Loom boom

Yhtenä päivänä kun hain nuorempia lapsia hoidosta, ei 5-vuotiasta meinannut saada lähtemään kotiin. Syynä oli se, että hän oli oppinut uuden askartelujutun, eikä malttanut jättää hommaa kesken. Näitä pikku kuminauhoja oli käsityömessuilla tarjolla monella eri myyjällä, mutta en ostanut yhtään. Onneksi niitä löytyi ihan Citymarketistakin.

5-vuotias sai opettaa koko perheelle, miten kahden kynän avulla kuminauhoista taiteillaan rannekoruja.

Ihan pikkuisen saatoin itsekin innostua, ja etsin youtubesta ohjeita erilaisiin punontoihin. Kynien lisäksi apuna voi käyttää kuminauhojen mukana tulevaa telinettä. Hakusanoiksi voi laittaa vaikkapa "Loom bands bracelet" tai "Loom bands tutorial" ja ohjevideoita löytyy vaikka minkälaisiin taideteoksiin. Tosin nämä cittarin kuminauhat eivät näyttäneet kestävän venytystä yhtä hyvin kuin joidenkin ohjeiden kumpparit. Tällaiset aika yksinkertaiset mallit syntyvät kyllä näilläkin.

Näitä rannekoruja löytyy nyt meiltä joka värissä ja joka tytön ranteesta. Nuorimmaisen mielestä ne kyllä sopivat parhaiten tälle pehmoponille. Hän onkin siinä oikeilla jäljillä, että jotkut innokkaat ovat punoneet kuminauhoista jopa vaatteita!

Nalleperhe

Paikallinen MLL:n yhdistys järjesti lastentapahtuman, jossa vastasin askartelunurkasta (ja kasvomaalauksesta, mutta ei siitä sen enempää...) Kehittelin tällaisen nopean ja helpon nallemallin, joka sopii pienillekin askartelijoille. Mallin avulla sai piirtää nallen, eri paperista mahan, sitten vain liimaa väliin ja kasvonpiirteet esiin tusseilla. Monennäköistä nallea tuli päivän aikana tehtyä ja nähtyä, ja nämä viisi kotiutuivat meille. Komea viisikko!

Pöllöystävä

4-vuotias halusi neuloa niin kuin äiti. Päätin kuitenkin opettaa vain sormivirkkausta näin alkuun. Se olikin tosi kivaa, ja virkattuaan itselle ja siskoille kaulanauhoja ja rannekoruja sekä pehmoeläimille kaulapantoja, lapsi kaipasi jotain suurempaa tekemistä virkatusta nauhasta. Muistelin, että joskus ala-asteella tehtiin hassuja eläimiä liimaamalla virkattua nauhaa vessapaperihylsyn päälle, ja 4-vuotiaskin ihastui kovin ajatukseen. Hän päätyi tekemään pöllön, joka juhlallisesti ojennettiin isille ystävänpäivälahjaksi. Isi olikin kovin yllättynyt, eikä ollut yhtään arvannut, että jotain yllätyslahjaa oli tekeillä!

Iloisia pikkupiipertäjiä

Oi oi, voitin Enkulin tammikuun musahaasteen arvonnan. Ja Enkulin haastehan on siitä ainutlaatuinen, että voittaja saa itse toivoa, mitä haluaa palkinnoksi- askartelijalle askartelujuttuja, neulojalle lankoja ym.
Minun oli hankala päättää mitä toivoisin, minähän teen vähän kaikkea. Sitten keksinkin toivoa jotain pientä noille junioripiipertäjille. Olen saanut aika paljon askartelupostia - palkintoja, tilauksia ja atc-vaihtokuoria ja varsinkin keskimmäinen on ollut niistä vähän kateellinen. Ahkera askartelija haluaisi itsekin jotain kivaa postia. (Yksi ihana nettiystäväni lähettikin hänelle viime vuoden puolella ihan oman paketin askartelutavaraa.)

