslapaset iiiihanasta Cascade 220-langasta. Muuhun en olekaan sitä raaskinut käyttää, vaikka ostin parikin vyyhtiä kesällä Titityystä. Helposti paleleva lapsukainen ansaitsee lapasiinsa parasta lankaa, että pysyisi sormet lämpimänä!

Sääret lämpimiksi

 Törmäsin Lidilissä tuollaiseen hauskaan neulekehikkoon, jolla voi tehdä langasta putkea. Mukana oli ohje villasukkiin, mutta päätin tehdä sen sijaan esikoiselle säärystimet. Muistan, että joskus ala-asteella säärystimet olivat muotia ja nyt ne ovat täällä taas - niin se muoti kiertää. En tiedä mikä tuon häkkyrän virallinen nimi on, mutta sanotaan sitä nyt vaikka kehikoksi, kun niin kerran aloitettiin. Neulomistyö kävi niin, että joka toinen kierros kieputettiin lankaa piikkien ympärille, ja joka toinen kierros nosteltiin silmukoita toisen yli tuolla kuvassa näkyvällä piikillä.

Valmis neulepinta muistuttaa yksi oikein yksi nurin -joustoneuletta. Päättelemisen jouduin keksimään itse, kun ohjeessa neuvottiin vain sukkien kärkikavennukset. Varmaan ohje päättelyyn löytyisi jostain netistäkin, mitäpä täältä ei löytyisi, jos osaa etsiä! Lankakin on Lidlistä, ohuehkoa villasekoitelankaa. Luulen, että tästä langasta tulisi kestäviä ja lämpimiä sukkia.

Vintin kätköistä

No niin, jee! Tämmöisellä kuvalla lähdetään tänään liikkeelle! Sain joskus mummulan vintiltä kassikaupalla vuosikertalankoja ja mukana yhden keskenjääneen neuleen. Nyt vintin siivouksen yhteydessä lankoja ja keskeneräisiä neuleita oli löytynyt lisää. Tällä kertaa mukaan ei ollut kuitenkaan eksynyt puikkoja eikä ohjeita, eivätkä mallitkaan suoraan sanottuna olleet niin inspiroivia, että jaksaisin alkaa säveltää niitä loppuun. Purkamista harkitsin, mutta tulin siihen tulokseen, että jämälankoja on jo nyt ihan tarpeeksi. Siksi nämä tämän postauksen UFOt, UnFinished Objects, lähtivät valitettavasti kuvauksen jälkeen roskiin.

Neulotut bikinipöksyt virkatulla yläosalla on varmaan tuntuneet tosi hyvältä idealta joskus. Joustoneuleiset pöksyt joustivat niin kivasti, että sopivat L-kokoiselle miehelleni farkkujen päälle. Voi vain kuvitella, miten nämä venyisivät kastuneena... En usko kovin mukaviksi pelkkään auringonottoonkaan. Rintavarustukseen tosin saisi kivan pitsisen rusketuskuvion, jos omaa tarpeeksi muhkean (=tuplailmapallon kokoisen) rintamuksen tähän asuun. Tämä UFO oli siis päässyt lankojen päättelyä vaille valmiiksi. Luulen, että se on hylätty vintille väärän koon tai epäkäytännöllisyyden takia.

Joku on aloittanut hienoa ristipistojoululiinaa, mutta luovuttanut kesken toisen pariskunnan teon. Neula oli vielä kiinni työssä. Tämän itse asiassa aioin tehdä loppuun, mutta se meni vahingossa roskiin muiden UFOjen mukana, neuloineen päivineen.

 Ja entäs tämä, ah miten ihanaa ysäriä! Leveyttä kahdelle ihmiselle ja pituutta puolikkaalle, ja tyylikkäät abstraktit kuvioinnit erilaisilla efektilangoilla.

 Kuka tunnustaa käyttäneensä tällaista? Itse olin 90-luvulla sen verran nuori, että ihailin tällaisia vain äidin ja täti-ihmisten päällä. Muutama muukin villapaidan aloitus löytyi UFO-kasseista, mutta en viitsi väsyttää teitä enempää samantapaisilla kuvilla.

Viimeiseksi niitä lankoja. Huh huh. Mitähän kivaa näistä keksisi? Taidan kyllä ainakin toisen muovikassillisen lahjoittaa pois tilanpuutteen takia, joten jos olet sekalaisia vuosikertajämälankoja vailla, ota yhteyttä!

Siilit rulaa!

Syksy on tullut ja sormia palelee. Käsityöihmiset eksyvät yhä useammin sinne kaupan lankahyllyille hipelöimään ja etsivät kivoja ohjeita netistä ja... superhelppoa siililapasohjettani on esimerkiksi tässä viikon aikana käyty katsomassa 500 kertaa! Teinpä itsekin taas siilit, tällä kertaa hempeän pinkit sellaiset. Keskimmäisen muksun ruskeat siilit kun olivat jo käyneet vähän pieniksi. Lankana tällä kertaa pörheää, erityisen pitkäkarvaista Savannaa ja ihanan pehmeää Viking Vilmaa. Ihanaa syksyä kaikille blogini lukijoille ja satunnaisille vierailijoille!

