sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Roskapäiväkirja

Aloitin huhtikuussa yhden projektin, jota olen täydentänyt aina silloin tällöin.



Se alkoi läjästä roskia - tyhjiä elintarvikepakkauksia, täyteen väritettyjä värityskirjoja, käytettyjä kirjekuoria ym.



Leikkelin tarvikkeet suurin piirtein samankokoisiksi ja rei'itin kaksi reikää kuhunkin. Ostin askartelukaupasta avattavia albumirenkaita ja tein kirjan. Jos haluaa olla vielä parempi roskisdyykk... eikun kierrättäjä, renkaiden sijaan voisi käyttää vaikka lahjapaketin naruja tai jämälangoista tehtyjä nyörejä tai mitä nyt sattuu keksimään.



Tästä on tulossa roskapäiväkirja eli junk journal. Se on vähän niin kuin art journal, mutta tehty kierrätysmateriaalista. Art journalhan on sekatekniikalla (mixed media) tehtyä päiväkirjaa. Mitään sääntöjä art journalingissa ei ole, mutta usein koristellaan jonkun kirjan tai vihkon sivuja maaleilla, musteilla, kuviopapereilla jne. ja kirjoitetaan tekstit käsin. Aiheet voivat olla perinteistä päiväkirjamaista "Tänään kävin kaupassa" tai sitten voi kirjoittaa haaveistaan, matkoista, runoja, laulun sanoja, sitaatteja tai ihan mitä haluaa. Vähän sen tapaista harrastin teini-iässä, kun koristelin päiväkirjan sivuja milloin milläkin.

Tuonne purkkapussin sisään ajattelin muuten sujauttaa jonkin pienen muiston.



Tein ylijääneistä kartongin palasista joihinkin sivuihin tuollaisia läppiä, niin että kirjaa olisi hauskempi täyttää. Samalla tekniikalla voisi tehdä vaikka minialbumin skräppäystä varten.

En muista, missä törmäsin ensimmäistä kertaa junk journal -termiin (ehkä pinterestissä), mutta innostuin aiheesta heti. Art journalista olen kiinnostunut jo aiemmin, mutta en vain ole oikein saanut aloitettua. Kynnys junk journalingiin tuntui olevan matalammalla - kunhan nyt vähän leikkelen roskia ja katson mitä tästä tulee... Postitan myöhemmin valmistuneita sivuja.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Hattaranvärinen vauvan neuletakki

Kun Ouluun avattiin uusi Menitan liike, avajaistarjouksena sai kaupan päälle kivoja Knit-kittejä. Paketti sisälsi langat, puikot, napit ja ohjeen vauvan neuletakkiin. Sain vasta nyt neulettua tämän suloisen takin. Menitakin on jo ehtinyt vaihtaa nimensä Pohjolan langaksi.


Lanka on nimeltään Cotton Soft, ihan mukavan tuntuista puuvillasekoitelankaa.

Isoin koko 86/92 oli aika sopiva 10-kuiselle. Hihat tein vähän lyhemmät kuin ohjeessa, kun langan riittävyys alkoi epäilyttää. Lankaa jäikin sitten vielä pikku nöttönen.

Tämä on mukava neule tämän vuoden vilpoisiin kesäpäiviin.

Malli oli erittäin helppo ja nopea toteuttaa. Kuvio oli helppo ja hihatkin ihan suorat ilman istutuksia. Kuopus testasi takin tänään päiväunilla ja hyvin uni maistui.









sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Näsinneulan huipulla

7-vuotias esikoiseni järjesti huoneeseensa pienoiskokoisen Särkänniemen Petshop-elukoille. Siellä oli erilaisia huvipuistolaitteita, joita oli kasattu leluista ja huonekaluista. Näsinneula kuitenkin puuttui, joten tyttönen askarteli sen itse vessapaperirullista ja pahvilautasista.


Hän otti myös kuvat itse! Aika hienoja tuli.


Siellä sitä katsellaan maisemia näköalatasanteella.


Olipa kiva huvipuistoreissu.

7-vuotias on muutenkin ollut ahkerana - hän virkkasi keväällä kymmeniä metrejä sormivirkkausta. Viimein niille keksittiin myös käyttöä, vinkin löysin jostain vanhasta askartelulehdestä. Sormivirkkauksista tulee tosi veikeitä kortteja.




Myös 3-vuotias teki pari korttia siskon virkkauksista ja helmistä, mutta niistä ei ehditty ottaa kuvaa - ne piti heti antaa pois. Onneksi korttivarastoon jäivät vielä nämä esikoisen kortit juhlapäiviä odottamaan.








perjantai 20. heinäkuuta 2012

Haasteellista


Muiden innokaiden skräppäiljöiden blogeista bongasin tällaisen blogitapahtuman, jossa yhden viikonlopun aikana julkaistaan erilaisia haasteita. Odotan mielenkiinnolla, ja olen mukana, jos vain suinkin ehdin.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Pipo-skräppäys

Pari kuukautta kestänyt skräppäystauko on nyt ohi! Muut mielenkiinnon kohteet, kuten uuden kameran opettelu, ovat olleet pinnalla vähän aikaa. Valokuvaushan toki tukee askarteluharrastusta sillä lailla, että kaikki ihanat valokuvat tekee mieli tallentaa jonnekin muuallekin kuin kovalevyn uumeniin. Nyt tuli tallennettua niin hauska tapahtumasarja kuvina, että oli ihan pakko tehdä siitä sarjakuvamainen skräppäys. 3-vuotiaani nappasi vahingossa pikkusiskonsa pipon ja kauhen äherryksen kanssa saa sen viimein takaisin päähän - oikein päin, mutta aivan vinksallaan.