Tämän Enkulin arvontavoiton pidin lapsilta salassa ja kerroin vasta sitten, kun paketti oli perillä. Voi sitä riemua, mikä syntyi, kun paketti aukaistiin! 4-vuotias hymyili niin leveästi, ettei koko hymy mahtunut edes kuvaan!

Kaikille löytyi paljon omaa ihanaa... 9-vuotias nappasi tuon Konttori-kyltin ensimmäisenä ja ripusti sen oveensa. Myös Barbie-suunnitteluvihko, saippuakuplat ja timanttitarrat vilahtivat esikoisen kasaan.

Pienimmäinen omi Hello Kitty -värityskirjan. Enkuli oli pakannut mukaan myös pieneen käteen sopivia vahaliituja. Niitä ei ole koskaan liikaa, eikä värityskirjojakaan. 4-vuotiaskin sai oman puuhakirjan, kyniä, saippuakuplia ja tarroja...

 Olisin halunnut ottaa kuvan koko paketin sisällöstä, mutta se hajaantui niin äkkiä kolmeen suuntaan, etten ehtinyt! Onneksi minulle jäi sentään tuo suklaalevy. Kiitos kovasti Enkuli, meiltä kaikilta!

Lumiukkoperhe

Lumiukkokelejä saatiin tänä vuonna odottaa aika pitkään. Tai no, onhan ulos tehty jo parikin lumiukkoa, mutta ne ovat sulaneet pois. Nämä lumiukot eivät kuitenkaan sula!

 Tiimarista ostettu lumiukkoaskartelupakkaus oli autettuna ihan sopiva askartelu 2-vuotiaalle. Toki äiti joutui ompelemaan ukkojen pipot kokoon. Liimaus kasaan sujui pieneltäkin askartelijalta.

 Bilteman askartelupakkauksessa oli enemmän haastetta, ja puuhaa riitti 4-vuotiaalle pitkäksi aikaa. Ukkojen porkkananenät, silmät, suut ja napit tehtiin neulahuovutuksella. Äiti pääsi uudestaan hattuompelijaksi, mutta muuten homma sujui hyvin lapselta.

Kun valmiiksi kootut pakkaukset oli tehty loppuun, mutta vielä teki mieli askarrella, 4-vuotias kokosi askartelulaatikkkonsa sisällöstä vielä yhden lumiukon. Se on kuulemma pappa-lumiukko. Höyhenkäsillä voi huiskia jalkoihin liimaantuneita hattivatteja kauemmaksi. Kätevää, vai mitä?

Vihoviimeinen joulukortti ja kolme uutta taulua

Kaikki ovat varmaan jo kyllästyneet joulukorttipäivityksiin, mutta tässä on kuitenkin viimeinen julkaisematta jäänyt joulukortti viime vuodelta. Olen leikannut kuviot Silhouetella. Juuri tällaisia kortteja haaveilin tekeväni, kunhan saan tuon leikkurin, ja nyt minulle on se! Jee! Juuri niin kaunista ja helppoa tehdä, kuin ajattelinkin!

Lapsoset innostuivat maalaushommiin uuden vuoden päivänä, ja aiheeksi nousivat sattuneesta syystä raketit ja juuri alkanut vuosi. Ylimpänä 9-vuotiaan maalaus, keskellä 4-vuotiaan ja alhaalla 2-vuotiaan. Isommat saivat käyttää akryylimaaleja ja hileitä, mutta pienin sai luvan maalata vain sormiväreillä.

Pieni joulumuistaminen

Joulun aikaan on mukava muistaa lasten opettajia, hoitajia ja kerhotätejä pikku muistamisilla. Jottei kerhotädeille kerry turhaa kippoa ja kuppia kaapit täyteen, suosin kulutettavia lahjoja. Esimerkiksi kynttilät ja tulitikkuaskit ovat sellaisia, jotka eivät yleensä jää nurkkiin pyörimään.

