Mollamaija menneiltä vuosikymmeniltä

 Lasten mummu oli vinttiä penkoessaan tehnyt tällaisen löydön: ompelua vaille valmis nukke!

Miltähän vuosikymmeneltä tämä lienee? Täälläpäin on sellainen sanonta, että "aika tavaran kaupihtee", ja eipä ollut tätäkään aarretta turhaan säästelty. Kankaassa oli painettuna osat nukkeen, nuttuun ja pikkuruiseen pupuun. 5-vuotiaani kanssa teimme ne yhteistyössä - lapsi leikkasi helppoja osia ja auttoi ohjaamaan ompelukonetta.

 Täyttämiseen käytimme vanua vanhasta tyynystä. Täyttöhomman lapsi sai tehdä ihan itse, ja se sujuikin helposti pienillä käsillä.

 Vauvanukke sai nimekseen Kukka. Nuttukin valmistui ja pupu, mutta kuvia ottaessa pupu oli kadoksissa.

Itse tehty on kaikista rakkain! Kukka on saanut olla unikaverina kainalossa jo monta viikkoa, ja onpa se päässyt käymään kylässäkin kavereilla.

Kepparihommia

Ystäväni tytär on heppahullu: ratsastamisen lisäksi hän harrastaa myös keppareita eli keppihevosia. Niitähän myydään kaupoissakin, mutta persoonallisimmat syntyvät itse tekemällä. 8-vuotias esikoinen oli vaikuttunut samoja ikiä olevan kaverin kepparikokoelmasta ja päätti itsekin tehdä yhden. Tietysti myös 4-vuotias pikkusisko oli heti juonessa mukana.

Keppareissahan perinteisesti käytetään vanhoja sukkia hevosen päänä. Nämäkin pollet saivat sukkapäät, kepit ovat muistaakseni rikki menneen turvaportin pinnoja. Pään kiinnittämisessä keppiin olisi varmaan olemassa joku kauniimpikin tapa, mutta lasten apuna ollut isä päätti käyttää ilmastointiteippiä...

Silmät löytyivät äidin nappipurkista ja harjat lankalaatikosta. Suitset taiteiltiin toiselle satiininauhasta, toinen sai tyytyä vanhaan kengännauhaan.

Esikoisen musta hevonen sai nimekseen Miska (kuvissa sillä ratsastaa pian 2-vuotias pikkusisko) ja harmaa keppari nimettiin Saanaksi 4-vuotiaan hyvän kaverin mukaan.

Saana onkin niin villi ja vauhdikas poni, ettei siitä meinaa saada terävää kuvaa millään! Vai liekö ratsastaja niin hurjapäinen?

Luukut 17, 18, 19, DD-pläjäys, tonttuja ja romuaskartelua

December dailya, jouluskräppäystä, tein eilen urakalla kuuden aukeaman verran. Vähän meinaa turnausväsymys iskeä tämän kanssa, vaikka nopeaa puuhaa onkin. Eipä tässä toki montaa päivää enää jouluun ole! Kaikenlaista on puuhasteltu, leivottu pipareita, shoppailtu, vietetty joulujuhlia ja polteltu kynttilöitä. Ollaanpa ehditty vähän piipertämäänkin, mutta niitä laitan tuonne loppuun...

Joulukalenterin 17. luukku tuli Tellihanilta, ihania tarroja, kiitos!

 18. luukusta paljastui kaunis huovutettu joulukoriste, kiitos Lorainne!

19. luukku tuli velipojalta ja hänen avokiltaan. Suska oli tehnyt ja tulostanut kivoja digipapereita ja jälkikasvu sai huippuhauskan kirjasen, josta voi värittää itselleen naamareita. Vai olikohan tuokin minulle? Kiitos Matias ja Suska mukavasta paketista!

Olen telkkua katsellessa virkkaillut joulupallotonttuja, Muutama pallonenä on jo lähtenyt maailmalle muita koteja katselemaan.

