Tunnustuksia

Sain tällaisen mukavan sydäntunnustuksen Kirsiltä Minä ja tekemiseni -blogista. Kiitos kovasti Kirsi!
Tässä on säännöt, jotka menevät näin:

Kiitän tunnustuksen antajaa ja linkitän hänet blogiini.
Jaan tunnustuksen eteenpäin viidelle ihanalle blogille ja ilmoitan siitä heille toivoen heidän hyväksyvän sen ja jatkavan eteenpäin.

Mitähän lie tuo New Blog Love tuossa tarkoittaa? Että tämä pitäisi jakaa uusille blogeille? Vai (minulle) uusille blogirakkauksille? Vai onko jossain kiertämässä Old Blog Love?

Ainahan on mukavaa tietää, että joku omaa blogia lukee, ja siitä jopa tykkää, joten laitan tämän sydäntunnustuksen jakoon enempiä sen alkuperiä pohtimatta. Laitahan tämä kaunistamaan omaa blogiasi jos tahdot, tai jos et, niin en pistä pahaksi.

Haluaisin ojentaa tämän seuraaville blogeille:
1. Hilkan käden jälkiä - Hilkka tekee ihania käsitöitä monipuolisesti villasukista noitarumpuihin
2. Korttisirkus -Nanna taitaa olla sydämellinen ihminen, ja todella taitava askartelija
3. Emmo arkeen ja juhlaan - Viime aikoina on tuntunut, että linkitän Emmon blogin varmaan joka toisen blogikirjoitukseni, koska osallistun hänen Voimauttavan skräppäyksen kurssilleen ja lisäksi tykkään Vuoroin vieraissa-haasteista, kiitos siis Emmolle skräppäysinspiraatiosta
4. Lehtipollo -lempparidigiskräppääjäni
5. Maakariakka -washiteippien luova käyttäjä, minialbumeita väkertävä kissaihminen. Täytyypä vielä mainita, että luen blogeja yleensä syötteenlukijan kautta ja nyt tätä kirjoittaessani huomasin, että olin siirtänyt maakariakan blogin väärään kansioon, enkä ollut siten huomannut uusia päivityksiä ja nyt luin niitä kerralla 17 kpl.

Tästä sydämestä muistuikin sitten mieleeni, että sain joulukuussa tunnustuksen myös Nannalta Korttisirkuksesta, kiitos Nanna! Joulukiireissäni unohdin lisätä sen blogiini. Tässä se on nyt:

Jätän sen nyt tähän saataville, saatte napata mukaan, jos haluatte!

Enkeleitä ystäville

Voi, kun opin mukavan niksin Creative Jump Startista. Servettejen kuvia voi käyttää askarteluhommissa muutenkin kuin decoupage-tekniikalla, nimittäin ihan yksinkertaisesti silitysraudan avulla. Alimmaiseksi tulee kartonki, sitten kerros kirkasta muovipussia, sitten servetin ohut kuvakerros, sitten leivinpaperia. Ja ei muuta kuin silittämään. Muovipussi sulaa, ja liimaa samalla servettikuvan kartonkiin siististi ja suoraan. Todella kätevää!

 Enkelikuvat ovat siis serveteistä, tai mitä haltiakeijuja nämä lienevätkään.

 8-vuotias oli askarrellut suloisen koirakortin ystävänpäiväksi. Mutta tämä sessu ei olekaan ihan tavallinen...

...nimittäin kuonon alta paljastuu salainen teksti! Hyvä idea, vai mitä?

Art journalin kannet

Virkkasin art journaliin, taidepäiväkirjaan, kannet vapaavirkkauksella. Toisesta päästä tuli hitusen liian kapea ja toisesta taas liian leveä. Sellainen minä olen, harvemmin pysyn ihan suorassa linjassa. Viivottimet ovat tylsiä.

 Lähde lentoon, lukee tässä aukeamassa.

 Luovia tavoitteita.

Kokeilin roiskia tähän mistirenkaiden kaveriksi erilaisia kynsilakkoja, kahvia ja lasten mustaa sormiväriä. Aika hauskaa jälkeä. Pikkuniistäjä oli hyvä apuväline. En kyllä voi suositella, jos sitä tarvitsisi vielä varsinaisessa käytössään, tai voisi vauvan nenään ruikahtaa jotain kummaa mustaa möhnää.

Minä & öpykät

Heipä hei, minä täällä. Pehmolelukasan keskellä n. 9-10-vuotiaana. Tykkään tuosta kuvasta ja leiskastakin tuli ihan mukava.

