Sydän-hamoset

 Noshin mallistossa oli jokin aika sitten ihana sydänneuloksesta tehty hame.

Ompeluharrastuksen hassuna sivutuotteena ei tee mieli ostaa kalliilla sellaista vaatetta, jonka osaa tehdä itsekin, joten ostin vain puoli metriä kyseistä sydänneulosta kankaana.

Tarkkaan leikattuna kankaasta sai juuri ja juuri hameet sekä 3-vuotiaalle (110 cm) että 5-vuotiaalle (122 cm.) Laitoin isompaan mustat nepit ja pienempään pinkit, niin että hameet löytävät pesun jälkeen oikeisiin kaappeihin.

Kaava on Ottobre 1/2015 Jeanie. Tikkaukset, valehalkio ja isot läpälliset taskut toivat kivaa pientä haastetta aloittelijaompelijan elämään.

Peplum

Facebookin ompeluryhmät ovat parin viikon ajan olleet täynnä peplumeita. Uusimmassa Ottobre lehdessä (1/2015) oli nimittäin kaava peplum-tunikaan tyttösille. Ompelin 3-vuotiaalle 110cm kokoisen tunikan Paapiin Marjanalle-kankaasta. Tässä on vähän kasvunvaraa, hihat on käännetty kuvaa varten. Kaava oli oikein kiva ja helppotekoinen. Näitä voisin ommella lisääkin, jos vain ei lasten vaatekaapit niin kovin pullistelisi paitapinoja...

Neljä yöpaitaa

Joskus kesällä ostamani hauska villakoiratrikoo pääsi viimein työn alle tässä vuoden vaihteessa. Halusin tehdä ipanoillle kankaasta yöpaidat, koska en oikein osannut kuvitella sitä päivävaatteena.

5-vuotias sai pitkähihaisen yöpaidan Ottobre 6/2014 Woodmouse -kaavalla, jota pidensin hieman helmasta. Malli on sopivan leveä, niin että varpaita voi lämmitellä helman alla aamulastenohjelmia katsoessa.

10-vuotiaalle tein samasta kankaasta hyvin yksinkertaisen paitulin. Kaavan otin jostain mummulan vintin aarteesta, 90-luvun Suuri Käsityö-lehdestä.

 90-luvun malliin kaava oli niin väljä, että 134-senttinen kaava pidennettynä oli aivan sopiva yleensä 152 cm vaatteita käyttävälle tytölle.

Pienimmäiselle villakoirakangasta ei enää riittänyt, joten saksin 3-vuotiaalle Paapiin reppunallea. Tässäkin kaavana on pidennetty Woodmouse, mutta kangaspalaseni ei riittänyt pitkiin hihoihin.

 Ja itse asiassa toinen hiha piti leikata poikittain, koska kangas meinasi silti loppua. Mutta ei anneta sen häiritä.

Viimeiset villakoirat käytettiin sitten keskimmäisen tyttären rakkaan unikaverin yöpaitaan. Makoisia unia!

Perhostunika

Minulla on tapana alkaa sooloilemaan uusien käsityötaitojen kanssa, ennen kuin olen ne kunnolla oppinut. Vedän mutkat suoriksi ja keksin omia juttuja. Onko tämä sitten hyvä vai huono ominaisuus, se riippuu projektista.

Tällä kertaa onnistui ihan hyvin. Käytin samaa kaavaa kuin näissä paidoissa, mutta tein 104 cm kaavalla 116 cm tytölle. Pidensin hihoja ja tein niihin leveähköt käänteet, levensin ja pidensin helmaa tunikamaiseksi, jätin olkapäiltä nepparit pois ja lisäsin taskun.

Aivan ihana perhoskangas on Pehemiältä. Tätä oli sen verran pieni palanen, että aika tarkkaan sai leikata, jäljelle jäi vain silppua. Jos kangasta olisi ollut reilummin, olisin asetellut perhoset keskelle. 5-vuotias on ollut oikein tyytyväinen perhospaitaansa, se on ollut päällä jo monesti.

Retrohaalarit

Tilasin syyskuusa ystävän kanssa puoliksi "rupupussin" kankaita Pehemiältä. Pussissa oli reilusti ihania yllätyskankaita meille molemmille. Tällaista oranssipohjaista joustofroteeta ei ehkä muuten olisi tullut tilattua, mutta kun sitä nyt tuli, niin pitihän sille käyttöä keksiä.

