Mitä olen oppinut muumeilta

En muista, olenko täällä blogistaniassa koskaan kertonut, että tykkään kovasti muumeista. Olen suorastaan fani. 9-vuotiaan esikoisen kaveri katseli kerran ympärilleen meidän keittiössä ja kysyi sitten: "Miksi teillä on noin paljon muumeja." Miten niin paljon, minä ihmettelin mielessäni. Ja katselin uusin silmin keittiötä. Totta, onhan siinä seinällä muumikelloa, taulua ja seinälautasta, mutta onko se nyt niin paljon... Muumikalenterikin toki on... Pari kannua ja peltipurkkia esillä ja pari-kolmekymmentä muumimukia lasioven takana... Onpas noita kertynytkin! Ja sitten on tietysti niitä muumijuttuja, jotka eivät ole esillä. Lautasia, laseja, kirjoja, lakanoita, pyyhkeitä, pehmoleluja ja sarjakuvia... Tunnustan keräileväni vain niitä muumimukeja, ja niitäkin vain kaupasta uusina. (Voin kyllä tunnustaa seuraavani facebookissa yhtä muumimyyntipalstaa, mutta vain kerran olen sieltä ostanut jotain.) Muut muumitavarat ovat siis ihan itsestään muuttaneet meille! Ihmeellistä.

Diminutiivinen kohtaaminen

Muumilaakson tarinoita -tv-sarja on ihan kiva sekin, mutta alkuperäisiä ja aitoja muumeja minulle edustavat ne Tove Janssonin piirtämät muumit. Muumisarjan tunnarissa lauletaan, että "Muumeilta elämää oppia voi", ja minäpä kerron nyt kaksi asiaa, jotka olen oppinut muumeilta. Molemmat ovat sivistyssanoja. Ensimmäinen sana on diminutiivinen. Opin sen kirjasta "Outo vieras muumitalossa", jossa pikku Myy epäilee, että muumitaloon on saapunut diminutiivinen eli pikkuruinen lurjus.

Eksentrinen elämänasenne

Toinen sana on eksentrinen. Tätä sanaa käyttivät sarjakuvassa Muumiperhe Rivieralla aateliset snobiherrat puhuessaan muumiperheestä. Kuinka ihanan eksentrisiä, erikoisia ja tavallisesta poikkeavia he ovatkaan! Diminutiivinen ja eksentrinen tulivat mieleeni, kun mietin aihetta Inspiration haastaa ATC-haasteen helmikuiseen tehtävään; kirjaimet D ja E, värit musta ja valkoinen. Ja värimaailmaksi ei kelpaa mustavalkoinen, johon kuuluu myös harmaan sävyjä, vaan nimenomaan musta ja valkoinen.

Nouseva myrsky

 Leikkasin muumilaakson hahmot jostain (no se oli sellainen muumilasitaulu ikkunaan) pakkauspahvista aikoja sitten. Nyt tein niille ATC-kokoiset taustat ja kiinnitin kohotarroilla. D- ja E-korttien lisäksi tein vielä pari lisää. Myrsky on nousemassa, sen näkee tietysti hattivateista. Nouseva myrsky on muuten myös kotimainen yhden naisen yritys, joka tekee koruja kierrätysmateriaalista. Olen ostanut sieltä itselleni joululahjaksi uudet lempikorvikseni, kierrätyskumista valmistetut Musta Lintu -sulkakorvikset. Anteeksi pieni mainostus tähän väliin, ne on vaan niin hienot ne korvikset ja hieno yritys!

Kevättä rinnassa

 Viimeiseksi tein vielä herttaisen Muumipeikko ja Niiskuneiti -ATC:n, tämänkin mustana ja valkoisena.

Ja lopuksi näytän teille, miten ihanaa postia sain tällä viikolla. Vaihdoimme Heenun kanssa viisi ATC-korttia, minä sain nämä: Merenalaista elämää, Kotipuun linnut, Rose 2, Liljat ja Steam 2. Todella upeita ja taitavasti tehtyjä pieniä taideteoksia! En raaskinut heti laittaa albumiin, vaan jätin nämä hyllynreunalle esille. Kiitos Heenu!!!

