Voimaa! Mistejä!

Tein Emmon voimauttavan skräppäyksen nettikurssin innoittamana tällaisen lupaussivun itselleni. Tausta on tehty gessolla ja misteillä (=muste- tai maalisuihke) ja leimaamalla. Vähän kyllä masentaa tuo mistivarastoni, niitä on nimittäin vain kaksi kappaletta. Molempia olen käyttänyt tässä(kin) sivussa. Mietiskelin, että sellainen kymmenkunta eriväristä mistiä olisi hyvä lajitelma. Ongelmahan on se, että ne maksavat 6-8 € kappale ja minä olen hoitovapaalla. 10 kappaletta söisi jo melkein yhden lapsen lapsilisät. Haittaako, jos lapset saisi omien harrastusten sijaan katsoa, kun äiti suihkii uusilla misteillä?

Mistejä voisi tehdä itsekin, jostain mustetyynyjen täyttöpulloista. Mutta eipä ole sellaisiakaan tullut ostettua. Ostelen siis mistejä yksi kerrallaan, aina kun tilaan jotain nettiaskartelukaupasta. En ole nimittäin täältä kotikaupungistani löytänyt mistään kaupasta mistin mistiä.

Epätoivoisena koitin kerran tehdä omaa suihketta akryylimaalista ja vedestä tyhjentyneeseen lasten suihkehoitoainepulloon. Hetkellisessä mielenhäiriössä laitoin sekaan myös hilettä (kun tuo violetti suihkekin niin kauniisti kimaltaa...), niin että tukkoon meni koko pullo, hups.

Nyt siellä Emmon nettikurssilla joku vinkkasi, että kynien mustepatruunoistakin voi tehdä mistejä. Minä tietysti riensin innokkaana kokeilemaan, kun muistin sellaisia patruunoita pyörineen laatikon pohjalla jo vuosia. Piti tehdä reikä molempiin päihin patruunaa ja puhkua ja puhaltaa jähmeät musteet ulos. Huhhuh, mies  siinä melkein muuttui musteen väriseksi itsekin (ulkoistin homman heti kättelyssä ukkokullalle, kaikkeen se joutuu, raasu.) Lasten suihkehoitoaine oli taas sopivasti tyhjentynyt, no okei vähän oli pohjalla vielä, mutta minulla oli kiire testaamaan. Sinne sitten mönkkimusteen kaveriksi laitoin kraanavettä ja sekoittelin. Ja sekoittelin. Ja sekoittelin. Ei muuten liuennut muste mihinkään.

Onneksi insinöörit keinot keksii, ja laitoin sekaan kynsilakanpoistoainetta. Johan liukeni. Ja katsokaa miten hieno lopputulos! Väri on vähän tylsä, tuollainen, noh, musteen värinen, mutta suihkepullo yllätti ja päätti tehdä läiskien sijaan ympyröitä! Wau, mahtavaa! Kellään muullla ei varmasti ole tällaista mistiä!

Toivottavasti onnen jumalat säälivät suppeaa mistivalikoimaani, ja voitan Emmon arvonnasta nuo mistit ja muut ihanuudet. Pitäkää minulle peukkuja!

Uusi skräppäyshaasteblogi

Ihan uusi, kotimainen Skräppihetket-haasteblogi aloittaa kuun lopussa. Huippua! Haastehullu odottaa innokkaana!

Digiskräppäyksen uusi alku

Kun listasin viime vuoden lempiskräppäyksiäni, päätin tehdä tänä vuonna enemmän digiskräppäystä. Olen keräillyt ilmaista digimateriaalia jo pitkään, ja sitä olikin kertynyt huomaamatta enemmän kuin uskoinkaan. Aloin järjestellä materiaaleja Photoshop Elements Organizer 11 -ohjelmalla, jolla voi näppärästi lisätä tunnisteita mediatiedostoihin ja selata niitä siiten kaikkia yhdellä vilkaisulla. Tämä on kätevää, koska olen tallentanut digiskräppäystarvikkeet kansioittain, niin kuin olen ne ladannutkin. Alkutyö oli kyllä melkoinen, kun piti lajitella yli 2000 tiedostoa papereihin, koristeisiin, templaatteihin jne. Nyt ihana järjestys vallitsee digimateriaaleissa. Työtä vielä riittäisi, olen nimittäin ajatellut järjestää tarvikkeet vielä värin mukaan. Siten olisi näppärämpää etsiä esimerkiksi sopivan väristä digipaperia 800 tiedoston joukosta.

Tiedostoja selatessa ei paljon tarvinnut inspiraatiota odotella, niin paljon löytyi ihania tarvikkeita. Digiskräppäyksessä riittää puuhaa paitsi materiaalien järjestämisessä, myös bloggaamisessa. Useimmissa tiedostopaketeissa on nimittäin mukana tekijänoikeustiedostot, jotka pitää aina tavata läpi. Useimmiten halutaan, että jos julkaisee töitä, joissa on käyttänyt jotain tiettyjä materiaaleja, pitää mainita suunnittelija, pakin nimi ja linkittää nettisivut, josta ne voi ladata. Tykkään käyttää useampia pakkeja sekaisin, joten linkitettävää riittää. Sitten pitäisi vielä muistaa, mitä kaikkea käyttikään johonkin tiettyyn leiskaan. Vähemmästäkin menee pakki sekaisin.