Just married

Tein tätä taustaa pitkään ja hartaasti. Maalasin ja väritin, laitoin päälle pakkelia. Sitten hylkäsin koko paperin, koska siinä oli liikaa kaikkea. Kun aloin katsella paperia Emmon Vuoroin vieraissa -haasteeseen, kaivoin taas tämän esiin. Levitin päälle gessoa peittämään enimmät väripaljoudet ja käytin vähän itse tehtyä mustemistiäni. Skräpistettävänä olevalla Elenalla on runsas ja romanttinen tyyli, hän käyttää paljon koristeita ja härpäkkeitä. Ehkä siitä romanttisuudesta tuli mieleen skräpätä tämä kuva kohta kymmenen vuoden takaa. Olimmepa me nuoria ja ihania!

It took me months to make this background. I almost but it in the trash bin but here it is now, gesso covering all the weirdness. Elena's romantic style made me choose this wedding picture. We've been married for 10 years next summer, oh we were so young and adorable!

 Nyt on jäljellä enää kysymys, kuinka sopii muovitaskuun sivu, johon on liimattu kolme senttiä paksu ruusu?

Just married on jotenkin parempi otsikko kuin vastanaineet, köhköh.

Barbit, Bratzit, Moxiet ja Monster Hight

Tiedättekö, mitä eroa on Barbeilla, Bratzeilla, Moxieilla ja Monster High-nukeilla? Minäpä tiedän.

Barbiet ovat varmaan kaikille tuttuja. Bratzit ovat lyhyempiä kuin Barbit ja niillä on isompi pää. Moxiet ovat melkein kuin Bratzeja, mutta niillä on vähemmän vinot silmät ja ne ovat himppusen paksumpia. Monster Hight taas ovat hirviöiä, ja vartaloltaan kaikista ohuimpia. Ja meillä on niitä kaikkia. Leikeissä ne ovat usein yhtä aikaa, mutta vaatteet eivät useimmiten sovi kuin yhdelle nukkelaadulle.

8-vuotias on hylännyt barbit lapsellisina ja antanut ne pikkusiskoilleen. Ompelin leideille uusia vaatteita vaippakankaiden tilkuista. Ne ovat kivoja barbin vaatteisiin, koska eivät rypisty, ei tarvitse huolitella saumanvaroja ja vähän joustavatkin. Tein yksinkertaisia ja aika väljiä vaatteita, joita 3-vuotiaan on helppo pukea. Useimmissa on takana tarrakiinnitys.

Yksistä housuista tuli liian kapeat barbeille, mutta onneksi ne sopivat Bratzille. Vyön tein muuten rintaliivien olkaimesta.

Osallistuin näillä vaatteilla Askartelutaivaan Käsityön iloa-haasteeseen, jossa tammikuun aiheena oli käyttää nauhaa työssä. Käykääpäs kipin kapin kirjautumassa ja osallistukaa tekin, vielä pari työtä puuttuu, että saadaa palkinto arvottua! Askartelutaivaan haasteisiin osallistuakseen ei tarvita omaa blogia tms. vaan kuvat ladataan suoraan sivustolle.

Tällä hetkellä 8-vuotiaan suosikkeja ovat Monster High -hirviönuket, joita hänellä on kaksi kappaletta. Kun ehdotin, että voisin käyttää langan loppuja monsterineitosten vaatteisiin, esikoinen yritti kovasti vihjailla, että kaupastakin saa Monster High -vaatteita. Tein silti tämän asun Draculauralle, ja tyttö oli oikein tyytyväinen: "Talvimonsteri! Siisti pääkallo." Ohjeet vedin hatusta, paitsi että pääkallo on täältä. Moxieita meillä on vain tämä kuvan yksilö, hänelle neuloin myös omalla ohjeella mekon ja virkkasin hatun. Haluaisitko sinäkin neuloa hirviön vaatteita? Jos halukkaita ilmoittautuu kommenteilla, voin ensi kerralla ottaa silmukkamäärät ylös ja kirjoittaa ohjeen.

Lumi-huivi

Blogikaveriltani Hilkalta joulukalenteriyllätyksinä saamistani Angorina Lyx mohair-langoista neuloin aivan ihanan pehmeän ja lämpimän Lumi-huivin. Tämä on jo toinen huivi minulle itselleni tänä vuonna. Jonkinlainen huivihulluus on nyt päällä, tekisi mieleni tehdä lisää! Ehkä jollekin muulle kuitenkin tällä kertaa.

 Pitsikuvio oli helppoa tehdä, kunhan sen ensin oppi.

Tästä huivista tuli varmaan lankavalinnan takia vähän pienempi kuin ohjeen mitat. Jouduin myös jättämään kaksi viimeistä kierrosta pois, kun lanka alkoi uhkaavasti loppua. Päättelyn jälkeen sitä jäi sellaiset 30 senttiä, eli aika tiukille meni! Kädet vaan viuhtoi nopeammin ja nopeammin loppua kohti, että ehtisin neuloa huivin ennen kuin lanka loppuu, hih.

Koitin ottaa itselaukaisimella samanlaisen kuvan kuin ohjeessa, mutta tarkennus meni pieleen ja valokin oli kehno, noh, näettepä nyt kuitenkin, että se on tosiaan huivi.