keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Hippihuivi ja wannabe-hippi

Muutkin ovat näimmä huomanneet, että meillä tykätään askarrella... Kahdella tyttärelläni oli synttärit alkukuusta, ja lahjaksi he saivat (lähinnä siis isompi) helmiä koruaskarteluun kolmelta eri lahjojalta, batiikkivärjäyspakkauksen, tee-se-itse-pehmolelupakkauksen ja vielä Top Model -askartelukirjan. Eiköhän nuo kaikki tule käytettyä/täytettyä, ennemmin tai myöhemmin.

Tiistaina bloggasin Batik-langasta tehdystä neuletakista, nyt on sen lahjabatiikkivärjäyksen vuoro. Molemmissa sattui olemaan aika samat vaahtokarkkiväritkin.

Askartelupakkauksessa oli mukana värinappeja ja huivi, sekä ohjeet batiikkivärjäykseen. 8-vuotias esikoinen tykkäsi tästä lahjasta kovasti, kiitos vain tädille.


Värit haalistuivat tosi paljon pesussa, mutta jäi niistä sentään jotain jäljelle. Huivista tuli ilmeisesti mieluinen, koska erittäin vaatetietoinen neitonen laittoi sen jo kouluunkin kaulaansa.

Värejä jäi vielä paljon jäljelle huivin värjäämisen jälkeen. Kyselin, onko kellään valkoista t-paitaa, johon 3-vuotiaskin voisi kokeilla batiikkivärjäystä. Yllätyksekseni mieheni lupautui heti antamaan puuhaan oman paitansa. Hän on enimmäkseen sellainen musta-paita-ja-farkut-tyyppi, mutta tämä taideteos yllään hänkin varmasti löytää sisäisen hippinsä.


Värejä riitti vielä XL-kokoisen paidan jälkeenkin, joten kaivoin kaapista mummun vanhoista lakanoista ompelemani kauppakassin. 3-vuotias pruuttaili innoissaan loput värit vapaalla kädellä. Tuli niin hieno kassi, että kyllä nyt saa ylpeänä kuskailla tässä ostoksia pitkin kyliä.


Otin vielä tällaisen lavastetun kuvan kassista maitopurkkeineen keittiön pöydällä niin näette, että kyllä - se on tosiaan kauppakassi.

Eivätkä ne värinapit muuten loppuneet vieläkään. Pitää ehkä ommella lisää kauppakasseja ja laittaa tenavat taas värjäyspuuhiin. Tai ilahtuisivatkohan sukulaiset hippi-t-paidoista joulupaketeissa?

tiistai 11. syyskuuta 2012

Karkkineuletakki

Eikö olekin ihan vaahtokarkin värejä tässä takissa?
Ohje Suuri Käsityölehti 1/2010, Tytön kaarrokejakku. Lanka Novitan Puro Batik, puikot 4. Koko 98/104. Jättinapit ostin kirpparilta.


3-vuotiaani oli oikein ilahtunut tästä takista ("Minulleko? Kiitot äiti!") Tämä takki koottiin kuudesta eri palasesta, ja se kokoaminen ja lankojen päättely on aina vähän ärsyttävää. Muuten ihan mukava malli.

pst. Haluaisitko osallistua joulukalenteriini? 

maanantai 10. syyskuuta 2012

Miksi gerbiileille ei kannata ostaa muovihäkkiä

Saimme kesällä kaksi lemmikkiä siskoltani, sanomme niitä adoptiogerbiileiksi. Lapset keksivät niile nimiksi Huli Kopteri ja Vili Vilperi, kotoisammin siis Huli ja Vili. Gerbiilit ovat pieniä jyrsijöitä, jotka purevat ihan kaikkea mihin yltävät, jatkuvasti. Yhtenä päivänä huomasimme pienet hampaanjäljet gerbiilien muovihäkin laidassa, siinä kohti missä kirkas yläosa kiinnittyy klipsulla pinkkiin alaosaan. 
Eipä mennyt kauaa, kun ahkera jyrsiminen tuotti enemmän tulosta, ja häkissä oli jo reikä. Emme jääneet odottelemaan, minä yönä reiästä mahtuisi ulos pari gerbiiliä. vaan koitimme estää enemmät jyrsimiset kaikenlaisilla keppi- ja teippivirityksillä.
 Gerbiileistä on hankala saada hyviä kuvia, ne ovat erittäin nopeita.
Onneksi saimme Hulille ja Vilille uuden kodin, vanhan vuotavan akvaarion. Tilaa on enemmän, ja seinät ovat gerbiilinkestävät. Hampaita voi käytellä häkin tuhoamisen sijaan puun palasten ja pahvin jyrsimiseen.
Katoksi löytyi Bauhausista täsmälleen akvaarion kokoinen ritilähylly. Kylläpä meillä kävi tuuri!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Syntymäpäiväkekkerit