Jouluisilla papereilla koristellut vessapaperirullat on täytetty tuikkukynttilöillä. Päälle solmittu nauha pitää tuikut paikoillaan. Tuikkutötteröt pakattiin yhdessä tuunattujen tulitikkuaskien kanssa sellofaanipussiin, johon solmittiin itse tehty pakettikortti. Näin syntyi pieni kiva jouluvieminen vähällä vaivalla.

Hei, hei, heijastin!

Jokaiselle heijastin! Tuo pieni, mutta tärkeä kapine roikkuu tietysti meidänkin lasten ulkovaatteissa. Erityisen mielellään he ripustavat takkiin nämä ihan itse tehdyt heijastinpöllöt. 9-vuotias teki omansa, tuon eriparisilmäisen, kokonaan itse. 4-vuotiasta piti äidin auttaa. Ei pöllömpiä!

Rusetti

Miau! Esikoinen sai 8-vuotissynttärilahjaksi tee-se-itse-pehmokissapakkauksen. Hän aloitti innokkaana heti ja sai kissan melkein valmiiksi, vain täyttäminen jäi toiseen kertaan.

 Vuoden päästä tyhjä kissannahka ja täytepussi taas löytyivät jostain tytön huoneen kätköistä ja hän päätii viimeinkin tehdä kissan loppuun.

Valmistuttuaan suloinen kissaneiti lahjoitettiin ikionnelliselle pikkusiskolle, joka risti sen Rusetiksi. Näin se homma etenee!

Perhosia ja muita

 4-vuotiaani sai lahjaksi hauskan perhospakkauksen, jossa sai valmiista osista koota ja koristella perhosia. Hän tykkäsi puuhasta kovasti ja osasi tehdä nämä melkein kokonaan itse, vain sarvissa piti auttaa.

2-vuotias taas on innostunut tarroista ja liimailee niitä mielellään. Tässä softis-tarroja on liimatu piirustuksen koristeeksi.

Hoidossa molemmat pienet olivat tehneet syysasetelmia kukista ja lehdistä kontaktimuovin väliin. Nämä näyttävät mukavalta ikkunassa.

Viimeisenä vielä 2-vuotiaan tekemä kortti. Joillekin balleriinoille on taiteilija laittanut toiset mekot päälle, kun tarroissa kerran oli ylimääräisiä mekkoja. Lapsethan osaa vaikka ja mitä, kun heille vain antaa aikaa ja välineitä.

Aika kuluu

Näissä kahdessa kortissa olen käyttänyt samoja 3D-kuvia kuin näissä kuumailmapallokorteissa. Aika yksinkertaisella tyylillä mennään.

Viimeisenä keskimmäisen pikku piipertäjän kaunis kortti.

Kepparihommia

Ystäväni tytär on heppahullu: ratsastamisen lisäksi hän harrastaa myös keppareita eli keppihevosia. Niitähän myydään kaupoissakin, mutta persoonallisimmat syntyvät itse tekemällä. 8-vuotias esikoinen oli vaikuttunut samoja ikiä olevan kaverin kepparikokoelmasta ja päätti itsekin tehdä yhden. Tietysti myös 4-vuotias pikkusisko oli heti juonessa mukana.

Keppareissahan perinteisesti käytetään vanhoja sukkia hevosen päänä. Nämäkin pollet saivat sukkapäät, kepit ovat muistaakseni rikki menneen turvaportin pinnoja. Pään kiinnittämisessä keppiin olisi varmaan olemassa joku kauniimpikin tapa, mutta lasten apuna ollut isä päätti käyttää ilmastointiteippiä...

Silmät löytyivät äidin nappipurkista ja harjat lankalaatikosta. Suitset taiteiltiin toiselle satiininauhasta, toinen sai tyytyä vanhaan kengännauhaan.

Esikoisen musta hevonen sai nimekseen Miska (kuvissa sillä ratsastaa pian 2-vuotias pikkusisko) ja harmaa keppari nimettiin Saanaksi 4-vuotiaan hyvän kaverin mukaan.

Saana onkin niin villi ja vauhdikas poni, ettei siitä meinaa saada terävää kuvaa millään! Vai liekö ratsastaja niin hurjapäinen?

