Röyhelöhuivi

Taidan olla vähän muodin kärjestä jäljessä... Muut bloggaajat ovat tehneet näitä hörselöhuiveja vuosikausia ja minä sain vasta nyt tekaistua ensimmäisen. Ihan kiva pikku projekti. Pian 8-vuotias esikoiseni varasi tämän itselleen, ei ehkä olekaan ihan minun värejäni nämä. Puikot oli 4 mm ja lanka Butterfly color. Poimin 6 silmukkaa ja neuloin ainaoikeaa, nostin aina ensimmäisen silmukan neulomatta. Tästä tuli aika lyhyt, joten jos aikuisen kaulaan tekee huivia, pitänee tehdä vaikka 4 silmukan versio.

Heipä hei, hyvää iltaa

Ilahduin, kun kävin kurkkimassa vanhaan blogiini vuodatuksen puolelle. Sinne oli ilmestynyt mahdollisuus siirtää vanhat blogikirjoitukset tänne bloggeriin. Jos sinäkin haluat tehdä saman, tässä ohjeet.

1. Mene vuodatuksessa blogisi asetuksiin. Ihan alimpana on nappi, jossa lukee "Vie Blogger-formaattiin." Klikkaa nappia. Nyt saat uuden, Blogger-nimisen tiedoston johonkin selaimen määrittämään paikkaa (minulla se on Ladatut tiedostot -niminen kansio.) Älä avaa sitä tiedostoa.

2. Sen sijaan mene Blogger-blogiisi. Klikkaile kohtaan Asetukset -> Muu. Ylhäällä kohdassa Blogityökalut on linkki "Tuo blogi." Klikkaaminen aukaisee valintaikkunan, johon pitää hakea se äsken Vuodatuksessa luotu Blogger-niminen tiedosto.

Ei kannata tehdä tätä kakkoskohtaa kahdesti, muuten saat kaikki vanhat blogitekstisi Bloggeriin kahdesti (ups.) No, onneksi ne kaksoiskappaleet saa poistettua.

Kivaa, kun kaikki blogitekstit ovat nyt samassa blogissa. Ihan muutamasta puuttuu kuvat, mutta onneksi olen säilyttänyt useimmat kuvat Flickrissä ja Picasan verkkoalbumeissa, enkä Vuodatuksessa. Kaikista tuoduista blogiteksteistä puuttuivat myös tunnisteet ja niitä olen lisäillyt yksi päivitys kerrallaan. Samalla olen julkaissut uudestaan nämä vanhat kirjoitukset, jotka aluksi näkyivät täällä Bloggerissa vain minulle itselleni. Aion vielä korjailla linkit vanhaan blogiin tänne uuteen. Vähän myös ärsyttää ihmeelliset ylimääräiset rivinvaihdot, joita vanhoihin päivityksiin on muuton yhteydessä ilmestynyt. Ehkä korjailen myös niitä tässä syksyn mittaan.

Vielä yksi asia, ystäväni oli ihmetellyt, miten tänne bloggeriin laitetaan kommentteja. Ihan helppoa - kirjoita kommenttikenttään mitä mielit, valitse alasvetovalikosta Nimetön ja lähetä kommentti matkaan. Voit myös valita valikosta Nimi / Url-osoite (ja jättää url-kohdan tyhjäksi, jos sinulla ei ole blogia.) Kommentit ovat kyllä bloggaamisen suola ja aion myös vastata jokaiseen kommenttiin. Jos sinulla on gmail-osoite, voit myös luoda itsellesi lukijaprofiilin ja klikata itsesi mukaan tuolla sivussa näkyvään Google-käyttäjäraatiin. Itse tosin käytän blogien seuraamiseen enimmäkseen syötteenlukijaa.

Mitä voi tehdä pussillisesta matonkuteita?

Siskoni kutoi joskus vanhimmalle tyttärelleni maton. Valkoista, pinkkiä ja vaaleanpunaista. Vaaleanpunainen kausi on esikoisen osalta loppunut jo pari vuotta sitten, mutta matto on nyt 3-vuotiaan pikkusiskon huoneessa. Täti lupasi ylijääneet matonkuteet meille piiperrettäväksi. Mitä syntyy pussillisesta matonkuteita?



No ainakin huoneen väreihin sopivat penkin päälliset 3-vuotiaan huoneeseen.



Kuvausassari esittelee, miten tuolille kiivetään.



Nämähän ovat jättikokoisia isoäidin neliöitä. Ihan niin kuin en olisi tehnyt niitä jo tarpeeksi! Idean sain jostain kirjaston askartelulehdestä, mutta en enää muista mistä.



Lisäksi kuteista sai tehtyä neljä koria. Assarin mielestä yksi kori toimii paremmin tyhjänä.



Näin ikään.



Virkkuukoukkuna oli suurin, minkä löysin. Hartioihin otti raskaan kuteen vääntäminen mutkalle!



Jokainen kori on vähän erilainen ja ohjeet vedin hatusta. Tämä käy myös pään lämmittimeksi.



