maanantai 23. joulukuuta 2013

Uusi lelu, Silhouette Portrait

 Esittelenpä nyt uuden leluni, jonka ostin itselleni aikaiseksi joululahjaksi. Jo jonkin aikaa olen haaveillut joko stanssauslaitteesta, kuten BigShot tai sitten elektronisesta leikkurista. Ankaran pohdinnan jälkeen päädyin tähän elektroniseen leikkuriin nimeltä Silhouette Portrait. Järkeilin, että vaikka Portrait maksaa enemmän kuin Bigshot, niin sen käyttökustannukset ovat pienemmät. Stanssit BigShottiin maksavat n. 20 €/kpl. Muodot Portraittiin taas maksavat  yleensä 0,79 €/kpl ja niitä voi skaalata tarvitsemaansa kokoon. Lisäksi muotoja voi tehdä itse.

 Portrait on on suositumman leikkurin, Silhouette Cameon, pikkusisko. Se on pienempi ja siksi sopivampi meidän kotitoimistoomme portaiden alle. Nytkin se joutuu nököttämään tulostin-skanneri-monitoimilaitteen päällä, ja väistyy siitä lattialle, jos skanneria tarvitaan. Cameoon mahtuisi kokonainen skräppäyskartonki, mutta Portrait syö korkeintaan A4 tai Letter kokoista tavaraa. Kompakti koko ja pienempi hinta voitti tällä kertaa suuremman leikkauslevyyden, enkä ainakaan vielä ole katunut.

 Silhouette-kaupasta löytyy muotoja joka lähtöön. Esimerkiksi tämä suloinen poro oli ihan pakko ostaa joulukortteja varten.
 Koneella voi kuitenkin leikata myös ihan mitä tahansa tulostettuja kuvia, joten rahaa ei tarvita ollenkaan, jos haalii ilmaisia digimuotoja tai taiteilee niitä itse. Tämä sorkkaeläin on Anskin viimevuotisesta digisetistä.

9-vuotias teki liukuhihnatyönä parikymmentä pikku joulukorttia luokkakavereilleen - Portraitilla leikattuja muotoja liimattuna tai kohotarroilla kiinnitettynä korttipohjille.

4-vuotias teki näin hienoja kortteja samaan tyyliin.

Ja 2-vuotiaskin osasi askarrella nämä joulukortit.

 Latasin jostain ilmaisen joulupukkipaperinuken, tulostin sen, ja leikkasin tietysti Portraitilla. Leikkuri pitää hauskaa ruksutusta ja piippausta leikkaushommissaan, kuulostaa ihan R2D2-robotilta.

Tämäkin Winx-keiju olisi tosi ärsyttävä leikata saksilla, mutta Portrait ruksuttaa sen hetkessä irti paperista! En ole vielä kokeillut kovin monia materiaaleja, mutta hyvin näyttää leikkautuvan ainakin kartonki, tulostuspaperi ja valokuvauspaperi. Kangastakin pitäisi pystyä leikkaamaan, mutta siihen suhtaudun hienoisella epäilyksellä... Leikkausmaton liimapinta on jo nyt sen verran menettänyt tahmeuttaan, että kangas ei ehkä pysyisi kovin hyvin paikoillaan. Seuraavaksi pitänee ostaa leimalisäosa, jolla voi tehdä omia leimasimia!

Silhouette-kaupassa on myös joka viikko ilmainen muoto, tällä viikolla se oli tämä joulukylä. Tulostin sen minikokoisena ikkunalautaa koristamaan. Silhouette teki myös taitokset puolestani katkoviivoilla, itse tarvitsi vain liimata kylä kokoon!

Olen ihan ihastuksissani uuteen leluuni - näitä Silhouette-askarteluja tulette ehkä näkemään yhden jos toisenkin tässä lähiaikoina. Edellisen postauksen joulukortin muodotkin on tietysti leikattu Portraitilla. Seuraavaksi Me Piipertäjät rauhoitumme joulunviettoon. Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille vakkarilukijoille, satunnaisille selailijoille ja tänne sattumalta eksyville!