Vintagea 50-vuotiaalle

Meillä on kovasti mööplattu kotia: pienimmäinen muutti keskimmäisen kanssa samaan huoneeseen, esikoinen ja keskimmäinen vaihtoivat huoneita, tietokone siirtyi portaiden alle, gerbiilit portaiden alta olohuoneeseen jne jne ja kaikesta tästä mullistuksesta seurasi viimein se, että minulla on nyt ihan oma askartelupöytä! Se sijaitsee makuuhuoneen nurkassa niin lähellä sänkyä, että juuri ja juuri mahtuu jakkara väliin. Toisella puolella sänkyä isossa lipastossa sijaitsevat askartelutavarani. Voi tätä onnea! Ennen askartelin keittiön pöydän ääressä, jonne kannoin toisesta huoneesta kaikki tavarat, vain siivotakseni ne pois aina parin tunnin välein syömistä varten. Nyt voin jättää keskeneräiset projektit pöydälle vaikka yön yli, jos huvittaa.

Tästä ilahtuneena olenkin askarrelut tusinan verran kortteja, joita en nyt kuitenkaan ajatellut kaikki listata yhteen postaukseen. Aloitetaan vaikka tällä:

vintagea 50-vuotiaalle. Paperin reunat on revitty ja ressattu, niin kuin It's all about the vintage & beauty-haasteessa toivottiin. Ompelukoneenkin kaivoin esiin, kun teki mieli huristella sillä paperin reunat. Ajatuksissa oli suora ommel, mutta kone oli jäänyt siksakille, hups. Mutta kuten tavallista, käänsin virheet voitoiksi ja jatkoin reippaasti siksakilla ympäri ympäri. Hyvä siitä tuli!

Arvonta!!! *arvottu,voittaja Hempukka*

Eilen kun kurkkasin Bloggeriin, tilastoissa näkyi 20 001 sivun katselua! Ihan mahtava määrä käyntejä tullut tässä vajaassa vuodessa, jonka olen blogia pitänyt täällä Bloggerissa (siirsin blogini tänne viime heinäkuussa.) Sen kunniaksi pidän pienen arvonnan!

Koska tänä keväänä olen innostunut tehtailemaan kortteja (ja rakastunut Gorjuss-tyttöihin), palkinnossani on tarvikkeet muutamaan korttiin: erilaisia korttipohjia, kuviopaperia, nauhoja, Gorjuss-leikekuvia, Gorjuss 3D-pakkaus ja 3D-tarroja. Halusin koota paketin, josta sellainenkin saa tehtyä kortteja, jolla ei muita askartelutarvikkeita juuri ole. Näiden lisäksi tarvitaan vain sakset, liimaa ja vähän luovuutta!

Mukaan pääsee kommentoimalla tätä postausta 31.5. puoleen yöhön mennessä. Anonyymit muistakoot jättää jonkinlaisen nimimerkin. Tätä ylläolevaa pikkukuvaa saa jakaa blogeissa ja facebookissa, mutta se ei ole mitenkään pakollista. Muista tulla myös kesäkuun alussa katsomaan, oletko voittanut! Jos voittaja ei ilmoittaudu minulle kahdessa viikossa, arvon uudestaan.

Laitoin näin pitkän arpomisajan, koska haluan myös mainostaa Askartelutaivaan haasteita, joiden design teamissa olen: Käsityön iloa- ja Skräppäyshaastetta. Jokainen, joka osallistuu jompaan kumpaan tai molempiin näistä haasteista, saa vielä lisäarvan arvontaani! Kommentoi siis uudestaan tähän postaukseen, jos innostut osallistumaan noihin haasteisiin, ja kerro, kumpaan haasteista osallistuit sekä kuvaile vähän työtäsi, jotta tiedän, mikä on sinun.