Jokin aika sitten pengoin äitini kanssa vanhoja kaavoja, joita hän oli jemmannut 70-80-luvuilta asti. Otin yhden lasten 100 cm haalarin kaavan mukaan, ja tämä retrovärinen joustofrotee suorastaan huusi päästä haalarikaavan koekankaaksi. Ohjeita ei tietenkään ollut mukana, mutta onnistuin mielestäni ihan hyvin. Vetoketjuakin ompelin varmaan ensimmäistä kertaa, ja eihän se niin vaikeaa ollutkaan. Toki yläosa jäi lörpöttämään vähän, mutta se on pientä. Vetoketju on kierrätystavaraa pieneksi jääneestä hupparista, ompelin sen umpeen alhaalta.

Kapea retromalli sopii erittäin hyvin hoikalle 3-vuotiaalle! Joustis on myös ihanan lämmintä näin pakkaskelillä. Jotain yritystä oli kohdistaa kankaiden kuviointeja keskiedessä ja -takana, mutta vähän yritykseksihän se jäi. Lahkeensuihin laitoin kuminauhakujat. Vähän lyhemmät lahkeet resoreilla olisivat varmasti myös olleet kivat! Seuraavaksi harkinnassa on suurentaa haalarikaavaa myös 5-vuotiaalle sopivaksi, sillä hänen kommenttinsa näihin oli: "Äiti! Säähän tiiät että minä tykkään haalareista! Mikset tehnyt mulle?"

Mäyrispaita

Tästä paidasta tuli kyllä syksyn suosikkiompelukseni! Mikään ei mennyt pieleen, perintösaumuri ei kiukutellut ja kokokin oli juuri sopiva.

Mäyräkoirat ja raidat ovat Noshin ihania luomukankaita. Kaavat löytyvät Suuri Käsityölehdestä 8/2014 ja koko 10-vuotiaalle on muistaakseni 152 cm.

Leggareita siellä ja täällä

 Sitten kun olin ommellut muutaman liian ison paidan (ks. edellinen postaus), päätin kokeilla legginsien ompelua.

 Erityisesti keskimmäinen tytär kärsi akuutista legginssipulasta, joten hän sai valita kankaan. Olin suunnitellut tästä lintukankaasta mekkoa, mutta siitä tulikin aivan ihanat legginsit!

 Ja mikä parasta, kankaasta riitti vielä toisiin samanlaisiin pikkusiskolle. Kaavana käytin shortsiohjetta Ottobre 3/2014, jonka pidensin mukuloille sopivaksi.

Onnistumisesta innoissani ompelin pökät myös 10-vuotiaalle esikoiselle. Hänen housumakunsa on nykyään musta, kapea ja mukava. Harmaaraidallinen trikoo ei ollut kuulemma ihan suosikkikangas. Kuvasta huolimatta lahkeet ovat samanpituiset, ja paremman puutteessa ne ovat pääässeet muutaman kerran jalkaankin.

Mieluisammat tuli kuitenkin näistä tummanharmaista velourlegginseistä, jotka leikkasin edellisiä vielä vähän kapeammaksi. Käytin saman shortsikaavan kokoa 140 cm (lapsi käyttää yleensä 152 cm vaatteita), ja leikkasin vielä ilman saumanvaroja, jolloin pöksyistä tuli juuri sopivat.

Velour on ihanan lämmin tuulihousujen alla nän syksyn kylmillä, ja leggarit ovat päässeet melkeinpä aina suoraan pyykistä jalkaan. Pitänee ommella toiset!

Kaksi pientä elefanttia...

 Ajattelin tehdä 3-vuotiaalle paidan tästä Noshin norsukankaasta.

 Kaava on uudesta Suuri Käsityö-lehdestä, ja erikoisuutena siinä pienet rypytykset olalla ja tähtinepparit.

 Paidasta tuli kyllä vähän iso, ja tässä se päällä mallaakin 5-vuotias isosisko.

 Kyseiselle 5-vuotiaalle leikkasin sitten samalla kaavalla isompaa kokoa mäyräkoirakankaasta, ja siitä tuli aivan valtavan iso. Olkanepparit jätin tällä kertaa pois.

