Pääsiäiskana ja -tipu

Cotcot canat kaakattaa! Kohta korkataan suklaamunakausi ja sitä ajatellen virkkasin tämän kanaemon, jonka pohjassa on reikä, joten sisälle voi sujauttaa pääsiäisyllätyksiä. Tipunen taas on virkattu (männä vuotisen) suklaamunan hylsyn päälle, ja sen saa keskeltä auki.

Jos innostut virkkaamaan, neulomaan, ompelemaan, tuunaamaan tai askartelemaan jotain pääsiäisaiheista, osallistuhan ihmeessä Askartelutaivaan Käsityön iloa pääsiäishaasteeseen!

Nousee päivä

 Skräppihetkien haaste oli niin kiva, että piti heti kokeilla. Aiheena oli nimittäin käyttää vain valkoista/vaaleaa paperia tai kartonkia ja tuunata niistä tausta ja koristeet. Sainpahan samalla sopivan syyn testata Paperilohikäärmeestä tilaamiani suihkeita, leimoja ja kohopulveria. Kiitos Lehtipollolta voittamani lahjakortin mistivarastoni kaksinkertaistui, eli tilasin kaksi uutta suihketta. Ai että on ihanat kimallukset noissa!

 Kukkaset ja lehdetkin askartelin ihan itse valkoisesta paperista.

Embossaus eli leimojen kohokuvionti oli myös niin hauskaa, kuin olin aina kuvitellutkin. Ja upeita efektejä saa aikaan embossausten päälle mustesuihketta sohimalla. Kuvat leiskaan katselin tapojeni vastaisesti vasta loppuvaiheessa, ja löysin nuo kaksi pientä kuvaa esikoisesta, jotka sopivat väreihin täydellisesti. Toisessa hän on parivuotias ja toisessa 8, kauhea nostalgiafiilis iski. Äidin pikku tyttö on kasvanut niin nopeasti! Siitäpä se journalingidea sitten löytyi, Viulunsoittaja katolla -musikaalista pätkä Nousee päivä, laskee päivä -laulua.

Muistakaa kaikki innokkaat skräppäilijät osallistua myös Askartelutaivaan uuteen skräppäyshaasteeseen!

Pinkkiä ja sinistä

Askartelinp*skartelin P*skikseen korttia, väritoiveina oli pinkkiä ja sinistä. Ensin tein tämän, mutta ei tullut oikein mieluinen. Ja värejäkin tuli jotenkin liikaa haasteeseen nähden.

Sitten tein tämän, tykkäsin vähän enemmän. (Anteeksi taas ilmeettömien leimojen ystävät, piirsin Tildalle suun ja nenän.)

Ja sitten 8-vuotias esikoiseni tuli samoille sotkuille askartelemaan ja tekaisi kaikista hienoimman kortin!
Kohta on varmaan jälkikasvulla omat askartelublogit pystyssä.

3-vuotias ei värihaasteista piitannut. Mutta miksi korttiin piti liimata myös vessapaperirullan kuva?

Pipo ja kämmekkäät

Edellisen postauksen vastoinkäymisestä huolimatta yritin edelleen tehdä itselleni pipoa. Ja edelleen pidin koetilkkujen neulomista yliarvostettuna.

Jouduin purkamaan aloituksen vain kaksi kertaa, kun jo löysin sopivan silmukkamäärän, joka taisi olla 60. Lanka on ihanan pehmeää Zitron Loftia ja puikot 6 mm. Otin vähän mallia uusimman (2/2013) Suuren Käsityölehden pipoista, tässä on vuorotellen sileää oikeaa ja ainaoikeaa.

Lankaapa jäikin vielä, joten neuloin elämäni ensimmäiset kämmekkäät. Oi miten helppoa ja nopeaa! Näihin katsoin ohjetta Suuren Käsityölehden numerosta 1/2013, mutta muutin aloitussilmukkamäärän 28:ksi (ja heti tuli sopivan kokoiset.)

 Kylläpäs nyt sointuu värit uuteen toppatakkiini!

Suosittelen kämmekkäitä lapasten alle, kun lähtee lasten kanssa luistelemaan - nauhojen sitominen onnistui ilman paleltumisvammoja.

Capucine

Minulla on vähän huono tuuri pipojen neulomisen kanssa... Olen laiska neulomaan koetilkkuja, ja käytän usein ohjeesta poikkeavaa lankaa, joten pipoista tulee helposti liian isoja tai liian pieniä. Läksinpä neulomahan itselleni Capucinea. Käytin kahta eri sävyistä Novitan Puro keränperää ja pistin 5 mm puikot heilumaan. Koska olen myös laiska purkamaan, en toki purkamaan alkanut, vaikka näinkin aika pian, että pienihän tästä tulee.

 Onneksi perheessä on päitä joka koossa, ja myssy sopi hienosti 3-vuotiaalle.

Tai no aika hienosti, jouduin lisäämään resoria otsalle sovituksen jälkeen. Tästä kuvasta näkyy, kuinka olen poiminut  aloitusilmukat uudelleen puikoille ja jatkanut vielä nelisen senttiä neuletta.

3-vuotias oli erittäin tyytyväinen pipoon, koska hän oli kuulema aina halunnut tupsupipoa ja tässä on KOLME tupsua! Huomatkaa taustalla hämmästynyt pikkusisko.

Kortteja! Jaffaa!

Lapsetkin ovat taas askarrelleet ahkerasti. 3-vuotias on erikoistunut korttejen tekemiseen, ja niitä onkin jo syntynyt melkoinen kasa. En tiedä kenelle nuo kaikki ovat menossa, mutta eihän noita raaski poiskaan heittää. Seuraavaksi yritän harhauttaa lapsosen askartelukiinnostuksen johonkin muuhun, vaikka muovailuun tai playmaisseihin. Kortteja kun taitaa olla valmiina kaikille tämän vuoden synttäreille.

 8-vuotias oli pitemmän aikaa haaveillut Jaffa-verhoista, jotka viimein raaskin ostaa Anttilan Pimeiltä päiviltä.

Tyttö olisi mielellään ottanut myös Jaffa-maton, Jaffa-tyynyt, Jaffa-päiväpeiton jne. mutta vedin nyt rajan noihin verhoihin. 8-vuotias ei siitä lannistunut, vaan maalasi huoneensa seinälle Jaffa-taulun akryylimaaleilla. Tämä on mielestäni jopa hienompi kuin nuo verhot!

Raitavarsisukat

Yritän ahkerasti kutistaa lankavarastoani, jotta saisin ostaa uusia lankoja. Fiksua, eikö vaan? Lehdet tuntuvat olevan täynnä hyviä lankatarjouksia nyt kun olen langanostolakossa. Miehelleni neuloin perusvillasukat 3,5 puikoilla, varsissa Gjestal Superwash Sport ja terissä joku tunnistamaton harmaa lanka.

Pätkävärjätty lanka sai aikaan hauskat spiraaliraidat varsiin. Nyt pysyy taas miehen varpaat lämpiminä jonkin aikaa.