Olen nakellut yhteen laatikkoon kaikenlaista pikkuromua ajatellen, että niistä voi vielä piipertää jotain. Tänään kaivelimme laatikkoa 3-vuotiaan kanssa ja teimme tällaisen Lucia-neito-morsian-enkelin, niin kuin mieheni asian ilmaisi. Vartalo on saumurilankarulla, pää pääsiäismuna, hiukset tupsu jostain vanhoista verhoista, kruunu edesmenneestä joulukyntteliköstä, mekon "helminauha" rullaverhon vedin ja niin edelleen. Mitäänhän ei kannata heittää pois, eihän?

Mixed Media -tauluja

Oletteko kuulleet mixed media -askarteluista? Niitä on pinterest pullollaan, Puuhis on tehnyt monta kivaa taulua, Finnabairin töitä voi vain ihailla suu auki! Mekin kokeilimme lasten kanssa. Teimme kolmen pienen taulun sarjan, minä tein yhden ja 8- ja 3-vuotiaat tyttäreni kumpikin yhden.

En muistanut ottaa kuvia vaiheista, joita oli monta... Ensin maalattiin taulupohja kokonaan piiloon akryylimaaleilla. Kaikki käyttivät aika tummia sävyjä ja vahvoja värejä.

Seuraavaksi liimattiin vanhasta kirjasta revittyjä suikaleita ja paperikuvioita Erikeeperin ja veden seoksella maalauksen päälle.

 Kun ne olivat kuivuneet, liimattiin päälle pahvikirjaimia ja nappeja.

 Maalattiin päälle sinne tänne valkoista akryylimaalia. (Tässä vaiheessa olisin kokeillut gessoa, jos minulla olisi sellaista. Mistä sitä edes saa? Kävin viime viikolla kahdessa eri askartelukaupassa ja yhdessä taidekehystämössä ilman tuloksia.)

Päälle suihkutettiin vihreää ja violettia mustesuihketta, sekä vaaleanpunaista itse tehtyä maalisuihketta (laitoin tyhjentyneeseen lasten suihkehoitoainepulloon akryylimaalia ja vettä sekaisin - tadaa!) Kuivumisen jälkeen leimattiin vielä kuvioita ruskealla musteella.

Sitten vain ripustetaan seinälle ja ihaillaan! Huomatkaa, että kaikkien työt ovat aika lailla samannnäköisiä, vaikka tekijöiden ikäjakauma tosiaan on 3-30 vuotta. Mixed media on siis ihan helppoa, lapsikin sen osaa. Tai sitten minulla on hirveän taitavia lapsia. Tai ehkä minä olen lasten tasoinen taiteilija? Oli miten oli, sarjasta tuli komea ja tekeminen oli hauskaa, joten jatkoa ehkä seuraa myöhemmin!

P.S. Siilit ovat vailla kotia, osallistu arvontaani.

Art journal: puu

Sain viimein aikaan kirjoittaa blogiini esittelyn, löydät sen tuosta yläpalkista Kuka, mitä, miten ja miksi-tabista. Kuka tietää, ehkä joskus parin kuukauden päästä saan tehtyä bannerinkin, jota olen suunnitellut. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Niin kuin tämäkin projekti.


Ostin kirpparilta yhden sopivan hintaisen (olikohan 50 senttiä) kirjan askartelutarkoituksiin joskus keväällä. Revin sivuja pois ankaralla kädellä, sitten liimasin yhteen aina 2-4 sivua. Tarkoituksena oli tehdä siitä joku art journal tai jotain. Sitten vähän unohtui. Mutta hei, ensimmäinen aukeama on nyt tässä!
P*skiksessa aiheena tällä viikolla on lehdet/oksat. Niitähän löytyy! 
Olen käyttänyt niitä poisrepimiäni sivuja paitsi tähän sivuun, myös esimerkiksi äitienpäiväkortteihin. Vähän piti kyllä valikoida mitä sivuja käyttää, sillä kirosanoja ja uskomatonta ankeutta, ryyppäämistä ja ei-toivottuja-raskauksia riitti tässä romaanissa. Siksi se olikin varmaan niin halpa. Mitä tästä opimme: kannattaa kurkata myös askartelutarkoitukseen ostetun kirjan sisälle. Jotenkin kirjan masentavuus on ollut esteenä sen täyttämisellekin. Siksi ilahduin, kun löysin kirpparilta tämän:

