Pipoeläimiä

 Jämäkuu etenee ja langat vähenee. No, täytyy myöntää, että olen ostanut taas pussillisen uusia lankoja, jotka korkkaan, kun jämäily on ohi.



Näihin elukoihin käytin jämälankojen lisäksi jämäpipoja, eli venyneitä ja vanuneita pipoja, joita kukaan ei enää käytä.



Hilkka oli tehnyt hauskoja pöllöpehmoja, ja siitä se ajatus sitten lähti.



Kanilla on tietysti nököhampaat ja pallohäntä.



Kärsästä tuli aika mielenkiintoinen, mutta lapset tunnistivat tämän kuitenkin norsuksi, ja sehän on tärkeintä. Pyöreän muotonsa ansiosta pipoeläimet käyvät myös pehmeistä palloista, joten sisälläkin on nyt voinut pelata pallopelejä. Jämäpipoja ei nyt taida olla enempää kaapin perukoilla, mutta uusia ideoita on jo mielessä...

Enkeleitä ja perhosia

Minä se osallistun ahkerasti näihin askarteluhaasteisiin, vaikken ikinä voitakaan mitään arvonnoissa. No, yhdesti olen voittanut, joskus viime kesänä. Mutta jostainhan se pitää inspiraatiota repiä, eikö niin? Tällä kertaa Inspiksessä haastettiin skräppäämään itse värjätylle taustalle. Se onkin kivaa, olen maalaillut taustoja aiemminkin, tässä muutama niistä.



Käppyrälle kuivuneen kartongin kuvaaminen oli hieman haasteellista, mutta eiköhän tämäkin sivu albumissa suoristu. Maalasin kartongin itse sekoitetulla violetilla. Päälle suihkuttelin kimallesuihketta ja tuputtelin verkon läpi punaista maalia. Yleisvaikutelma oli sellainen, kuin joku olisi teurastettu paperin päälle. (Huomasin muuten, että Paperiliittimen Riikalla oli ollut samanlainen, tai siis samanvärinen ongelma oman leiskansa kanssa.) Verkkokuviokaan ei kauheasti näkynyt. Leimasin sitten vielä kaiken päälle perhosia, tekstiä ja kiemuroita akryylimaalilla.



Valitsin taustan värit erästä toista valokuvaa varten, mutta sitten yhden kirjan välistä löytyi tämä kuva pikku-Paulasta. Taustapaperi ja kuva katselivat toisiaan pöydän kulmalla niin kauan, että pakko oli heidät saattaa yhteen.



Enkelit ja papereiden ressatut reunat toivat vähän vintage-tunnelmaa.



Leimasin lisää perhosia kuviopaperille, leikkasin irti ja kiinnitin kohotarroilla. Kuvan sivussa lukee "Dream, Fly," tämä oli tällaista terapiaskräppäystä itselle.

Äitienpäiväkortteja

Askartelimme pikkuväen kanssa kortteja.



Itse tein tällaisen kortin P*skarteluhaasteeseen, jossa aiheena on Luonnollista. Käsitin sen niin, että otin sekä kuvat että värimaailman luonnosta.



Tytöt tekivät näin monta korttia. Suurin osa menee mummuille äitienpäiväksi. Meidän lapsilla on normaalia enemmän mummuja, isomummujakin on kolme vielä elossa.



Erityisen hienoja ovat mielestäni vajaa 3-vuotiaan sommittelema nappikollaasi...



...ja 7-vuotiaan kesäinen perhoskortti.

Taas vauvan lapaset...

 ....nämä syntyivät langanlopuista jämäkuuta varten.



Lanka Menitan SilkDream ja puikot 3,5.



Keskimmäinen pikku piipertäjä askarteli kerhokaverilleen tosi hienon synttärikortin. Hän valitsi kaikki materiaalitkin itse ja maalasi kolmosen akryylimaaleilla siniseksi. Äiti on hyvin ylpeä.



