Nukkekodin kevätsiivous

 Viime keväänä rakensimme esikoiselle uuden nukkekodin. Sinne muutti koiraperhe Sylvanian families -sarjasta - äiti Marketta, isä Turri ja lapset Johanna, Jerri ja Bettina. Kalusteista osa rakennettiin itse ja osa on ostettu Lidlistä, maalattu ja tuunattu tarroilla.



Nukkekodissa on viisi huonetta ja parveke. Jokaiselle huoneelle on oma ovi. Kattotiilitys pitäisi tehdä uusiksi, koska huono kontaktimuovi meni rutuille... Isä-Turre toivottaa alaovella vieraat tervetulleiksi.



Parvekkeelle laitoimme tänään esille kevätkukkasia.



Yläkerran lastenhuoneessa on leikit kesken. Jerri leikkii pikkuautoilla ja "ukkeleilla", Johanna työntää nukenvaunuja. Takana näkyy vähän nukkekodin nukkekotia, joka on muumitalon muotoinen. Pöydälle laitettiin rairuohoa ja pääsiäistipu.



Olohuoneessa äiti Marketta järjestelee pääsiäismunia kauniisti esille koriin. Bettina-vauva katselee sitteristä.



Vanhempien makuuhuoneessa nukkuu myös pikku-Bettina pinnasängyssään. Tikkaita pitkin pääsee ylös lastenhuoneeseen.



Isä laittaa ruokaa pöytään, tänään syödään hampurilaisia. Vauvalle on toki oma sosekuppi syöttötuolin reunalla.



Mitäs täältä jääkaapista vielä nostettaisiin pöytään...



Pesuhuone / wc. Tuo punainen juttu on pytty.

Nukkekotiharrastajien aarreaitta on miniature treasures -wiki. Kurkkaa esimerkiksi projects ja trash to treasures -sivut. Ei saa selailla liian paljon, ettei iske kateus!

Pupuäidillä riittää hommaa

 

Pupuäiti on laittanut viitosvauvansa kehtoon nukkumaan ja neuloo nyt villapeittoa. Puikot on tehty tietysti coctail-tikuista ja helmistä. Pääsiäinen näkyy jo pupujen kodissa, hieno rairuohoasetelma vihreässä vadissa.



Kohta 2-vuotiaaan pikku kuvausapulaisen mielestä äiti jouti ottamaan nokoset sohvalla, ja vauvoilla oli turhan ahdasta yhdessä sängyssä.

Korttiaskartelua

 Meillä on viime aikoina askarreltu paljon kaikenlaista paperista. Pienempi tyttö tykkää maalata vesiväreillä, liimata tarroja ja muita juttuja isoon paperiin. Isompi taas osaa jo tehdä vaikka mitä, kun vaan kantaa tarvikkeita eteen.



Tässä kaksi minun tekemää korttia, kaksi 6-vuotiaan tekemää korttia ja yksi tarrakollaasi kohta 2-vuotiaalta askartelijalta.

Hienompia ja monimutkaisempia kortteja löytää kivasti esim. erilaisten korttihaasteblogien kautta. Näitä käyn joskus ihastelemassa:

pskarteluhaaste.blogspot.com/

http://magnoliahaaste.blogspot.com/

Tatuoituja tyttöjä

 Citymarketissa oli vaikka minkälaisia kivoja askartelupakkauksia ja 6-vuotias valitsi niistä itse tehtävät "tatuoinnit." Näillä näyttää olevan nettisivutkin: www.stylemeup.com.



Nämä ei ole sellaisia perinteisiä leikkitatskoja, jotka kiinnitetään vedellä, vaan vähän niin kuin kaksipuolista teippiä. Tahmeaan pintaan aseteltiin "timantteja" ja kimalletta. Ihan kätevää, lisäksi tatskat saa irrotetttua helposti illalla, eikä tarvitse putsata sängystä glitteriä ja leikkijalokiviä.



Pikkusiskokin sai omat tatuoinnit. Isosiskon mielestä näitä oli kiva ja helppo tehdä. Ainahan kyllä kimallejauheen pitää kaatua vähintään kerran...



Tiimarissakin käytiin ostoksilla - löytyi höyheniä, silmiä ym. pientä kivaa.

Klovnin uusi elämä

 Löysin mummulan romulaatikosta, eli lelukorista, tällaisen klovnin.



Raasulla oli posliinipää haljennut ja osa pään palasista hukassa, joten iski vastustamaton himo tuunata pellelle uusi pää.