Kalle Kani esittelee kahvallista versiota. Niin, ja on 3-vuotiaan huoneessa muutakin kuin pinkkiä söpöilyä ja pehmoleluja, Kalle Kani istuu nimittäin pikkuautoläjän päällä.



Uusimmassa Modassa (5/2012) oli ohje kuteesta virkattuun pitsikoriin. Aloitin sitä, mutta kude loppui kesken heti alkuunsa. Tästä tuli nyt hyvin matalareunainen versio.



Loput käytettiin hyppynaruun. Tosin sillä ei ole vielä kertaakaan hypätty narua, ainoastaan sidottu rosvoja.

Haaste(el)lista #13, näytä kaunein hymysi

Olisikohan tämä viimeinen Haaste(el)listan haaste, johon osallistun? Tämä oli kiinnostava ja omaperäinen haaste, en ole ennen törmännyt tällaiseen numeroleikkiin.



Elementtejä piti olla 3 tai 5 kutakin ja yhteensä 35. Minulla on taustapapereita 3 (tämän skräpistin mallityöstä), valokuvia 3, ympyröitä 3, nauhoja 3, otsikossa 3 sanaa, sydämiä 5, kimaltavia pikku tähtiä 5, tageja 5 ja niissä kiinni 5 narua.



Tagit ovat kierrätyskamaa, vaatteiden hintalappuja. Skräppäyksen päätähtenä loisti tällä kertaa suloista harvahampaista ekaluokkalaisen hymyään esittelevä esikoiseni. Päätähden mielestä hänestä skräppääminen ja varsinkin tällaisella aiheella on ihan typerää. En välitä ja aion jatkaa!

Haaste(el)lista #3, onnittelu rap

Minulla on skräppäystahti vähän hiipunut muiden kiireiden takia. mutta vielä yritän mukaan muutamaan Haaste(el)lista blogitapahtuman haasteisiin. Kolmoshaasteen aiheena olivat erilaiset tehosteaineet. Minulla kaikki mömmöt ovat tuolla taustalla. Aloitin homman valkoisesta pohjasta, jonka maalasin sormiväreillä ruskeaksi (bravuurini. sormivärit on vaan niin mukavia.) Tuli ruman värinen ja lakkasin päälle yhden lautasliinan decoupagella. Edelleen oli ruma. Leimasin valkoisella akryylimaalilla jotain sotkuja nurkkiin, levitin epätoivoisena jopa kimalleliimaa ja mustesuihketta. Vieläkin oli aika ruma. Päätin sitten laittaa päälle paljon tavaraa, niin ei tausta niin kovin näy... Minä en yleensä mitään itse tekemääni heitä roskiin tai tuhoa muuten. Sehän olisi niin kuin heittäisi aikaa pois.



Sain tässä taannoin käsiini hauskan muiston 90-luvulta - minun ja serkkutyttöjen tekemät Onnittelu RAP-biisin sanat (kirjoituasu alkuperäinen.) Aito alkuperäinen Onnittelu RAP pilkottaa tuolta kuvan ja kellertävän paperin alta taskusta. Kuva on varmaan samoista bileistä, joihin Onnittelu RAP oli kirjoitettu. Pallot oli varmaan muotia.

Haaste(el)lista #10, yhdessä

Haaste(el)listan kymppihaaste oli Anniskan ihana luonnos.



Oli mukavaa tehdä välillä sivu käyttämättä aikaa papereiden ja kuvan sovitteluun. Nyt sai keskittyä katselemaan sopivia silppuja ja koristeita.



Tämäkin sivu on isovanhemmistani. He olivat naimisissa suurimman osan elämästään ja kuolivat muutaman kuukauden välein.



Napin ja sydämen olen omin pikku kätösin muovaillut uunissa kovetettavasta muovailuvahasta. Punainen marmorikuvioitu paperi on siskoni värjäämää. Taustapaperin kuvioin ala-asteelta tutulla tekniikalla, eli piirtelin sydämiä vahaliiduilla ja värittelin vesiväreillä päälle. Vähän mustesuihkettakin suhautin päälle.

Haaste(el)lista #8, pieni mutta pippurinen

Minulla ei ole mitään kivoja askarteluteippejä. Siitä huolimatta päätin urheasti osallistua Haaste(el)lista-blogitapahtuman Teippejä, teippejä, teippejä -haasteeseen. Toivottavasti siis voitan palkinnon, jonka sponsoroi ihana Teippitarha.



Teippailin taustaksi korinpohjatyylistä kuviota ihan tavallisella maalarinteipillä. Maalasin sen päälle akryylimaaleilla. Sävy on erehdyttävästi maalarinteipin keltaisen kaltainen, joten ehkä olisin voinut jättää sen maalin väliin. Lisäksi otsikko on Dymo-teippiä ja kuvan nurkissa on kirkkaan keltaista mitä-lie-sähkömiehen-teippiä.



Tämä leiska pääsee isovanhemmille omistettuun albumiin. Pääosassa sivulla on pienikokoinen mummuni, joka poseeraa kuvan keskellä tomerasti, niin että pitemmät ja nuoremmat naiset jäävät vallan varjoon.