Ja sitten vielä esittelen hupaisan kirjanmerkin, jonka tein itselleni. Teksti-idean olen saanut jostain blogista, mutta en muista mistä... Olen ostanut kirpparilta yhden kirjan askartelumateriaaliksi - revin siis siitä sivuja irti. Hintaa opuksella oli muistaakseni vain 50 senttiä, mutta olisi pitänyt sittenkin ottaa se vanha saksankielen koulusanasto - tämän kirjan sivuja käyttäessä saa olla tarkkana, ettei kortteihin tule kovin montaa kirosanaa ja seksikohtausta.

Ilmeilyä

Hommasin itselleni uuden Retrospect -digiskräppäyskitin Design House Digitalin Bloghopista. Vielä ehdit käydä hankkimassa sen ihan ilmaiseksi.



Innoissani skräppäilin heti viikon Inspikseen lähivärejä. Tässä kitissä on tosi paljon erilaisia papereita ja valitsin niistä sinisen ja vihreän sävyisiä. Mausteeksi laitoin vähän punaista. Olen viime aikoina keräillyt itselleni valtavasti digiskräppäystarvikkeita, kaikki ilmaiseksi. Useimmista nettikaupoista löytyy ilmaisia näytteitä, ja jotkut ihanat jakavat blogeissaan ilmaisia digihärpäkkeitä.

Pipotehdas

 Ostin messuilta puoli metriä kivaa raitatrikoota ja kaivoin pitkästä aikaa perintösaumurin ja ompelukoneen esiin. Tätä ennen olin ahkerasti googlettanut, miten ommellaan pipoja.



Sehän olikin ihanan helppoa! Juuri sopiva ompeluskäsityö minulle, joka olen laiska harsimaan, silittämään, mittailemaan ja nuppineulaamaan. Päitäkin on tässä perheessä joka koossa, niin että voi tehdä ensin yhden pipon ja sovittaa sitten, kenen päähän se mahtuu. Toisten pipot syntyvät helposti vähän pienentämällä ja suurentamalla alkuperäistä mallia. Huristelin myös kolmesta kulahtaneesta/kestolikaisesta trikoopaidasta pipon per paita.



Pienimmäinen sai korvapipon.



Vanhin takkutukka sai neliöpipon ja kierrätyskankaisen löpöpipon. Keskimmäiselle sattui tulemaan peräti kolme pipoa: perinteinen pyöreä, löpöpipo ja neliöpipo.



Itselleni tein vanhasta lempipaidasta lerputtavan neliöpipon.



Ja jämätilkkuja piti tietysti käyttää minipipoihin. Kultakutri näyttää violetissa pipossaan vähän hopparilta. Nallukan korviakaan ei enää palele. Katariina-nuken piposta oli tulossa korville menevä versio perheen pienimmälle, mutta kävi vähän niin kuin hiirelle kissan räätälinä - piti purkaa ja leikata ja hups - ei tullut vauvan pipoa, tuli nuken pipo. Pipotehdas on nyt hiljentynyt kankaiden puutteen takia, mutta positiivisin miettein odotamme, että ehkä pieninkin joskus saa oman korvaläppäpiponsa.

Tuunattu lahjalaatikko

Nyt seuraa äitienpäivävinkki kaikille innokkaille pikku piirtäjille ja maalaajille: piirustuksilla voi päällystää tyhjästä rasiasta hienon lahjalaatikon äidille tai mummulle.



Meidän laatikossa oli ennen lautanen. Nyt siinä lentelee perhosia kukkakedolla. Perhoset olen piirtänyt piparkakkumuotilla ja leikannut toisesta maalauksesta



Meillä lapset piirtävät ja maalaavat niin tuotteliaasti, että suurin osa taideteoksista on pakko vaivihkaa ujuttaa paperinkeräykseen. Osa toki säästetään myöhempää ihailua varten. Näin piirustuksille tulee vähän hyötykäyttöäkin.



Mummu varmaan ilahtuu tästä itse koristellusta laatikosta. Vielä ei toki paljasteta, mitä laatikon sisälle laitetaan!