Vaatteiden alta paljastui tällainen vartalo. Jalkoja ja käsiä voi väännellä eri asentoihin.



6-vuotiaani oli sitä mieltä, että tästä olisi pitänyt tehdä uudestaan klovni. Äiti oli nyt kuitenkin toista mieltä, vartaloon tehtiinkin pupuäidin pää. Olen aikoja sitten ostanut jostain messuilta Patricia Hughesin ihanan kirjan "Making Soft-bodied Dough Characters", idea ja vaatteiden kaavat ovat siitä kirjasta peräisin. Suolataikinan sijaan tein kuitenkin pään ja pikkupuput Cernit-muovailuvahasta, joka kovetetaan uunissa. Äiti kantaa vauvojaan kätevästi esiliinan taskuissa. Meillä on läjä nukkekodin kalusteita, mittakaavaltaan 1:10 tai 1:12, jotka sopivat mainiosti pupuäidille. Tästä tulikin paremmin leikkejä kestävä, kuin suolataikinasta. Pikkusiskon käsiin pupuperhettä ei kuitenkaan anneta!



Onneksi olkoon, teille on syntynyt viitoset! Pupuvauvoilla ei ole vartaloa, vaan ne on liimattu kapaloon kiinni. Äidinkään vaatteita ei saa riisuttua, paitsi esiliinan. Äitipupun pään sisällä on massapallo ja pikkupupujen päiden sisältä löytyy pyöreitä helmiä. Tällä tavoin päistä ei tullut hirveän painavia, eikä kallista Cernit-massaakaan kulunut niin paljon.



6-vuotias askarteli ihan itse pupuille evästä - jokaiselle oma porkkana, pari kurkkua, kukkakaali ja kaali. Nam nam!

Isoäidin neliöitä ja ostoksia

 Tässä malliesimerkki käsistä karanneesta projektista:



Muovikassillinen isoäidin neliöitä.

Kaiiki alkoi siitä, kun päätin pienentää lankavarastoani ja virkata muutaman lapun keränperistä. Jotta neliöistä tulisi saman kokoisia, olen käyttänyt vain 7 veljestä ja muita saman paksuisia lankoja. Muutaman lappusen virkattuani huomasin, että tämähän on kivaa ja nopeaa... Käytin sitten kaikki omat lankani, ja äidin samanpaksuiset langat, ja ostin lisää lankaa. Sitten iski kyllästys. Eli lankavaraston pienentäminen epäonnistui surkeasti. Kunhan taas jaksan jatkaa näitä, niin puuttuu vielä n. puolet, että saan ihanan torkkupeiton!

Jos joku innostui, niin tässä yksi ohje, näitä löytyy vähän eri versioita:

amalianaskartelut.blogspot.com/2009/08/ohje-isoaidin-nelio.html



Aina kun käy lankakaupassa, tai pysähtyy liian pitkäksi aikaa marketin lankahyllylle, on pakko ostaa jotain. Tällä kertaa löytyi ihanan pehmeää Lanett -merinovillaa, väri on tuollainen siniseen taittuva vihreä. Näistä tulee vielä jotain lämmintä eräälle pikkuiselle!

Hauskaa silitysraudan kanssa

 Kuulostaako uskomattomalta? En minäkään tykkää vaatteiden silittämisestä... Mutta opin eilen vähän uutta askartelutekniikkaa. Olimme mummulassa kylässä ja äitini siellä esitteli ylpeänä uusia lelujaan - vahapalikoita ja pientä silitysrautaa.



Näillä välineillä saa tehtyä tosi hienoja taideteoksia, esimerkiksi kortteja.



Tässä pari äitini tekemää. Hän oli käynyt oikein kurssin, jossa näitä opetettiin tekemään.



Näin se käy: otetaan vahapalikka ja pyyhkäistään sitä silitysraudan pohjaan.



Vaha sulaa siihen nätisti.



Sitten pyyhkäistään väriä korttipohjaan.



Siltysraudan kärjellä ja reunoilla voi tehdä yksityiskohtia. Kun kuva on kuivahtanut, se vielä kiillotetaan niksi-Pirkka -tyyliin vanhoilla sukkahousuilla.



Tässä omat ensimmäiset yritykseni. Maisemakuva ja jotain, joka muistuttaa kukan terälehtiä.



6-vuotias sai tehtyä näin upean maiseman!

Näitä olisi kiva tehdä enemmänkin.