Nämä kaksi sivua on tehty valmiisiin pohjiin eli templaatteihin. Tämä on toiseksi helpointa digitaalista skräppäystä ikinä. Kaikista helpointa on tehdä Quick Pageja - pikasivut ovat kuvia vaille valmiit papereita ja koristeita myöten. Lisää vain kuvat, sanoisi kauppias. Quick Pageja tein myös muutaman, mutta en näe nyt järkevänä laittaa niitä tänne blogiin. Omaa niissä on tosiaan vain kuvat, ja nekin yleensä sumennan.

Digiskräppäystavoitteeni on tehdä parikymmentä leiskaa keskimmäisestä tyttärestäni, niin että voisin sitten teettää niistä kirjan jossain. Olen teettänyt "tavallisia" kuvakirjoja Smartphotolla, suurin piirtein koossa 20 x 20 cm ja se tuntuisi sopivalta koolta myös tähän hommaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä muut digiskräppäyksen harrastajat tekevät leiskoillaan? Jäävätkö ne kovalevyn uumeniin vai teetättekö niistä printtejä tai kirjoja? Myös jos sinulla on jotain huippuvinkkejä digitaalisten materiaalejen järjestelyn suhteen, jätä ihmeessä kommentti!

Materiaalit:

Olipa kerran -sivu:
Templaatti: Tiffany Tillman
Taustapaperi: Daydream Believer -pakki
Overlay: Celeste Knight, Watercolor overlays
Aakkoset: Erica Coombs, Floraux alpha
kaikki ladattu täältä: Design House Digital

Muovipussipöksyt -sivu:
Templaatti: Tiffany Tillman
Paperit: Daydream Believer -pakki
Overlay: Celeste Knight, Watercolor overlays
Koristeet: Daydream Believer -pakki
kaikki ladattu täältä: Design House Digital

Pihalla

Pari mukavaa Vuoroin vieraissa -haastetta jäi välistä, mutta täältä tullaan taas, skräpistetään Noomiyn tyyliä. Ilmavaa, valkoista, lankasyheröitä ja maaliroiskeita. Värimaailmani tässä on harmaa, vaaleanpunainen ja oranssi - aika mielenkiintoinen yhdistelmä. Värit nappasin kuvasta; harmaata loskaa, vaaleanpunaiset haalarit ja oranssit pihlajanmarjat maassa.

Päivän niksi: tarrakirjaimet eivät oikein tahtoneet tarttua läpinäkyvään kankaaseen, joka pilkistää kuvan takaa. Lorautin päälle kunnon kerroksen Eri Keeperiä, joka kuivuu läpinäkyväksi. Johan pysyy!

Salomonin solmuilla huivi

 Olenko maininnut, että lankavarastoni on kasvanut niin suureksi, etteivät langat mahdu minnekään?

Silti ostin kauppareissulla vähän Novitan Rose Mohairia, kun oli vaan kertakaikkiaan niin kaunis väri tarjouksessa.

 Heti lähti koukku viuhumaan ja tein salomonin solmuilla ison hartiahuivin.

En ensin aikonut tätä huivia itselleni, koska olen jo tehnyt yhden tälläisen itselleni. Mutta se on jo pari vuotta vanha ja väriinkin olen kyllästynyt ja tähän riitti enemmän lankaa hapsuihin... Niin että minulle tämä tuli silti. Pitäähän sitä itseään joskus hemmotella, eikö niin?

Ja etteivät huivit vaan loppuisi kesken, niin uusi on jo tekeillä. Ja siitä on tulossa niin ihana, etten edes yritä huijata itseäni antamaan sitä jollekulle muulle!

Sydänkortti ja art journal-kokeiluja

Puuhastelin P*skikseen telinekortin. Olen mukana Creative Jump Startissa ja käytin tässä sieltä opittua tekniikkaa tuon sydämen kanssa. En kyllä ole ihan tyytyväinen siihen, jospa ensi kerralla osaisi paremmin.

Muutenkin olen innostunut päivittäisistä Creative Jump Start-videoista niin, että olen jatkanut jo keväällä 2012 aloittamaani kirjan tuunausta art journal sivuilla.

Tässäkin vasemmanpuoleisessa sivussa käytin vaikka mitä uusia tekniikoita ja sitten peitin ne kaikki valkoisella akryylimaalilla, kun tuli niin tukkoinen ja tumma sivu, heh. Oikealla sivulla on kirjarunoutta - yritin löytää sanoista runon ja peitin ylimääräiset tussilla.

Tämä maisema on suosikkini. Siinä on paljon sitä art-osaa ja ei yhtään journal-osaa, mutta eipä se haitanne.

Lempiasioita

Osallistuin toista kertaa CSI-skräppäyshaasteeseen, tällä kertaa numeroon 52.

Haasteessa pitää käyttää tiettyjä värejä ja jotain listatuista elementeistä. Evidence-osiosta valitsin puun syyt, ympyrät, ruskean kraftpaperin ja sanomalehden. Testimony-osasta valitsin skräppäyksen aiheeksi muutaman lempiasioistani.

Inspiroiduin niin Sound of Musicista tutusta biisistä (A few of my favourite things), että pieni runotyttö minussa heräsi ja kirjoitin tarinoinnin runomuotoon.

CSI-haasteissa on aina mukana myös tulostettavia elementtejä haasteen väreissä, niistä on leikattu mm. tuo viewmaster-kiekolta näyttävä juttu.

Kokeilin uusia Fiskarsin leimasimia tähän taustaan. Hienoja ovat.
Tästä tuli oikea hyvän mielen leiska aiheensa vuoksi ja valmiinakin vielä miellyttää silmää.