Haaste(el)lista #6, puhetta piisaa

Haaste(el)lista kuutoshaaste pyysi laittamaan skräppäykseen paljon tarinointia.



Tässä kirjoittelin ylös kuopukseni tämän hetkistä puhetta, eli niitä ensimmäisiä sanoja. Kuvan yläpuolella ei muuten suinkaan lue IIKK vaan 11 kk. Nyt kun katselen leiskaa tässä koneella, kuvakin näyttää olevan aika isossa roolissa. Ehkä se johtuu siitä, että pienestä kuvasta tekstejä on hankala lukea. Koristeita en laittanut tähän juuri lainkaan, korostaakseni tarinointia.

Nyt kuopuksen albumi on ajan tasalla, ja pitää keksiä jotain muuta skräppäiltävää, jos päätän vielä osallistua muihinkin haasteisiin. Laitan mietintämyssyn päähän ja palaan skräppäyskamojen ääreen taas huomenna.

Haaste(el)lista #5, prinsessaksi en ala

Haaste(el)lista blogitapahtuman viitoshaaste käski käyttämään kuvaa sivun keskipisteenä.



Tässä on minun yritykseni. Jätän tällä kertaa nassun blurraamatta, niin voitte ihastella loisto-otostani kaikessa komeudessaan.



Sivun aiheena on se, kun kuopus ei halunnut poseerata kruunu päässä, vaikka ihana valo tuli takaa ikkunasta ja äiti eli minä olin innoissani hääräämässä kameran kanssa.

Haaste(el)lista #1, tukea vasten

Koko viikonlopun ajan on Tuttelin ja Anniskan blogeissa ilmestynyt toinen toistaan mukavampia skräppäyshaasteita. Tekisi mieleni osallistua kaikkiin, mutta saapa nähdä kuinka monta saan aikaan viikossa. Tänään tein peräti kolme. Yleensä saan skräppäiltyä n. viiden minuutin pätkissä ja yhdessä leiskassa voikin vierähtää useampi päivä. Nyt mieheni on lomalla ja askartelukavereita minulla vähemmän -> tuloksia syntyi!

Ykköshaasteessa piti käyttää leiskassa yhtä pääväriä ja yhtä tehosteväriä.



Skräppäilen albumia kuopukselleni. Olen tehnyt suunnilleen yhden sivun jokaista kuukautta kohti. Tässä on 8-kuisen vinoa ja huojuvaa seisontatreeniä. Pääväriksi leiskaan valikoitui violetti kuvan asusta. Lisäksi käytin vähän pinkkiä.



Olen erittäin ylpeä hienoista musteroiskeistani.

Monsterikortteja

Kahden vanhimman tyttären kanssa askartelimme synttärikortteja pojankoltiaisille. Värimaailma ja osin materiaalitkin olivat kaikilla samat. Tästä voi nyt arvailla, minkä kortin tein minä itse, mikä on 7-vuotiaan ja mikä 3-vuotiaan käsialaa.

Roskapäiväkirja

Aloitin huhtikuussa yhden projektin, jota olen täydentänyt aina silloin tällöin.



Se alkoi läjästä roskia - tyhjiä elintarvikepakkauksia, täyteen väritettyjä värityskirjoja, käytettyjä kirjekuoria ym.



Leikkelin tarvikkeet suurin piirtein samankokoisiksi ja rei'itin kaksi reikää kuhunkin. Ostin askartelukaupasta avattavia albumirenkaita ja tein kirjan. Jos haluaa olla vielä parempi roskisdyykk... eikun kierrättäjä, renkaiden sijaan voisi käyttää vaikka lahjapaketin naruja tai jämälangoista tehtyjä nyörejä tai mitä nyt sattuu keksimään.



Tästä on tulossa roskapäiväkirja eli junk journal. Se on vähän niin kuin art journal, mutta tehty kierrätysmateriaalista. Art journalhan on sekatekniikalla (mixed media) tehtyä päiväkirjaa. Mitään sääntöjä art journalingissa ei ole, mutta usein koristellaan jonkun kirjan tai vihkon sivuja maaleilla, musteilla, kuviopapereilla jne. ja kirjoitetaan tekstit käsin. Aiheet voivat olla perinteistä päiväkirjamaista "Tänään kävin kaupassa" tai sitten voi kirjoittaa haaveistaan, matkoista, runoja, laulun sanoja, sitaatteja tai ihan mitä haluaa. Vähän sen tapaista harrastin teini-iässä, kun koristelin päiväkirjan sivuja milloin milläkin.

Tuonne purkkapussin sisään ajattelin muuten sujauttaa jonkin pienen muiston.



Tein ylijääneistä kartongin palasista joihinkin sivuihin tuollaisia läppiä, niin että kirjaa olisi hauskempi täyttää. Samalla tekniikalla voisi tehdä vaikka minialbumin skräppäystä varten.

En muista, missä törmäsin ensimmäistä kertaa junk journal -termiin (ehkä pinterestissä), mutta innostuin aiheesta heti. Art journalista olen kiinnostunut jo aiemmin, mutta en vain ole oikein saanut aloitettua. Kynnys junk journalingiin tuntui olevan matalammalla - kunhan nyt vähän leikkelen roskia ja katson mitä tästä tulee... Postitan myöhemmin valmistuneita sivuja.

Hattaranvärinen vauvan neuletakki

Kun Ouluun avattiin uusi Menitan liike, avajaistarjouksena sai kaupan päälle kivoja Knit-kittejä. Paketti sisälsi langat, puikot, napit ja ohjeen vauvan neuletakkiin. Sain vasta nyt neulettua tämän suloisen takin. Menitakin on jo ehtinyt vaihtaa nimensä Pohjolan langaksi.

Lanka on nimeltään Cotton Soft, ihan mukavan tuntuista puuvillasekoitelankaa.

Isoin koko 86/92 oli aika sopiva 10-kuiselle. Hihat tein vähän lyhemmät kuin ohjeessa, kun langan riittävyys alkoi epäilyttää. Lankaa jäikin sitten vielä pikku nöttönen.

Tämä on mukava neule tämän vuoden vilpoisiin kesäpäiviin.

Malli oli erittäin helppo ja nopea toteuttaa. Kuvio oli helppo ja hihatkin ihan suorat ilman istutuksia. Kuopus testasi takin tänään päiväunilla ja hyvin uni maistui.

Näsinneulan huipulla

7-vuotias esikoiseni järjesti huoneeseensa pienoiskokoisen Särkänniemen Petshop-elukoille. Siellä oli erilaisia huvipuistolaitteita, joita oli kasattu leluista ja huonekaluista. Näsinneula kuitenkin puuttui, joten tyttönen askarteli sen itse vessapaperirullista ja pahvilautasista.


Hän otti myös kuvat itse! Aika hienoja tuli.


Siellä sitä katsellaan maisemia näköalatasanteella.


Olipa kiva huvipuistoreissu.

7-vuotias on muutenkin ollut ahkerana - hän virkkasi keväällä kymmeniä metrejä sormivirkkausta. Viimein niille keksittiin myös käyttöä, vinkin löysin jostain vanhasta askartelulehdestä. Sormivirkkauksista tulee tosi veikeitä kortteja.




Myös 3-vuotias teki pari korttia siskon virkkauksista ja helmistä, mutta niistä ei ehditty ottaa kuvaa - ne piti heti antaa pois. Onneksi korttivarastoon jäivät vielä nämä esikoisen kortit juhlapäiviä odottamaan.