Meillä vietettiin viime viikolla tuplasynttäreitä. Esikoinen täytti 8 vuotta ja kuopus juhli ihan ensimmäistä syntymäpäiväänsä.



Esikoinen kutsui 6 luokkakaveriaan kaverisynttäreille. Hän oli itse askarrellut jäätelötötterön muotoiset kutsukortit. Yhdessä teimme jokaiselle vieraalle oman juhlahatun. Olikin hauska näky, kun seitsemän neitiä juoksi ympäri taloa hatut päässä keikkuen.

Askartelimme tyttöjen kanssa kännykkäkorut ja se olikin kaikista kiva ohjelmanumero. Jokainen sai piirtää valitsemansa kuvan kutistemuovin palaselle. Sitten seurattiin silmä kovana, kun palaset käpristyivät ja poukkoilivat uunissa. Hämmästys oli suuri, kun muovi tosiaan kutistui uunissa. Lisäksi koruun kiinnitettiin helmiä korupiikeissä. Helmien valitseminen olikin tarkkaa puuhaa. 



Myös 3-vuotias keskimmäiseni askarteli oman korunsa, mutta hän kiinnitti sen kerhoreppuunsa, kännykkää ei noin pienellä toki ole. Kutistemuoviin hän taiteili sammakon.



Kaverisynttäreillä tarjolla oli jäätelöä, josta juhlavieraat saivat loihtia omat annoksensa. Jäätelö tekee yleensä paremmin kauppansa lapsille kuin kakku. Sukulaissynttäreille leivoimme sitten kakkuakin. Taiteilin päälle kukkia sokerimassasta.



Tässä vielä kuvat päivänsankareista: pienempi vauhdikkaana isosiskon tekemä koru kaulassa.



Ja isomman paikkapolvet.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Joulukalenteri 2012

Intiaanikesää on lupailtu, mutta minä ajattelin aloittaa joulun odotuksen.

Ihastelin jo viime vuonna, kun monissa blogeissa oli joulukalenterivaihtoja. Nyt Askartelutaivaan facebook-ryhmässä  oli asiasta puhetta ja minäkin päätin pistää nyt tällaisen pystyyn.

Homma toimii näin: varaa luukku (tai useammankin saa ottaa) kommentoimalla tähän blogipostaukseen. Sitten lähetät minulle jonkun kivan pienen yllärin, jonka avaan kyseisenä joulukuun päivänä. Vastalahjaksi osallistun yhtä monella luukulla sinun blogijoulukalenteriisi, tai jollei sinulla ole sellaista, lupaan lähettää sinulle käsin askarrellun joulukortin (tai jotain muuta pientä?).

Kuka vaan voi osallistua, oli blogia tai ei. Sinäkin äiti.

Yllätyksen ei tarvitse olla mikään suuren suuri. Kaikki askartelu- ja käsityötarvikkeet otan riemulla vastaan. Meillä on kolme pientä askartelijaa (8-, 3- ja 1-vuotiaat), joten myös lapselliset tarrat tms. löytävät meiltä käyttäjän. Neulon, virkkaan, teen kortteja ja skräppäilen. En omista stanssikonetta enkä juuri isoja leimasimia, joten kaikenlaiset stanssatut kuviot ja leimatut kuvat olisivat mukava askarteluylläri. Juon teetä, en kahvia. Herkkujen suhteen olen kaikkiruokainen. Arvostan kaikkea käsin tehtyä!