Askartelutaivaan haasteisiin osallistuaksesi sinun tulee liittyä sinne omalla nimelläsi. Haasteet löydät etusivun oikeasta reunasta! Toukokuussa Käsityön iloa-haasteen aiheena on laukku / kassi. Itse ompelin tällaisen jättilaukun Suuri Käsityölehden 3 / 2012 ohjeella. Tänne mahtuu vaikka koko perheen pyyhkeet rantsulle mennessä! Jos ompelu ei ole vahvin lajisi, laukun tai kassin voi myös neuloa, virkata tai ostaa valmiin kassin ja tuunata sen. Hyvä äitienpäivävinkki on antaa lasten koristella kauppakassi mummulle kangastusseilla, niin kuin me teimme viime vuonna.

Skräppäyshaasteessa taas toukokuun aiheenanto on tällainen: "Tässä kuussa aiheena on vanhat valokuvat. Tutki ja pengo vanhoja kenkälaatikko kuviasi, jotka eivät jostain syytä ole päässeet albumiisi asti. Valitse sieltä itsellesi kuva, joka ei välttämättä ole niin tarkka tai "onnistunut", mutta kuvaa katsellessasi tuo se sinulle jonkin mukavan muiston mieleen. Ikuista kuva  leiskaasi ja osallistu haasteeseen." Itse kaivelin esiin muutamia hassuttelukuvia minun ja silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni, seurustelun alkuajoilta. Olimme ostaneet ensimmäisen yhteisen hankintamme, hassun keltaisen pehmolelun. Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat, että sama Erkki kurkkaa myös käsityöhaasteen laukusta!

Jos Askartelutaivaan haasteisiin osallistuminen tuottaa päänvaivaa, minulta voi kysyä neuvoa vaikka sähköpostilla!

Reippaasti kaikki mukaan ja arpaonnea!

Tunnustuksia

Sain tällaisen mukavan sydäntunnustuksen Kirsiltä Minä ja tekemiseni -blogista. Kiitos kovasti Kirsi!
Tässä on säännöt, jotka menevät näin:

Kiitän tunnustuksen antajaa ja linkitän hänet blogiini.
Jaan tunnustuksen eteenpäin viidelle ihanalle blogille ja ilmoitan siitä heille toivoen heidän hyväksyvän sen ja jatkavan eteenpäin.

Mitähän lie tuo New Blog Love tuossa tarkoittaa? Että tämä pitäisi jakaa uusille blogeille? Vai (minulle) uusille blogirakkauksille? Vai onko jossain kiertämässä Old Blog Love?

Ainahan on mukavaa tietää, että joku omaa blogia lukee, ja siitä jopa tykkää, joten laitan tämän sydäntunnustuksen jakoon enempiä sen alkuperiä pohtimatta. Laitahan tämä kaunistamaan omaa blogiasi jos tahdot, tai jos et, niin en pistä pahaksi.

Haluaisin ojentaa tämän seuraaville blogeille:
1. Hilkan käden jälkiä - Hilkka tekee ihania käsitöitä monipuolisesti villasukista noitarumpuihin
2. Korttisirkus -Nanna taitaa olla sydämellinen ihminen, ja todella taitava askartelija
3. Emmo arkeen ja juhlaan - Viime aikoina on tuntunut, että linkitän Emmon blogin varmaan joka toisen blogikirjoitukseni, koska osallistun hänen Voimauttavan skräppäyksen kurssilleen ja lisäksi tykkään Vuoroin vieraissa-haasteista, kiitos siis Emmolle skräppäysinspiraatiosta
4. Lehtipollo -lempparidigiskräppääjäni
5. Maakariakka -washiteippien luova käyttäjä, minialbumeita väkertävä kissaihminen. Täytyypä vielä mainita, että luen blogeja yleensä syötteenlukijan kautta ja nyt tätä kirjoittaessani huomasin, että olin siirtänyt maakariakan blogin väärään kansioon, enkä ollut siten huomannut uusia päivityksiä ja nyt luin niitä kerralla 17 kpl.

