Torkkupeitto isoäidin neliöistä

Muistaakseni joskus kesällä 2010 mietiskelin, mitä tekisin kaikilla jämälangoilla ja keränperillä. Päätin sitten alkaa virkata isoäidin neliöitä. Tavoitteellisena ihmisenä pelkkä lankojen käyttäminen ei minulle riittänyt, vaan päätin tehdä niistä peiton. Eikä mitään vauvanpeittoa, vaan ison torkkupeiton, jonka alla talvi-iltoina voi neuloa ja katsella telkkaria. Pian olin käyttänyt omat sopivan paksuiset jämälankani ja kinusin äidiltä lisää. Kun ne loppuivat, piti "jämälankoja" ostaa kaupastakin.

Virkkasin tilkkuja aina kun huvitti, muiden käsitöiden välillä. Tänä kesänä pääsin viimein kokoamisvaiheeseen. 150 tilkkua piti ensin järjestellä niin, ettei kovin montaa samanväristä osuisi vierekkäin.

Virkkasin neliöt yhteen ensin riveiksi ja sitten rivit yhteen. Yhdistin neliöt valkoisella langalla kiinteillä silmukoilla, niin että ruutujen välille tuli kiva kohoraita. Jokaisen neliön olin ympyröinyt valkoisella kiinteiden silmukoiden kierroksella, ja suurimmassa osassa neliöitä myös ensimmäinen kierros on valkoinen. Näin ilmeestä tuli yhtenäinen, vaikka langat ovat riemunkirjavia.

Voi sitä riemua, kun peitto oli viimein valmis! Mitoiksi tuli n. 120 cm x 190 cm, eli peiton alle mahtuu melkein koko perhe.

Peiton ympärille virkkasin ensin kierroksen kiinteitä silmukoita ja sitten tein simpukkareunuksen: yhteen silmukkaan virkataan viisi pylvästä, jätetään yksi silmukka väliin, seuraavaan yksi kiinteä silmukka, yksi silmukka väliin, taas viisi pylvästä seuraavaan jne.

Nyt vain odottelemme niitä kylmiä talvi-iltoja, että pääsemme mönkimään peiton alle lämmittelemään!