Paljon paremmat energiat heti nimestä alkaen! Tosin, aion ensin täyttää tuon ankeuskirjan. Olen virkannut siihen päälliset, ehkä se tekee kirjasta mukavamman. Päälliset odottavat kiinnittämistä, mietin vielä miten tekisin sen, liimalla?

Outoilua pilttipurkkien kansien kera

Iski joku omituinen pakko tuunata Piltti-purkin kansia. Virkkasin pariin päälliset. Kaikkeen sitä ryhtyy. Toisesta piti tulla sammakko, mutta tulikin vinosilmäinen marsilainen. Toinen on possu.

Sillä on myös saparo. Ihmettelin itsekin omia puuhiani, kun katselin näitä seuraavana päivänä. Voihan näitä toki mukavasti naksutella. Tai ripustaa vaikka joulukuuseen.

T-paidasta pipo

Ompelin miehelleni yhdestä vähälle käytölle jääneestä mustasta t-paidasta peruspipon.

Syyspipolle ja lapasille onkin käyttöä, kun miekkonen ulkoilee lasten kanssa päivällä ja itse könötän töissä koneen ääressä. Mies viettää nimittäin isäkuukautta lapsia hoitaen ja minä palasin siksi aikaa töihin. Piiperrysaika on siis vähän vähemmällä nyt. Kauheat vieroitusoireet. Iltaisinkaan en ole ehtinyt sujahtaa neuloosin maailmaan, koska syli on täynnä lapsia, ja heidän mentyä nukkumaan on opiskeluharrastuksen vuoro.

Ajattelin osallistua piponi kerä Askartelutaivaan Ompelu/Neulontahaasteeseen, jossa lokakuun aiheena on *rumpujen päristystä* pipo. Askartelutaivas on uudehko askarteluyhteisö (vaatii kirjautumisen), jossa on ihan mielettömästi erilaisia ryhmiä ja haasteita ja vaikka mitä muuta. Olen suunnitellut osallistuvani muihinkin haasteisiin, mutta suunnitelmiin se on jäänyt ainakin tämänhetkisellä aikataululla.

Ja sitten toiseen asiaan, törmäsin jonkun toisen blogin kautta Tikbumsa-blogiin, jossa on ihan mahtava arvonta meneillään!

Pipsa Sammakko

Suuri Käsityölehden uusimmassa (9/2012) oli suloinen sammakkopehmon ohje. Sellainen piti tehdä, kun 3-vuotias sen lehdestä bongasi - se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Kangas on miehen vanha t-paita. Vihreää lankaa ei tietysti ollut, joten valkoinen sieltä saumoista kivasti irvistää. Lapsi valitsi itse sampille silmät - se olikin vaativa prosessi. Kaikki napit piti levittää pöydälle ja etsiä sieltä kaksi kauneinta. Sillä aikaa kun ompelin toista silmää, lapsonen keräsi napit takaisin purkkiin. Myös sen toisen valitsemansa silmän. Ja sitten kun se huomattiin, piti napit tietysti levittää uudestaan pöydälle ja etsiä uusi silmä. Mutta saihan sammakko sitten silmänsä - voitteko vastustaa tuota katsetta?

