Löysin mummulan romulaatikosta, eli lelukorista, tällaisen klovnin.
Raasulla oli posliinipää haljennut ja osa pään palasista hukassa, joten iski vastustamaton himo tuunata pellelle uusi pää.
Vaatteiden alta paljastui tällainen vartalo. Jalkoja ja käsiä voi väännellä eri asentoihin.
6-vuotiaani oli sitä mieltä, että tästä olisi pitänyt tehdä uudestaan klovni. Äiti oli nyt kuitenkin toista mieltä, vartaloon tehtiinkin pupuäidin pää. Olen aikoja sitten ostanut jostain messuilta Patricia Hughesin ihanan kirjan "Making Soft-bodied Dough Characters", idea ja vaatteiden kaavat ovat siitä kirjasta peräisin. Suolataikinan sijaan tein kuitenkin pään ja pikkupuput Cernit-muovailuvahasta, joka kovetetaan uunissa. Äiti kantaa vauvojaan kätevästi esiliinan taskuissa. Meillä on läjä nukkekodin kalusteita, mittakaavaltaan 1:10 tai 1:12, jotka sopivat mainiosti pupuäidille. Tästä tulikin paremmin leikkejä kestävä, kuin suolataikinasta. Pikkusiskon käsiin pupuperhettä ei kuitenkaan anneta!
Onneksi olkoon, teille on syntynyt viitoset! Pupuvauvoilla ei ole vartaloa, vaan ne on liimattu kapaloon kiinni. Äidinkään vaatteita ei saa riisuttua, paitsi esiliinan. Äitipupun pään sisällä on massapallo ja pikkupupujen päiden sisältä löytyy pyöreitä helmiä. Tällä tavoin päistä ei tullut hirveän painavia, eikä kallista Cernit-massaakaan kulunut niin paljon.
6-vuotias askarteli ihan itse pupuille evästä - jokaiselle oma porkkana, pari kurkkua, kukkakaali ja kaali. Nam nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.