Osallistun samalla P*skarteluhaasteeseen, jossa käskettiin olla käyttämättä kuviopaperia. Tästä tuli aika värikäs pläjäys, vaikka aloitin ihan valkoisesta paperista. Sotkin paperia akryylimaaleilla ihan reilulla kädellä. Otsikko on softiskirjaimista, mukana on myös vaatteesta napattu tagi, nappeja, kukkia, hajonneen pesukukan verkkoa ja yksivärisiä papereita.



Pst. vanhempia skräppäyksiäni löydät täältä.

Nuken vaatteita

Tässä poseeraavat Mida ja Emma uusissa kesävaatteissaan. 
Midan yllä näemme pallokuosisen mekon yhdistettynä ohuen boleron kanssa.
Emma edustaa hennon vaaleanpunaisen sävyisessä kaksiosaisessa asussa ja muumilierihatussa.
Hatun olen oikeastaan tehnyt aiemmin, mutta laitoin sen Emman päähän peittämään huonon tukkapäivän. Hameen helmassa kivana yksityiskohtana kulkee tyttökuvioinen nauha.

Aina silloin tällöin minuun iskee vastustamaton pakko tehdä nuken vaatteita. Kerran pesin kaikki nuken vaatteet, ja niitä tuli kokonainen 8 kilon koneellinen. On vaan niin kiva näpertää pientä ja saada jotain valmista saman tien. Käytän yleensä nuken vaatteisiin kierrätysmateriaaleja, niin kuin nytkin. Vaaleanpunainen kangas on mummun vanhaa lakanaa, pallo- ja pitsikankaat ovat verhojen lyhennyksestä yli jääneitä palasia.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Leppiskortti

3-vuotias askarteli kaverilleen hieno leppiskortin synttäreille.
Tämänikäisten mielestä parhaisiin askarteluihin kuluu aina paljon nappeja, piipunrassia, vilkkusilmiä ja paperikukkia.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Patalappuja leikkimökkiin

Virkkasin uuteen leikkimökkiin patalaput, ettei pikku leipureilla pala sormet.
Ohje on Himppu-mummun patalappu, lanka 7 veljestä ja koukku 3,5. Malli on kiva, mutta muilla kuin hiekkakakkuleipureilla kyllä punottaisivat sormet, jos näillä joutuisivat uunipeltejä nostelemaan, tuli nimittäin vähän reikäiset ja ohuet näistä. Pitäisikö tällä mallilla tehdä oikein reilun kokoiset patalaput, jotka voi kääntää moninkerroin, vai kenties ommella kaksi patalappua yhteen vai kokeilla pienempää koukkua?
Tässä näkyy kokonaan tämä meidän tekemä hieno hella-allas-juttu leikkimökkiin. Enemmän juttua siitä vanhassa blogissani.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Torkkupeitto isoäidin neliöistä

Muistaakseni joskus kesällä 2010 mietiskelin, mitä tekisin kaikilla jämälangoilla ja keränperillä. Päätin sitten alkaa virkata isoäidin neliöitä. Tavoitteellisena ihmisenä pelkkä lankojen käyttäminen ei minulle riittänyt, vaan päätin tehdä niistä peiton. Eikä mitään vauvanpeittoa, vaan ison torkkupeiton, jonka alla talvi-iltoina voi neuloa ja katsella telkkaria. Pian olin käyttänyt omat sopivan paksuiset jämälankani ja kinusin äidiltä lisää. Kun ne loppuivat, piti "jämälankoja" ostaa kaupastakin.
Virkkasin tilkkuja aina kun huvitti, muiden käsitöiden välillä. Tänä kesänä pääsin viimein kokoamisvaiheeseen. 150 tilkkua piti ensin järjestellä niin, ettei kovin montaa samanväristä osuisi vierekkäin.
Virkkasin neliöt yhteen ensin riveiksi ja sitten rivit yhteen. Yhdistin neliöt valkoisella langalla kiinteillä silmukoilla, niin että ruutujen välille tuli kiva kohoraita. Jokaisen neliön olin ympyröinyt valkoisella kiinteiden silmukoiden kierroksella, ja suurimmassa osassa neliöitä myös ensimmäinen kierros on valkoinen. Näin ilmeestä tuli yhtenäinen, vaikka langat ovat riemunkirjavia.
Voi sitä riemua, kun peitto oli viimein valmis! Mitoiksi tuli n. 120 cm x 190 cm, eli peiton alle mahtuu melkein koko perhe.
Peiton ympärille virkkasin ensin kierroksen kiinteitä silmukoita ja sitten tein simpukkareunuksen: yhteen silmukkaan virkataan viisi pylvästä, jätetään yksi silmukka väliin, seuraavaan yksi kiinteä silmukka, yksi silmukka väliin, taas viisi pylvästä seuraavaan jne.
Nyt vain odottelemme niitä kylmiä talvi-iltoja, että pääsemme mönkimään peiton alle lämmittelemään!








Hello world!

Näinhän se kuuluu aina aloittaa, eikö niin? Vanha blogini on täällä: piipertajat.vuodatus.net.