Porosuklaata?

Niin, en tiedä miltä se porosuklaa maistuisi, mutta tällaisessa paketissa se ainakin tulisi. Täällä sisällä on kuitenkin ihan tavallista Fazerin sinistä. Olen viime aikoina bongannut monia upeita suklaakortteja facebookin askarteluryhmistä, ja usein sinne on linkitetty myös viime talvena tekemäni suklaakorttiohje. Tosi kivaa huomata, että siitä on ollut monille hyötyä. Tämä kortti matkusti Lappiin poromiehelle, joten suklaakorteista on moneksi!

Minioni-onnittelut

 Olipa hankalaa kirjoittaa tuo otsikko, varsinkin ilman lukulaseja! Tiedättekö minionit, nuo keltaiset otukset lastenelokuvasta Itse ilkimys? Näin jossain facebookin askarteluryhmässä hauskan itse tehdyn kortin, jossa minioneja oli leikattu erivärisistä papereista ja silminä oli askartelusilmät. Siitä sain sitten inspiraation kokeilla samaa tekniikkaa miehen kummipojan synttärikorttiin.

Mitä vanhemmiksi kummilapset tulevat, sitä vaikeampi niille on ostaa lahjoja. Siksi päädyimmekin tällaiseen ratkaisuun, joka varmasti oli myös pojalle itselleen mieleen. Osallistun tällä kortilla Paperilla-blogin uuteen korttihaasteeseen, jonka aiheena on Lapsellista.

 5-vuotias halusi myös tehdä serkkupojalle onnittelukortin.

Ja vielä esittelen 3-vuotiaan tekemän söpön koirakortin.

Leggareita siellä ja täällä

 Sitten kun olin ommellut muutaman liian ison paidan (ks. edellinen postaus), päätin kokeilla legginsien ompelua.

 Erityisesti keskimmäinen tytär kärsi akuutista legginssipulasta, joten hän sai valita kankaan. Olin suunnitellut tästä lintukankaasta mekkoa, mutta siitä tulikin aivan ihanat legginsit!

 Ja mikä parasta, kankaasta riitti vielä toisiin samanlaisiin pikkusiskolle. Kaavana käytin shortsiohjetta Ottobre 3/2014, jonka pidensin mukuloille sopivaksi.

Onnistumisesta innoissani ompelin pökät myös 10-vuotiaalle esikoiselle. Hänen housumakunsa on nykyään musta, kapea ja mukava. Harmaaraidallinen trikoo ei ollut kuulemma ihan suosikkikangas. Kuvasta huolimatta lahkeet ovat samanpituiset, ja paremman puutteessa ne ovat pääässeet muutaman kerran jalkaankin.

Mieluisammat tuli kuitenkin näistä tummanharmaista velourlegginseistä, jotka leikkasin edellisiä vielä vähän kapeammaksi. Käytin saman shortsikaavan kokoa 140 cm (lapsi käyttää yleensä 152 cm vaatteita), ja leikkasin vielä ilman saumanvaroja, jolloin pöksyistä tuli juuri sopivat.

Velour on ihanan lämmin tuulihousujen alla nän syksyn kylmillä, ja leggarit ovat päässeet melkeinpä aina suoraan pyykistä jalkaan. Pitänee ommella toiset!

Kaksi pientä elefanttia...

 Ajattelin tehdä 3-vuotiaalle paidan tästä Noshin norsukankaasta.

 Kaava on uudesta Suuri Käsityö-lehdestä, ja erikoisuutena siinä pienet rypytykset olalla ja tähtinepparit.

 Paidasta tuli kyllä vähän iso, ja tässä se päällä mallaakin 5-vuotias isosisko.

 Kyseiselle 5-vuotiaalle leikkasin sitten samalla kaavalla isompaa kokoa mäyräkoirakankaasta, ja siitä tuli aivan valtavan iso. Olkanepparit jätin tällä kertaa pois.

Viitseliäämpi olisi varmaan silittänyt tuon paidan ennen kuvan ottoa, mutta en nyt jaksanut. Kaappiinhan se menee kuitenkin odottamaan lapsen kasvua.

Unien aarre

Unien aarre

Sydämen ääni

Tähdenlento

 Oi voi, meinasinpa taas tipahtaa tästä Inspiration haastaa! - atc-haasteesta, mutta onneksi ehdin kuitenkin! Kortit tein jo viime viikolla, mutta blogin päivittäminen on unohtunut. Työ on imenyt kaikki energiat nyt syksyllä, kun aloitin viisipäiväisen työviikon nelipäiväisen sijaan. Käsillä puuhailua en toki ole voinut jättää, mutta blogin päivittäminen sen sijaan ei ole niin tärkeää.