Sammakko sai nimekseen Pipsa (3-vuotias on Pipsa Possun suuri ihailija.) Pipsa Sammakko on vähän laiha ja ruttuinen (vatsassa on sisällä herneitä), mutta sitäkin rakkaampi. Pipsa tykkää pötkötellä kummallisissa paikoissa, hypellä ilmaan (fiuuu - pläts - naurua) ja juoda maitoa. Silloin hänen kuononsa, vai onko sammakolla kuonoa (?), menee kokonaan lasiin ja kaikki raajat kiedotaan lasin ympärille. Hauskan näköistä touhua.

Kangaskukkia laukkukoristeeksi

Feikki-Puma -laukustani lähti puuma karkuteille. Rumat reiät vain jätti, ja profiilinsa vaaleanpunaiseen kankaaseen.

Askartelin jälkeä peittämään kangaskukkasen napista ja vanhasta tyynynpäällisestä. Se oli niin helppoa, että siitä ilosta askartelin pari lisää. Enemmänkin olisin voinut tehdä, mutta osasin hillitä.

Ehkä kolme riittää kuitenkin tällä erää?

Miksi gerbiileille ei kannata ostaa muovihäkkiä

Saimme kesällä kaksi lemmikkiä siskoltani, sanomme niitä adoptiogerbiileiksi. Lapset keksivät niile nimiksi Huli Kopteri ja Vili Vilperi, kotoisammin siis Huli ja Vili. Gerbiilit ovat pieniä jyrsijöitä, jotka purevat ihan kaikkea mihin yltävät, jatkuvasti. Yhtenä päivänä huomasimme pienet hampaanjäljet gerbiilien muovihäkin laidassa, siinä kohti missä kirkas yläosa kiinnittyy klipsulla pinkkiin alaosaan. 

Eipä mennyt kauaa, kun ahkera jyrsiminen tuotti enemmän tulosta, ja häkissä oli jo reikä. Emme jääneet odottelemaan, minä yönä reiästä mahtuisi ulos pari gerbiiliä. vaan koitimme estää enemmät jyrsimiset kaikenlaisilla keppi- ja teippivirityksillä.

 Gerbiileistä on hankala saada hyviä kuvia, ne ovat erittäin nopeita.

Onneksi saimme Hulille ja Vilille uuden kodin, vanhan vuotavan akvaarion. Tilaa on enemmän, ja seinät ovat gerbiilinkestävät. Hampaita voi käytellä häkin tuhoamisen sijaan puun palasten ja pahvin jyrsimiseen.

Katoksi löytyi Bauhausista täsmälleen akvaarion kokoinen ritilähylly. Kylläpä meillä kävi tuuri!

Roskakorista päivää (taas)

Esittelen lisää Junk journal -sivujani.
Kaikki alkoi tästä
jatkoa seurasi
ja vielä lisää täällä.

Herkullinen houkutus... Tuntuuko teistä joskus tältä? Minulla on jatkuvasti nälkä. Toivon, että se johtuu imetyksestä, ja kun sitä olen nyt lopettelemassa, saan ehkä taas normaalin ruokahaluni takaisin.

Katkeamattomat yöunetkin aion saada takaisin.

Kaikelle on aikansa, ja paikkansa. Tässä on 3-vuotiaani kädenjälki. Sormia on yksi ylimääräinen, mutta muuten on hieno. Liukuva väritys kädenjälkeen syntyy näin: hiero märkiä vesivärejä avokädellä, kun äiti ei huomaa. Lätkäise käsi paperiin. Toista, kunnes äiti huomaa ja vie sinut pesulle.

Lehdessä oli Kirsty Mitchellin upeita valokuvia, saksin ne talteen.

Naiseutta.

Hauska kortti: teksti on Live in the sunshine, swim the sea, drink the wild air. Alempaan sivun en oikein saanut kaipaamaani salaperäistä merenalaista tunnelmaa, mutta olkoon nyt näin.

Taas leikkaa ja liimaa -kollaasi; tämän aiheena on kauneus.