Tästä sydämestä muistuikin sitten mieleeni, että sain joulukuussa tunnustuksen myös Nannalta Korttisirkuksesta, kiitos Nanna! Joulukiireissäni unohdin lisätä sen blogiini. Tässä se on nyt:

Jätän sen nyt tähän saataville, saatte napata mukaan, jos haluatte!

Siililapasten arvonta suoritettu!

Siililapasten arvonta on nyt suoritetu! Kiitos kaikille osallistujille, teitä olikin yllättävän paljon! Olin myös hämmästynyt siitä, että vain yksi osallistuja olisi voittaessaan halunnut lapaset lapsen koossa, muut halusivat siilit lämmittämään omia näppejään.

Oli mukavaa lueskella kaikkien hyviä uutisia ja oma hyvä uutiseni on tässä - niin kuin arvelinkin, 5000-arvonnan aikana täyteen tuli ihan reilusti jo 6000 sivunäyttöä. Tosi kivaa kun käytte, ja muistakaa kommentoida ahkerasti, niin piristätte päivääni. Kommentit vaan aina on niin ihania luettavia, yhtään ikävää kommenttia en ole ikinä saanut.

Virallisen arvonnan suoritti satunnaislukugeneraattori osoitteessa random.org ja voittaja on

numero 17, eli Piijuli! Onnea! Laitapa minulle osoitteesi sähköpostitse osoitteeseen

niin lähetän sinulle siilit pikimmiten!

Syksy

Syksy. Pihlajanmarjoja, märkyyttä, keltaisia lehtiä. Kumisaappaita ja kurahousuja. Syksy on minulle myös uuden alkamisen aikaa. Kaksi lapsistani on syntynyt syksyllä. Harrastukset ja opiskelut alkavat yleensä syksyllä. Villalangat ja sukkapuikot vetävät vastustamattomasti puoleensa. Tänäkin syksynä aloitin uutta -  opiskelun ja uuden liikuntaharrastuksen. Menen myös yli vuoden äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen käymään töissä miehen kuuden viikon isäkuukauden ajaksi. Aika jännittävää. Löytyykö aivoista työhön tarvittavaa toimintaa, vai täytyykö tyytyä ryystämään teetä.

Onkohan kaikki uuden aloittaminen vain jonkinlaista oheistoimintaa, joiden avulla yritän välttyä ymmärtämästä, että nyt tosiaan on syksy? En nimittäin oikein pidä syksystä. Kylmää. Märkää. Pimeää. Siksipä aloitankin hyvissä ajoin syksyllä joulun odottamisen! Ihan mahtavaa muuten, että sain blogijoulukalenterin täyteen, kiitos kaikille osanottajille! Minulla on teille jotain tekeillä... 

Mistä tulikin mieleeni...

Nanna ja Hilkka, haluaisitteko lähettää minulle osoitteenne, niin saatte sitten joulupostia?

Valokuvatorstain aiheena on syksy, käy kurkkaamassa muiden hienot otokset.

Tähteeni kynttilänpätkää

Osallistunpa tässä joutessani P*skikseen, aiheena oli 1 nauha, 2 paperia ja 3 perhosta.

Siellähän niitä lepattaa ja lepäilee.

Toisenkin kortin tein, kun vauhtiin pääsin.

Vähän niin kuin vitsikkäitä on yritetty olla tässä.

Jos sinulla on ylimääräisiä askarteluroippeita, liian pienet villasukat puikoilla, teet kuivettuu kohta kaappiin, joulukoristeitakin on aivan liikaa, niin varaahan luukku joulukalenteristani ja lähetä ne minulle. Tai tähteeni kynttilänpätkä. No ei nyt sentään kaikkea tarvitse, vaan yksikin noista olisi tosi mukava yllätys. Osallistumalla annat joulumieltä paitsi minulle ja pikku piipertäjille myös miehelleni, jolle olen uhkaillut, että hän joutuu täyttämään kaikki puuttuvat luukut...