Valkoista joulua

Ulkona on 1 aste lämmintä ja lumet sulaa uhkaavasti... Tällä kortilla kuitenkin toivottelen valkoista joulua kaikille teille! Osallistun kortilla Korttisirkus haastaa-blogin Valkoinen/kerma-haasteeseen. En olekaan ennen tehnyt kokonaan valkoisen sävyistä korttia. Kaunis siitä tuli!

lauantai 14. joulukuuta 2013

22 suklaakorttia

 Tältä näyttää 22 suklaakorttia,jotka odottavat pakkaamista kuvassa näkyvään pahvilaatikkoon. Kortit suklaineen ovat matkanneet postipojan mukana toiselle paikkakunnalle, mistä sain ihanan ison tilauksen. Kaikki eivät toki menneet samalle henkilölle, vaan kortteja tilasivat saman työpaikan rouvat/neidit 1-5 per henkilö.
 Tein kaikista kortista erilaisia. Mukaan mahtui esimerkiksi Tilda-enkelikortti...
 ...tonttuja ja Sliekjen ilmapalloenkeli...
 ...ja vanhan ajan joulua.
 Vintagekuvista tein myös pyynnöstä muutaman ei-jouluisen suklaakortin. Ja erityishauskaa oli tehdä suklaakortti vastasyntyneen tyttövauvan äidille! Toivottavasti kyseessä ei kuitenkaan ole herkkävatsainen vauveli ja imettävä äiti, jotta molemmat saavat nukkua yönsä rauhassa suklaan syönnin jälkeen. Oma keskimmäinen vauvani nimittäin sai vatsavaivoja kaikesta hyvästä, mitä minä söin, siis esimerkiksi ruisleivästä ja suklaasta.
Ja tältä näyttää työpöytäni, kun olen askarrellut viikon aikana iltaisin 22 suklaakorttia.

Kiitos kaikille korttejani ostaneille - teidän ansiostanne sain ostettua itselleni yhden pitkään haaveilemani askarteluhärvelin! Se kuulostaa työn touhussa ihan R2D2:lta, niin kuin piipertäjien facebook-sivuilla jo mainostin. Jospa ensi viikolla ehtisin laittaa tänne kuvia uudesta lelustani!

HUOM! Poistin kommentointimahdollisuuden tästä postauksesta roskapostivyöryn takia. Muihin postauksiin voi kommentoida normaalisti.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Suklaakortti-ohje




 Tänä vuonna olen tehnyt aivan mahottoman paljon suklaakortteja. Ja heti alkuun pitänee paljastaa, että en ole keksinyt ideaa itse, vaan olen bongannut näitä suklaakortteja monista eri suomalaisista askartelublogeista ja olen katsonut mallia erityisesti Marianne's papirverden -blogista. Halusin kuitenkin kirjoittaa teille lukijoille ohjeen suomeksi ja suomalaisista kaupoista löytyvän suklaalevyn mitoilla. Tämä ohje on siis tehty sille perinteiselle Fazerin siniselle suklaalevylle.

Tarvikkeet:
  • 1 kpl 30x30 cm skräppikartonki (tai vähintään 23 cm x 25,4 cm kartonki)
  • Suklaalevy, Fazerin sininen
  • Nauhaa
  • Paperinpalasia
  • Koristeita
  • Sakset (ja paperileikkuri)
  • 2-puoleista teippiä 
  • Liimaa

Trimmaa kartonkisi 23 cm korkeaksi. Helpoiten se käy paperileikkurilla, miksei myös saksilla. Tee kartongin yläreunaan nurjalle puolelle pienet lyijykynämerkit kohtiin 5 cm + 1,2 cm + 9 cm + 1,2 cm + 9 cm. Eli ensimmäinen merkki 5 cm:n päähän reunasta, toinen 1,2 cm:n päähän edellisestä merkistä, kolmas 9 cm:n päähän edellisestä jne. Tee merkit vastaaviin kohtiin myös kartongin alareunaan.

Leikkaa ylimääräiset paperin leveydestä pois. Nyt sinulla pitäis olla 23 cm korkea ja 25,4 cm leveä kartonki, jonka ylä- ja alareunoissa on neljä lyijykynämerkkiä kummassakin (viideshän leikattiin pois äsken.)