Ysärijämälangoista karkkipusero

Muistatteko, kun pari kuukautta sitten kerroin neulovani ysärilangoista puseroa keskimmäiselle? Noh, koska koetilkut on ihan yliarvostettuja, niin matkan varralla alkoi näyttää siltä, että ei tämä kyllä ihan 4-vuotiaan päälle sovi.

 Onneksi meillä on myös pienempi koekaniini äidin neulomuksille, ja puserosta tuli aika sopiva 2-vuotiaalle. Hihoja saa kyllä vähän kääntää ja helmassa on reilusti pituutta - teinhän pituusmitan 4-vuotiaan koon mukaan, turhan kapea vain tuli. 2-vuotiaamme on kapoista mallia, joten tämä sopii hänelle vielä pitkään.

Niin on väreiltään kuin karamelli!

Raidat on aina in! Jämälankojen jämalangoista olen tehnyt jotain kivaa myös - katsotaanpa saisinko niistä otettua kuvia vaikka ensi viikolla.

Aitoa ysäriä

Mummujen vinteiltä löytyy aina aarteita... Meidän lasten mummun vintiltä löytyi kaksi kassillista parikymmentä vuotta marinoituneita jämälankoja. Seassa pilkisti myös puikot ja kas kummaa - kassissahan oli aloitettu neule jostain 90-luvulta! Ohjekin oli mukana, kopioitu jostain käsityölehdestä.

Mummu ei enää neulo, joten hän kuskasi langat minulle. Naureskelimme aloitetulle neuleelle - pitäisiköhän tuo tehdä loppuun? Laskin silmukkamäärästä, että paidasta oli tulossa 130-senttinen. Vanhin tyttäreni käytti silloin tuota kokoa. Asia kuitenkin hautautui muiden projektien alle, kunnes nyt loppukesällä löysin taas kaikkien aikojen UFO:n (UnFinished Object.) Valmiina oli vain vajaa puolet etukappaleesta, mutta lähdin reippaasti tikuttamaan lisää.

Esikoinen oli sillä välin kasvanut 140-senttisten vaatteiden käyttäjäksi, mutta paita sopi silti. Olihan se aitoon ysärimalliin leveä kuin mikä. Hihat ovat tyylikkäästi puolipituiset. Helmaan tuli enemmän pituutta kuin ohjeessa oli ja samalla selvisi ehkä myös miksi työ oli jäänyt aikoinaan kesken - kainalokavennukset olivat tekijältä unohtuneet ja aloitin ne viitisen senttiä myöhässä.

Olisiko tästä ollut tulossa minulle paita? Reilut 20 vuotta sitten olin kutakuinkin tuota kokoa. Mummu ei tunnusta aloittaneensa moista, ehkä se oli siis 10 vuotta minua vanhempi siskopuoleni. Lanka oli nimeltään Lemmikki (34% puuvilla, 33% viskoosi, 33% polyakryyli) ja yllättävän kiva neuloa. Lankaa projektiin oli myös varattu yllinkyllin. Olen parhaillaan neulomassa yli jääneistä langoista puseroa keskimmäiselle lapselle. Pahasti (vai hyvästi?) näyttää, että langasta riittää vielä nuorimmallekin lapsoselle jotain.

Rätei

Tiskaaminen on vähän hauskempaa, kun tiskiharja näyttää Viiviltä (siis tietysti siltä, joka asuu sian kanssa) ja pöydän voi pyyhkiä oranssilla tiskirätillä. Tiskirättejä on helppo neuloa ja virkata puuvilla- tai bambulangoista ja kuvioinnissa voi käyttää mielikuvitusta.

Omalle äireelle tein turkooseja rätttejä sointumaan keittiön mattoon. Simppeli pitsineule syntyi siinä neuleen lomassa.

Äiti saa testata myös toimiiko isoäidin neliö luutukäytössä, vai onkohan se liian reikäinen.
Hauskaa kesäkuuta kaikille!

Luovuushaaste

Alkuvuodesta osallistuin facebookissa kiertävään luovuushaasteeseen, jossa luvattiin tehdä jotain itse viidelle ensimmäisenä kommetoineelle. Yhdelle kaverille neuloin kämmekkäät jo aiemmin, mutta unohdin ottaa niistä kuvan. Kaksi luovaa ihmistä saa neulomani tiskirätin ja yhdelle lähetin röyhelöhuivin.

 Viides ja viimeinen luovuushaasteeni "uhri" on isäni, eiköhän hänkin vielä jotain saa tämän vuoden puolella!

Tiskirättien mallit kehittelin siinä samalla kuin neuloin. Toivottavasti tulevat käyttöön! Laitoin mukaan vielä tällaisen viestin, etteivät nenäliinaksi luule: "Olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen!" Näin tuollaisen paketin ja lorun joskus jossain, mutta en yhtään muista missä! Luovaa loppuvuotta kaikille lukijoilleni!