Onnekas minä

Olin onnekas haaste(el)lista-blogitapahtumassa ja voitin arvonnasta skräppäysjuttuja. Sain Suomalaisen kirjakaupan sponsoroiman palkinnon ihan kotiovella asti kuljetettuna, kiitos vielä!



Sain kansion skräppäyspapereille, askartelukoristelajitelman ja vihkon synttäriaiheisia skräppäyspapereita. Ne tulevatkin varmasti käyttöön, koska pian meillä juhlitaan tuplasynttäreitä. Myös kansio oli ihan loistojuttu! Jos täälläpäin olisi jotain skräppäystapaamisia, voisin siinä kuljetella papereitani. Nyt sain ne laatikon pohjalta pinosta hienosti järjesteltyä kansion taskuihin.

Emmon blogissa on arvonta! Toivon siihen yhtä hyvää onnea.

Heipä hei, hyvää iltaa

Ilahduin, kun kävin kurkkimassa vanhaan blogiini vuodatuksen puolelle. Sinne oli ilmestynyt mahdollisuus siirtää vanhat blogikirjoitukset tänne bloggeriin. Jos sinäkin haluat tehdä saman, tässä ohjeet.

1. Mene vuodatuksessa blogisi asetuksiin. Ihan alimpana on nappi, jossa lukee "Vie Blogger-formaattiin." Klikkaa nappia. Nyt saat uuden, Blogger-nimisen tiedoston johonkin selaimen määrittämään paikkaa (minulla se on Ladatut tiedostot -niminen kansio.) Älä avaa sitä tiedostoa.

2. Sen sijaan mene Blogger-blogiisi. Klikkaile kohtaan Asetukset -> Muu. Ylhäällä kohdassa Blogityökalut on linkki "Tuo blogi." Klikkaaminen aukaisee valintaikkunan, johon pitää hakea se äsken Vuodatuksessa luotu Blogger-niminen tiedosto.

Ei kannata tehdä tätä kakkoskohtaa kahdesti, muuten saat kaikki vanhat blogitekstisi Bloggeriin kahdesti (ups.) No, onneksi ne kaksoiskappaleet saa poistettua.

Kivaa, kun kaikki blogitekstit ovat nyt samassa blogissa. Ihan muutamasta puuttuu kuvat, mutta onneksi olen säilyttänyt useimmat kuvat Flickrissä ja Picasan verkkoalbumeissa, enkä Vuodatuksessa. Kaikista tuoduista blogiteksteistä puuttuivat myös tunnisteet ja niitä olen lisäillyt yksi päivitys kerrallaan. Samalla olen julkaissut uudestaan nämä vanhat kirjoitukset, jotka aluksi näkyivät täällä Bloggerissa vain minulle itselleni. Aion vielä korjailla linkit vanhaan blogiin tänne uuteen. Vähän myös ärsyttää ihmeelliset ylimääräiset rivinvaihdot, joita vanhoihin päivityksiin on muuton yhteydessä ilmestynyt. Ehkä korjailen myös niitä tässä syksyn mittaan.

Vielä yksi asia, ystäväni oli ihmetellyt, miten tänne bloggeriin laitetaan kommentteja. Ihan helppoa - kirjoita kommenttikenttään mitä mielit, valitse alasvetovalikosta Nimetön ja lähetä kommentti matkaan. Voit myös valita valikosta Nimi / Url-osoite (ja jättää url-kohdan tyhjäksi, jos sinulla ei ole blogia.) Kommentit ovat kyllä bloggaamisen suola ja aion myös vastata jokaiseen kommenttiin. Jos sinulla on gmail-osoite, voit myös luoda itsellesi lukijaprofiilin ja klikata itsesi mukaan tuolla sivussa näkyvään Google-käyttäjäraatiin. Itse tosin käytän blogien seuraamiseen enimmäkseen syötteenlukijaa.

