Happy Birthday

Osallistun P*skiksen harso/tyllihaasteeseen tällä prinsessatyylisellä (vai -tyllisellä) skräppäyksellä. Otin nuorimmaisesta itse 1-vuotiskuvia ja tässä yksi niistä onnistuneimmista.

Nämä kirkkaat pallerot ovat jotain kynttiläasetelmiin tarkoitettuja muovihelmiä, jotka toimivat kivasti myös askartelussa. Jossain blogissa näitä oli värjätty alkoholimusteilla. Koska en sellaisia omista, tyydyn kirkkaisiin koristeisiin.

Kuvan alta pilkottaa vaaleanpunainen tylliharsoreikäkangasmikälie.

Haloo?

Emmon blogissa on ollut viime aikoina paljon mainioita juttuja skräppäyksestä. Jos ihmettelet, mitä se skräppäys edes on ja miten siinä pääsee alkuun, kannattaa käydä lukemassa. Nyt siellä on meneillään Vuoroin vieraissa -blogitapahtuma. Tapahtumaan kuuluu taitavien skräppääjien haastatteluja ja tyylien esittelyjä sekä haasteita: on lupa inspiroitua näiden skräppääjien töistä ja etsiä niistä uusia puolia omiin luomuksiinsa. Tällä viikolla skräpistettävänä on Maikon työ.

Kävin tuijottelemassa työtä pitkin viikkoa, mutta vasta tänään aloin hommiin. Jälkikasvu oli valloittanut tietokoneen, joten askartelin ulkomuistista. Luulin skräpistäneeni paljonkin, mutta nyt kun surffailin taas inspiraation lähdettä katsomaan, huomasin ottaneeni mallia lähinnä vain asetteluun. Se riittää toki tehtävänantoon.

 

 Viimeksi kun skräppäsin kuvan itsestäni, äitini ihmetteli, että onpa perheen pienimmäisestä tullut äitinsä näköinen. Kerrottakoon nyt siis äidilleni ja muillekin, että kuvassa olen minä itse pikku naperona, ei kukaan tyttäristäni. Kivat raitapöksyt, vai mitä?

Ensimmäinen askarteluni

Oi, äidin vauva on jo iso! Hän osaa askarrella ihan itse!

Juuri 1-vuotta täyttänyt osaa tosiaan askarrella! Näin se käy: teippaa pala kontaktimuovia pöytään liimapuoli ylöspäin. Anna lapselle sormiin sopivia askartelutarvikkeita. Meillä oli kukkia, softispalasia ja pompom-palloja. Anna lapsen liimata kaikki kiinni kontaktinuoviin. Paikkoja voi vaihdellakin, jos haluttaa. Kun teos on valmis, liimaa se paperiin kiinni. Paperiin voi piirtääkin etukäteen, niin tulee vielä hienompi.

Kukat hupsahtivat nyt lopulliseen työhön nurinpäin, mutta kauniitahan ne ovat noinkin.

3-vuotias teki samaa hommaa. Siihen tarvittiin huomattavasti enemmän noita palleroita. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun keksin jotain järkevää tekemistä noille karvapalloille. Niitä on hankala ommella mihinkään kiinni ja liimakaan niihin ei oikein tartu.

Vesivärityön päällä kontaktimuoviteos näyttää oikein kivalta.

3-vuotias liimaili toiseen vesivärityöhön paperista ja foliosta leikattuja kukkia - voi että tuli ihana väripläjäys. Tämä laitetaan ehdottomasti seinälle.

8-vuotias esikoinen ei ole viime aikoina innostunut askartelemaan, mutta katsokaas tätä - itse tehtyä karkkia, nam. Olen kyllä ylpeä taitavista lapsistani.

Patalappusia

Patalappuja virkkailin suureen tarpeeseen. Kaikki vanhat ovat kulahtaneita ja kestolikaisia. Lanka on Novitan Tiina, koukku 4,5. Etupuoli on tuollainen kaksivärinen neliö, takapuoli yksivärinen. Sen virkkasin vaihtelun vuoksi vinottain kulmasta kulmaan. Lanka on ihanan paksua, ei pitäisi nyt näpit palaa leipomishommissa.

Olen aloittanut uutena harrastuksena opiskelun. Avoimen yliopiston luennolla istuessa syntyi toinen näistä lappusista. Ensin vähän mietin, kehtaanko alkaa julkivirkkaamaan moisessa paikassa, mutta aloinpa kumminkin. Keskityn paljon paremmin kuulemaani, kun käsillä on jotain tekemistä. Pannulaput ovat sopivan aivotonta virkattavaa, kun aivoja tarvitaan opiskeltavien asioiden sisäistämiseen.

Pipsa Sammakko

Suuri Käsityölehden uusimmassa (9/2012) oli suloinen sammakkopehmon ohje. Sellainen piti tehdä, kun 3-vuotias sen lehdestä bongasi - se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Kangas on miehen vanha t-paita. Vihreää lankaa ei tietysti ollut, joten valkoinen sieltä saumoista kivasti irvistää. Lapsi valitsi itse sampille silmät - se olikin vaativa prosessi. Kaikki napit piti levittää pöydälle ja etsiä sieltä kaksi kauneinta. Sillä aikaa kun ompelin toista silmää, lapsonen keräsi napit takaisin purkkiin. Myös sen toisen valitsemansa silmän. Ja sitten kun se huomattiin, piti napit tietysti levittää uudestaan pöydälle ja etsiä uusi silmä. Mutta saihan sammakko sitten silmänsä - voitteko vastustaa tuota katsetta?

Sammakko sai nimekseen Pipsa (3-vuotias on Pipsa Possun suuri ihailija.) Pipsa Sammakko on vähän laiha ja ruttuinen (vatsassa on sisällä herneitä), mutta sitäkin rakkaampi. Pipsa tykkää pötkötellä kummallisissa paikoissa, hypellä ilmaan (fiuuu - pläts - naurua) ja juoda maitoa. Silloin hänen kuononsa, vai onko sammakolla kuonoa (?), menee kokonaan lasiin ja kaikki raajat kiedotaan lasin ympärille. Hauskan näköistä touhua.

Kangaskukkia laukkukoristeeksi

Feikki-Puma -laukustani lähti puuma karkuteille. Rumat reiät vain jätti, ja profiilinsa vaaleanpunaiseen kankaaseen.

Askartelin jälkeä peittämään kangaskukkasen napista ja vanhasta tyynynpäällisestä. Se oli niin helppoa, että siitä ilosta askartelin pari lisää. Enemmänkin olisin voinut tehdä, mutta osasin hillitä.

Ehkä kolme riittää kuitenkin tällä erää?

Tähteeni kynttilänpätkää

Osallistunpa tässä joutessani P*skikseen, aiheena oli 1 nauha, 2 paperia ja 3 perhosta.

Siellähän niitä lepattaa ja lepäilee.

Toisenkin kortin tein, kun vauhtiin pääsin.

Vähän niin kuin vitsikkäitä on yritetty olla tässä.

Jos sinulla on ylimääräisiä askarteluroippeita, liian pienet villasukat puikoilla, teet kuivettuu kohta kaappiin, joulukoristeitakin on aivan liikaa, niin varaahan luukku joulukalenteristani ja lähetä ne minulle. Tai tähteeni kynttilänpätkä. No ei nyt sentään kaikkea tarvitse, vaan yksikin noista olisi tosi mukava yllätys. Osallistumalla annat joulumieltä paitsi minulle ja pikku piipertäjille myös miehelleni, jolle olen uhkaillut, että hän joutuu täyttämään kaikki puuttuvat luukut...