Muoks. Piti vielä lisätä, että meillä on myös nukkekoti, joten kaikki mineilyjututkin ovat tervetulleita. Korujakin tehdään. Oikeastaan ihan kaikki käsitöihin ja askarteluun liittyvät jutut ovat ihania!

Luukkujen pitäisi olla minulla marraskuun loppuun mennessä.
Laitathan kuoren päälle numeron, niin tiedän aukaista sen oikeana päivänä!

Laita osoitteesi minulle sähköpostiin paula.piipertaja (at) gmail.com (kyllllä, minun piti ihan tätä varten luoda anonyymi mailiosoite.) Saat sitten paluupostissa minun osoitteeni.

Nyt jään jännäilemään, saanko kalenterin täyteen!

Päivitän varatut luukut tähän listaan:
1. Päivi -perillä!
2. Sirkka-mummu -perillä!
3. Siina -perillä!
4. Miukula -perillä!
5.Maakariakka -perillä!
6. Eeva-mummu -perillä!
7. Tellihani -perillä!
8. Minna - Zirkonella -perillä!
9. Hilkka -perillä!
11. Hanna -perillä!
12. Annika
13. Nanna -perillä!
14. Hilkka -perillä!
15. Miukula -perillä!
16. Siina -perillä!
17. Tellihani -perillä!
18. Lorainne -perillä!
19. Matias ja Suska -perillä!
21. Lorainne -perillä!
22. Eeva-mummu -perillä!
23. Teea K. -perillä!
24. Minna - Zirkonella -perillä!

torstai 6. syyskuuta 2012

Roskakorista päivää (taas)

Esittelen lisää Junk journal -sivujani.
Kaikki alkoi tästä
jatkoa seurasi
ja vielä lisää täällä.

Herkullinen houkutus... Tuntuuko teistä joskus tältä? Minulla on jatkuvasti nälkä. Toivon, että se johtuu imetyksestä, ja kun sitä olen nyt lopettelemassa, saan ehkä taas normaalin ruokahaluni takaisin.

Katkeamattomat yöunetkin aion saada takaisin.

Kaikelle on aikansa, ja paikkansa. Tässä on 3-vuotiaani kädenjälki. Sormia on yksi ylimääräinen, mutta muuten on hieno. Liukuva väritys kädenjälkeen syntyy näin: hiero märkiä vesivärejä avokädellä, kun äiti ei huomaa. Lätkäise käsi paperiin. Toista, kunnes äiti huomaa ja vie sinut pesulle.

Lehdessä oli Kirsty Mitchellin upeita valokuvia, saksin ne talteen.

Naiseutta.

Hauska kortti: teksti on Live in the sunshine, swim the sea, drink the wild air. Alempaan sivun en oikein saanut kaipaamaani salaperäistä merenalaista tunnelmaa, mutta olkoon nyt näin.

Taas leikkaa ja liimaa -kollaasi; tämän aiheena on kauneus.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Pioni

Eksyin kesällä valokuvaushuumassani hauskaan valokuvaushaasteblogiin. Valokuvatorstai julkaisee haasteensa aina torstaisin. Kesätauon jälkeen aiheena oli vähintään viiden kuvan sarja. Päätin osallistua kukkakuvilla, joita napsin heinäkuussa. 

Takapihallamme kasvaa nimittäin pioni, se taitaa olla Sarah Bernhard-lajia (kertoi kasviharrastaja-mummu.) Muutimme tähän asuntoon kaksi vuotta sitten syksyllä, pioni oli silloin pieni raukka ja melkein rikkaruohojen peittämä. Keväällä ihmettelimme, mikä käppyrä sieltä maasta oikein nousee - mies meinasi jo lapioida puskan pois. Onneksi ei kuitenkaan, sillä kasvi teki monta isoa nuppua, joista kasvoi valtavan isoja ja ihania kukkia. Tänä kesänä osasimme jo odottaa pionin kukkimista ja ikuistin prosessia uudella kamerallani. Kukkia tulikin varmaan parikymmentä, oksia piti tukea ihan kunnolla, etteivät ne laahaisi maassa.







Parin viikon kukkimisen jälkeen kukat alkoivat muuttua vaaleammiksi, lähes valkoisiksi. Sitten ne tippuivat pois. Tuleekohan ensi kesänä vielä enemmän kukkia?