Äitinsä tytär

Nuorempana joskus naureskelin (ihan hyväntahtoisesti kuitenkin) äidilleni, jolla on tapana aloittaa uusia harrastuksia mielettömällä innolla ja draivilla. Äitini on vuosien varrella harrastanut vaikka ja mitä laitesukelluksesta reikihoitoon, kansalaisopiston kuvispiirit ovat vaihtuneet golfiin, naurujoogaan ja lukemattomiin muihin harrastuksiin. Arvatkaa hämmästyinkö, kun eilen tajusin olevani han samanlainen kuin äitini. Innostun uusista asioista, mutta minusta ei olisi harrastamaan yhtä ja samaa vuodesta ja vuodenajasta toiseen. Arvostan ihmisiä, jotka harjoittelevat yhtä asiaa, kunnes ovat siinä huipulla ja taitavia. Minulle kuitenkin sopii paremmin tällainen tyyli - välillä neulon hullun lailla, sisustan nukkekodin, käyn vuoden latinalaistanssien tunneilla. Sitten lähdenkin treenaamaan juoksua, skräppäilen albumin täyteen ja perustan blogin.

Tällä hetkellä vähäisen vapaa-aikani syö valokuvauksen opettelu. Ostin elämäni ensimmäisen järjestelmäkameran, kävin valokuvauskurssin, ja nyt leikin hiekkalaatikon reunalla kameran kanssa, kun lapset tekevät hiekkakakkuja. Liikuntapuolella in on nyt rullaluistelulenkit (nopeaa ja tehokasta), iltaisin television ääressä virkkaan isoäidin neliöitä yhteen. MItähän sitä seuraavaksi opettelisi?

Askartelurintamalla on tulitauko valokuvauksen viedessä kaiken ajan ja ajatukset. Käsityötkin edistyvät niin hitaasti, ettei blogiin ole juuri mitään täytettä. Onneksi vanhin tyttäreni keksi itsekseen jotain askarreltavaa - kesän kunniaksi hänen huoneessaan avattiin jäätelökioski.



Tältä se näyttää (tämä on muuten yleiskuva)



Seinällä on hinnasto (tämä on erikoislähikuva.)



Jäätelöt on innovatiivisesti askarreltu itse pahvista ja playmaisseista. Ihan tätä varten meidän piti ostaa laatikollinen tikkujäätelöitä, että saadaan tikkuja leikkijätskeihin (olisiko tämä puolilähikuva).



Maistuisiko sateenkaarijäde vai kenties mustikkasuklaatuutti? Osallistuin askarteluun sen verran, että teippasin tuutit kokoon (ja teippi meni vinoon.)



Kioskissa tuntuu kauppa käyvän hienosti, kyllähän sitä näin kauniina päivinä jäätelö maistuu (tämä on makrokuva, niin kuin tuo edellinenkin.)

Ja älkää nyt kovin kauan tuijotelko noita kuvia, minä vasta opettelen :)

Tunnustus ja jämävillikset

Sain Lehtipollolta tämän tunnustuksen, kiitos kovasti!

Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen. Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi. Kerro seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi. Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta.

Olen nyt vähän tylsimys, ja jätän jakamatta tämän eteenpäin, koska olen nähnyt tämän tunnustuksen jo tosi monessa seuraamassani blogissa. Tässä kuitenkin faktoja kehiin:

1. Lähden viikonloppuna valokuvauskurssille, hui jännää.

2. Kukille on vielä tältä keväältä mullat vaihtamatta, se vähän ärsyttää.

3. Olen tässä keväällä lukenut Diana Gabaldonin kirjoja, hyvin kirjoitettuja hömppätiiliskiviä, joissa aikamatkaillaan, rakastutaan ja soditaan.

4. Pienimmäinen on viime aikoina nukkunut huonosti, joten omatkin yöunet on olleet katkonaiset ja se näkyy ajatuksen katkeiluna ja yleisenä ärsytyksenä.