Tee taitokset merkkaamiisi kohtiin. Voit käyttää taitoksen tekemiseen nuuttaustyökalua, tai vaikka viivotinta ja sukkapuikkoa. Minulla on tuollainen piikki, joka on yksi yleistyökaluistani askartelun saralla.

Kartonkiin tulee siis neljä taitosta tähän tapaan.

Leikkaa kuviosaksilla tai boordileikkurilla n. 2-3 cm leveä ja 23 cm pitkä suikale.

Liimaa tai kiinnitä kaksipuoleisella teipillä suikale kortin kapeampaan reunaan, siihen 5 cm leveään.

Leikkaa kaksi palasta kartongista, n. 4 cm x 9 cm. Tee palasten keskelle kaksi taitosta. Taitosten välin tulee olla kortin paksuinen eli 1,2 cm.

Teippaa palaset kaksipuoleisella teipillä kortin lyheen sivuun, siihen, jossa on jo kiinni kuvioleikattu suikale.

Kiinnitä toinenkin puoli ja tadaa, sinulla on tasku, jossa on kuvioreuna!

Sinne se suklaalevy sujahtaa mukavasti.

Mittaa nauhaa sen verran, että sen saa kauniisti kortin ympärille rusetille. Kiinnitä nauha kortin päältä parilla teipin palasella.

Piilota nauhankiinnitysteipit isolla kuviopaperin palasella.

Lisää kuviopaperin palasia ja muita koristeita.

Ihaile kaunista suklaakorttiasi hetki!

Terveiset kortin saajalle voi kirjoittaa tänne sisäkanteen.


Valmis!


torstai 5. joulukuuta 2013

Silppukortteja


Vielä ehtii tehdä ja lähettää joulukortit, jos on oikein nopsana. Jouluaskarteluista on jäänyt läjä jouluista paperinsuikaletta, joista sommittelin pari joulukorttia. Nämä ovat ainakin nopeatekoisia ja helppoja!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Tuikkukortteja

Tuikkutötteröiden lisäksi toinen lahjavinkki opettajille ja kerhotädeille on askarrella tuikkukortti. Nauha pitää neljää tuikkua paikoillaan niille taitellussa kotelossa. Enkelikortti on aukeavaa mallia ja lumihiutalekiemurakortti taas pitää sisällään taskussa tagin, jonka saa vedettyä pois.
 Tämä aukeava kortti punatulkkuineen on suosikkini näistä viidestä.
Yhdestä 12 x 12 tuumaisesta skräppikartongista saa kaksi tuikkorttia. Näihinkin tein sisälle tagit, joihin voi kirjoittaa jouluterveiset. Olen soveltanut kortteihin Amalian askartelujen kynttiläkortin ohjetta.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Pieni joulumuistaminen

Joulun aikaan on mukava muistaa lasten opettajia, hoitajia ja kerhotätejä pikku muistamisilla. Jottei kerhotädeille kerry turhaa kippoa ja kuppia kaapit täyteen, suosin kulutettavia lahjoja. Esimerkiksi kynttilät ja tulitikkuaskit ovat sellaisia, jotka eivät yleensä jää nurkkiin pyörimään.
Jouluisilla papereilla koristellut vessapaperirullat on täytetty tuikkukynttilöillä. Päälle solmittu nauha pitää tuikut paikoillaan. Tuikkutötteröt pakattiin yhdessä tuunattujen tulitikkuaskien kanssa sellofaanipussiin, johon solmittiin itse tehty pakettikortti. Näin syntyi pieni kiva jouluvieminen vähällä vaivalla.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Vintage-joulua


Vintage-kuvista ja -papereista syntyy niin ihania joulukortteja, että taidan pitää kaikki itselläni, enkä lähetä kenellekään. Vitsi vitsi. Kohta pitäisi alkaa kaivella taas ihmisten osoitteita ja tunkea liikaa kortteja sinne punaiseen kuoreen. Joulukorttejen lähetys on kyllä sellainen perinne, josta tykkään kovasti! Harmi, että joka vuosi tuntuu tulevan vähemmän kortteja meille päin. Arvostan jokaista saamaamme korttia ja teippaan ne keittiön kaappien oviin, siinä saavat tuoda joulutunnelmaa loppiaiseen saakka.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Yksi leimasinsetti, viisi eri joulukorttityyliä

