Pakkelia pintaan

Yhden vielä keskeneräisen askarteluprojektin tiimoilta päädyin tonkimaan työkalulaatikkoa, josta löysin melkein tyhjän pakkelituubin. Sillähän tasoitellaan seinästä ylimääräiset reiät ennen maalaushommia. Minulla syttyi pieni lamppu pään päälle ja huostaanotin spakkelin askartelukäyttöön.

Ensin lätkin möhnää paksulle 30 cm x 30 cm pahville, sitten kokeilin tehdä kuvioita lastan ja maskien avulla. Tuon kiemuramaskin sain Lehtipollolta ja lisäksi käytin Punchinellaa, joka on ilmeisesti paljettejen teosta syntynytttä jätettä ja kotiutui meille Sinooperin yllätyspussissa. Punchinellan avulla syntyi siis noita pallerokuvioita.

Tämä oli hirveän kivaa paitsi minun niin myös lasten mielestä. Käytimme kaikki loput pakkelit - tein useamman skräppäystaustan ja korttipohjia. 3-vuotias käytti loput pakkelit sanomalehden koristeluun.

Yhden skräppäyspohjan pakkeloinnit värjäsin vihreäksi mustesuihkeella. Skräppäysinspiraatiota etsiessäni eksyin Paperiliittimen blogin kautta CSI-skräppäyshaasteeseen, jossa oli haasteessa 46 oli juuri taustaani sopivia vihreän sävyjä. Osallistuin sitten ensimmäistä kertaa tähän aika monimutkaiseen haasteeseen.

Värilastuista täytyy käyttää kaikkia, evidence-osiosta täytyy valita kaksi (otin kolme: woodgrain eli puun syyt, frames eli kehykset ja something that shimmers eli kimaltavat jutut) ja testimony-osastolta valitaan jotain tarinointiin - itse kirjoitin lemmikistä. Aika kätevää, että kissan silmät sopivat haasteen väreihin!

Liekö lontoonkielinen haaste vaikuttanut otsikointiin? Kaivelin sopivia kuvia, ja tämän nähdessäni päässä alkoi soida "She's got the look."

Tässä on kauan sitten kuollut kissamme. Siksi lisäsinkin kisulle enkelin siivet. Puhelinnappi on Emmolta, pienet vihreät kehykset ja kirjaintarrat taas voitin Nelssonilta. Kaikki vv-haasteiden voitot ovat siis käytössä ja tykättyjä, kiitos Emmo, Lehtipollo ja Nelsson.