5. Ostin vasta itselleni uudet rullaluistimet.

6. Tykkään kiinalaisesta ja thai-ruuasta, niitä tekisi nyt mieli.

7. Sain eilen valmiiksi taas yhden neuleen.

Ja tästä aasinsiltaa pitkin pääsemmekin kätevästi siihen neuleeseen:



Villavaippahousut Dark Horse Yarns Rhapsodyn jämistä, puikot 3,5, 4 ja 4,5, koko L ja malli taas CurlyPurly.



She's in the jail house now...

Jämäblogiin laitan nämä sitten, kun saan ne punnittua. Hajamielisenä (ks. ed. kohta 4) laitoin villikset jo lanoliinikylpyyn, joten kuivumista saadaan odotella päivä tai pari.

Jämäkuu tulee!

Hui hui, päätin osallistua jämäkuuhun. Tarkoituksena olisi tuhota mahdollisimman paljon keränperiä ja yksinäisiä, aloitettuja lankavyyhtejä. Alun innostuksen jälkeen meinasi iskeä katumus - onkohan mulla jämälankoja tarpeeksi ja keksinköhän niistä mitään.



Mutta mutta... Löytyihän noita ainakin yhden jämäkuun tarpeisiin. Ideoitakin alkoi syntyä lankoja kaivellessa. Toivottavasti tämä lankavuori kutistuu pian!

Tunnustus ja haaste

Sain Hilkalta Mummun mussukat ja taide -blogista tällaisen tunnustuksen ja haasteen:

Siihen kuuluu seuraavat kolme tehtävää:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.

2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi

3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle

Tässä minun faktani

1. Olen 29 vuotta

2. Olen töissä ohjelmistoalan firmassa, eli olen ammatiltani nörtti.

3. Nyt olen äitiyslomalla työstäni, hoidan kotona 7-, 2,5- ja puolivuotiaita lapsiani. 7-vuotias käy tietysti myös koulua.

4. Elokuussa juhlimme mieheni kanssa 9-vuotishääpäivää.

5. Minulla on tapana murehtia ja stressata liikaa ja yritän päästä tästä tavasta eroon.

6. Lainaan kirjastosta nykyään aina muutaman askartelu/käsityö-aiheisen opuksen, vaikka niitä on kertynyt kirjahyllyynkin hyvä rivi.

7. Vaikka muuten tykkään monenlaisesta kotoilusta, niin ruuanlaitosta en hirveästi pidä. Myös leipominen on enemmän mieheni lempipuuhia kuin minun.

Ojennan tunnustuksen ja haasteen eteenpäin muutamalle kivalle askartelu/käsityöblogille. Osaa olen seurannut pitempään ja osa on uusia tuttavuuksia. Ottakaa osaa, jos haluatte!

Paperiliitin, Jeppulandia, Marika näpertää, Hempukan hömpötykset, Toivotonta puuhastelua, Vahingossakin voi onnistua kun tarpeeksi kokeilee, Neuleita siniseltä sohvalta, Vaaleanpunaisin ajatuksin, Kukkia ja kimallusta, Onni, Askartelupöydän ääressä, Elinan käsityökori,  Pää pilvissä jalat maassa, Lehtipollon leikekirja, Marjan koriti

Huhhuh, olipas siinä linkittämistä!

Uudet saksimet

Esikoinen lainasi askartelusaksiani tuossa kuukausi takaperin, ja nehän mokomat joutui tietenkin hukkaan. Olen käytellyt keittiösaksia ja penkonut paikkoja - ei niitä vaan löydy mistään. Olipahan siis iloinen yllätys, kun Fiskars lähetti minulle ihan uudet sakset!



Nämä ovat siis liittymislahja Fiskarettes-yhteisöltä. Mukava juttu! Ja arvatkaa mitä? Seuraavana päivänä esikoinen löysi ne kadonneet sakset - omasta jumppapussistaan. Tarina ei kerro, kuinka ne sinne olivat eksyneet.

p.s. Marikan blogissa on kiva 2-vuotisarvonta!