Viitseliäämpi olisi varmaan silittänyt tuon paidan ennen kuvan ottoa, mutta en nyt jaksanut. Kaappiinhan se menee kuitenkin odottamaan lapsen kasvua.

Seepratunika

 Oi näitä Noshin ihania kankaita, voisin ostaa vaikka kaikkia kuoseja, jos lompakko kestäisi!

Kohta pyöreitä vuosia täyttävä esikoistyttäreni ihastui myös tähän hauskaan seeprakankaaseen. Oli tarkoitus tulla tunika, mutta kyllä tämä on enempi mekkopituinen.

Kauluksen tekemisessä oli vähän miettimistä, vaikka Ottobre-lehden ohjeet ovatkin yleensä aika selkeitä. (Älkää kysykö mikä kaavan nimi tai lehden numero on, en muista yhtään, kun palautin lehden jo kirjastoon.)

Sivussa on taskut ja jee - tällä kertaa osasin ommella ne ihan oikein! Noshin laadukkaita kankaita on helppo  ommella ja ne ovat myös ihanan pehmeitä. Väritkin ovat säilyneet hyvin sekä valmiissa vaatteissa että kankaissa. Tämä ei ole maksettu mainos (olisikin!), vaan olen ihan itse tyhjentänyt tiliäni Noshin suuntaan jo useamman kerran.

Minulle vaatetta

En ole ihan pelkästään lapsille ommellut, vaan jotain itsellekin. Tässä ensimmäisenä 3/4-hihainen tunika Marimekon trikoosta. Kuvat tietysti hienosti otettu peilin kautta.

Kaava on vanhasta Ottobre-lehdestä. Tykkään tuosta kaula-aukon mallista, onko tämä nyt venepääntie vai mikä nimeltään.

Ja tässä kesäasu, joka on ollut paljon päällä ja käynyt ennen kuvauksia pyykissä useampaan kertaan.

Hippu-kangasta ostin metrin pätkän lasten vaatteita varten, mutta eivät ne kovin tästä innostuneet. Ompelin sitten siitä itselleni t-paidan omalla kaavalla, aivan ihanahan tästä tuli. Taidan olla lapsellisempi kuin lapseni, tai jotain.

Hameeseen katsoin mallia yhdestä me&i-hameesta, joka minulla on. Kangas on muistaakseni jostain kirpparin palapussista vuosien takaa. Tästäkin tuli ihan lemppari. Vyötärönauhan voi pitää suorana tai kääntää kaksinkerroin, ja muutella sillä lailla hameen pituutta.

Kesämekko

Ompelin laatikon pohjalla lojuneesta puuvillakankaasta kevyen kesämekon 5-vuotiaalle.

Mekon valmistuttua olin vähän sitä mieltä, että tästä ei kyllä tullut kovin onnistunut: kaava oli tosi leveä hoikalle tytölle ja taskutkin ompelin väärin (sivusaumoissa on taskut, saumanvarat sisäpuolella...)

Tyttö itse ihastui kuitenkin mekkoon, ja se on hänen lempivaatteensa äidin ompelemista! Väljyys on kai hyvä puussa kiipeilyyn ja kuka sinne taskuun nyt kovin katselee.

Mollamaija menneiltä vuosikymmeniltä

 Lasten mummu oli vinttiä penkoessaan tehnyt tällaisen löydön: ompelua vaille valmis nukke!

Miltähän vuosikymmeneltä tämä lienee? Täälläpäin on sellainen sanonta, että "aika tavaran kaupihtee", ja eipä ollut tätäkään aarretta turhaan säästelty. Kankaassa oli painettuna osat nukkeen, nuttuun ja pikkuruiseen pupuun. 5-vuotiaani kanssa teimme ne yhteistyössä - lapsi leikkasi helppoja osia ja auttoi ohjaamaan ompelukonetta.

 Täyttämiseen käytimme vanua vanhasta tyynystä. Täyttöhomman lapsi sai tehdä ihan itse, ja se sujuikin helposti pienillä käsillä.

 Vauvanukke sai nimekseen Kukka. Nuttukin valmistui ja pupu, mutta kuvia ottaessa pupu oli kadoksissa.

Itse tehty on kaikista rakkain! Kukka on saanut olla unikaverina kainalossa jo monta viikkoa, ja onpa se päässyt käymään kylässäkin kavereilla.