Viltsu on tässä kuussa antanut haasteessan monta ehtoa: korttien täytyy alkaa kirjaimilla S, T ja U, päävärinä täytyy olla turkoosi, isoja kuvia ei saa käyttää ja erilaisia tavaroita pitää olla mukana. Nämä kaikki sopivat hyvin minulle, sillä minulla on ihana turkoosi maali, paljon tilpehööriä ja viime aikoina on miellyttänyt mixed media -tyyppiset askartelut, joissa ei välttämättä tarvita isoja kuvia.

Olen tehnyt atc-vaihtoakin, nämä kolme ihanaa korttia sain Viltsulta vaihdossa jo pari viikkoa sitten! Aika hauskaa, että sain tuon autokortinkin, joka on aakkos-atc-haasteen tunnus. Poistin jokin aika sitten linkin vapaisiin atc-kortteihini, koska kansio ei ollut ajan tasalla. Jos vaihto kiinnostaa, ota yhteyttä kommentilla, sähköpostilla tai facebookissa!

Minivauvojojen tarvikkeita

Rakastan kaikkea pientä ja suloista. Ja mikään ei ole niin pientä ja suloista kuin Sylvanian families -lelut. Joulun alla pihistän joskus lapsilta lelukuvaston ja selailen Sylvanian families -osastolle, voi söpöyttä! Hahmoja on kymmeniä erilaisia, ja samaten niille koteja, autoja, vaatteita ja toinen toistaan ihanampia minihuonekaluja.

Vastikään 3 vuotta täyttänyt nuorimmaiseni sai jonkin verran rahaa synttärilahjaksi, ja annoimme hänen valita jonkun lelun omalla rahalla ostettavaksi. Lapsonen päätyi ostamaan tämän Sylvanian families kissaäidin poikasineen. Alun hehkutuksesta huolimatta minä en vaikuttanut ostopäätökseen, vaan tyttönen ihastui näihin itse. Kotona leikit sujuivat ensin hyvin, mutta sitten lapsi huomasi, että kissavauvoilta puuttuu syöttötuolit! Moinen puute oli heti korjattava.

Mies sahasi ja liimasi kokoon minituolit remontista ylijääneistä listanpalasista. Maalasimme syöttötuolit akryylimaaleilla lasten kanssa ja koristelimme vielä tarroilla. Vaikka maalipinta ei ole ihan tasainen ja tuolit saattavat vähän vinksottaa, ovat ne silti vähintään yhtä söpöjä kuin kaupan minikalusteet ja luultavasti myös kestävämpiä. Kyllä kissaäidin nyt kelpaa syöttää poikasiaan, ja Kisu, Misu ja Miau saavat varmasti pienet mahansa täyteen.

Innostuin sitten myös testaamaan, osaisinko tehdä leikinkestävät rattaat vauvoille. Tulihan näistä jonkinlaiset, mutta seuraavasta versiosta täytyy tehdä kolme kertaa leveämmät, jotta kaikki kisuvauvat mahtuvat kyytiin.

Joko se on huiviaika?

 Muutamana aamuna on täälläpäin ollut vain 3-4 astetta, kun olen lähtenyt pyöräilemään töihin, hrrrr. Kyllä taitaa siis olla jo aika kaivaa lämmintä asustetta esiin.

Tämän huivin virkkasin joskus tässä kesällä. Blogin päivittäminen on ollut viime aikoina sen verran retuperällä, että nyt vasta tämäkin virkkaus pääsee postaukseksi asti. Lanka on pehmeä ja ihanan värinen Cewec Delano (5% alpaca, 5% Mohair, 10 % Wool, 80% Acryl.) 

 Aloitin ensin kuviota toisin päin, mutta kun näytti, ettei lanka riitä niin leveään huiviin, vaihdoin taktiikkaa ja jatkoin kuviota molemmista reunoista. Tämän takia huivin keskikohdasta tuli vähän leveämpi kuin päädyistä. Ompahan helpompi solmia kiinni.

Tai sitten leveän keskikohdan voi heittää hupuksi pään yli, niin kuin kuopus tässä mallailee. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille lukijoille ja satunnaisille vierailijoille!