Joskus pari vuotta sitten selaillessani askartelublogeja, päätin, että tuohon leimailuhommaan en sitten ainakaan hurahda. Minusta se tuntui jotenkin välineurheilulta ja kalliilta puuhalta, kun pitää hommata kymmeniä leimasimia, musteet joka tarkoitukseen, kalliit väritysvälineet, akryylipalikat, embossausjauheet, kuumailmapuhaltimet ja mitä kaikkea vielä. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Omistan jo kaikkea muuta tuosta listastani, paitsi kuumailmapuhaltimen. Lohduttaudun sillä, että kaikki harrastukset maksavat.

Pyrin kuitenkin askarteluhankinnoissani siihen, että ne olisivat mahdollisimman monikäyttöisiä ja/tai sellaisia, joista tykkään erityisen paljon. Tai tosi halpoja. Tällä kertaa löysin Tiimarin konkurssialesta leimasinsetin, joka täytti kaikki nuo kriteerit. Setissä on kaksi erilaista poroa (tai jotain sorkkaeläintä), "Joulurauhaa"-teksti, erilaisia kiemuroita ja pari pientä tähtileimaa. Kiemurat sopivat mielestäni erinomaisesti sarviksi noille poroille. Valkoiselle taustalle leimattu musta poro näyttää kivalta värikkäällä taustalla.

Mutta kyllä se sopii hienosti myös mustalle taustalle! Koristeena on vain pari timanttia ja lumihiutale Heidin korttipajasta.
Toiseen mustavalkoiseen korttiin lisäsin taivaalle tuikkimaan enemmän tähtiä ja koristin sorkkaeläimen sarvet pikku timanteilla.
 Seuraavaksi innostuin kokeilemaan gessolla leimaamista Addicted to Technics-haasteen innoittamana. Osallistun tällä ylläolevalla kortilla kyseiseen haasteeseen.

 Gesson kuivuttua suhuuttelin päälle paria eriväristä mistiä. Lopputulos muistuttaa jotenkin lumista Lapin maisemaa revontulien värjäämine taivaineen.

 Aivan toisenlaista tunnelmaa saa leimaamalla kuvan ruskealla musteella kraftin värisille kartongille. Käytin tähän muistaakseni muropaketin kääntöpuolta.

 Näihin kortteihin sopivat taustaksi maanläheiset sävyt ja erilaiset vintagepaperit. Koristeena on taas timantteja ja kimaltavasta paperista leikkurilla napsuteltuja lumihiutaleita.

Viides tyyli syntyy embossaamalla: leimaamalla kuva vesileimamusteella ja ripottelemalla päälle kohopulveria eli embossausjauhetta. Ennen lämmitin kohojauheen silitysraudalla, mutta sain vinkin käyttää hommaan leivänpaahdinta. Hyvin toimii! Tosin ehkä hommaan vielä sen kuumailmapuhaltimenkin, tarvitsisin sitä muuhunkin askarteluhommiin. Valkoisella embossatun kuvan päälle maalasin sinisellä vesivärillä. Väri ei tartu embossattuun osaan paperia, joten poro piirtyy sieltä kivasti esiin.

Vieläkään en ole kyllästynyt poroleimasimiini, ja leimailutekniikoitakin riittää vielä kokeiltavaksi! Kiva tulos voisi syntyä esimerkiksi erivärisillä musteilla, erivärisillä embossausjauheilla, vesiväreillä leimaamalla tai värikkäälle paperille mustalla musteella leimattuna. Sitten voisi tietysti hankkia pesun kestävän musteen ja tehdä joulupussukoita itse leimatusta kankaasta, tai leimata poron kartongille ja leikata irti ääriviivoja myöten. Tai entäpä jos leimaisi liimamusteella ja tekisi kimalleporoja? Leimailu on monipuolinen laji!