Kortteja kokoelmiini

Sain näin ihanat yllätyskortit Vilimarikalta: Kukkakauppa ja Kesän morsiamelle. Kyllä Viltsu osaa! Niin kauniita kortteja ja paljon ihania yksityiskohtia!

Aloitin tällä viikolla pitkästä aikaa taas työt, mutta toivon aikaa jäävän myös rakkaalle harrastukselleni askartelulle. Eilen illalla vietinkin laatuaikaa kahden pienimmän lapsen kanssa askartelemalla. Olen nakellut tyhjään irtokarkkirasiaan kaikenlaista ATC-kortteihin sopivaa materiaalia, osan olen saanut vaihdoissa extroina ja olen myös leikellyt lehdistä sopivia kuvia ym. Lapset kaivelivat innoissaan laatikkoa ja löysivät sieltä aarteita, joten piti antaa heille omat ATC-korttipohjat alustaksi.

Pyörä

Pian 2-vuotta täyttävä nuorimmainen keräsi paljon pyöreitä juttuja ja lisäksi puhekuplan. Minä levitin liimaa ja lapsi asetteli pallerot sopivaksi näkemilleen paikoille. "Pyörä"-niminen kortti viimeisteltiin kunnon kerroksella kimalleliimaa.

Omenan kiilto

4-vuotiaani taas tykästyi omenan kuvaan, ja kiiltäviä juttuja piti saada mukaan. Siitähän se nimikin sitten sopivasti syntyi kortille: "Omenan kiilto." Tämän kortin erikoisuus on se, että raaputtamalla omenan kuvaa ilmaan leviää ihan oikeaa omenantuoksua! Kuva on nimittäin leikattu eräästä kosmetiikkaesitteestä, jossa on hauskoja hajutestereitä.

Nämä aarteet pistän muiden ihanuuksien joukkoon ATC-kansiooni!

4-vuotiaan askarteluja

 En ole vähään aikaan esitellyt lasten askarteluja, joten tässä muutama työ perheen toiseksi innokkaimmalta askartelijalta, keskimmäiseltä tyttäreltäni (minähän olen itse se kaikista innokkain...) Tämän kortin tytär teki ihan itse isille synttärikortiksi, aina leimakuvan väritystä myöten. Promarkereilla on kiva lastenkin värittää, tulee kaunista jälkeä. Tosin korkit tahtovat olla tiukkoja, joten niitä saa sitten tarkistaa jälkeenpäin, ettei vaan joku tussi ole jäänyt raolleen ja kuivu.

 Tämän perhosen 4-vuotias ideoi itse, ja minä leikkasin perhosen muodon. Olen sumentanut kuvasta taiteilijan nimen ja kaverin nimen. Kaverin kuvakin on yhdessä perhosen siivessä vilkuttamassa.

Tämän hauskan tipukortin tyttö keksi myös itse, aika hauska tuli. Keskiosan sydän on sellainen paino, joita on foliopallojen narussa pitämässä palloa alhaalla.

Kesäloman alkuun

Pari serkkupoikaa (tai no on kai ne jo miehiä) on valmistunut tänä keväänä, joten tein heille äidin puolesta kortit. Tähän ensimmäiseen käytin P*skisbingon riviä ei leimakuvaa - X -metalli, jossa X olkoon vaikka tähti. Kartonkileike on taas Heidin korttipajasta.


Sisälle laitoin vähän kannustussanoja ja taskun litteälle lahjalle.

Tähän toiseen korttiin laitoin vähän musteroiskeita, toivottavasti kukaan ei luule, että on vanhingossa sotkeutunut.

 
Tässäkin on rahatasku sisällä.



Esikoinen taiteili samalla opettajalleen kesäisen kortin. Oikein kaunis tuli! Tällä kertaa en lisännyt rahataskua, vaikka olisihan se opettajaakin varmasti ilahduttanut!

pst. Nyt on ihan viime hetket osallistua arvontaani!

Lammas ja lehmä

 Sinellin kuukauden korttikisassa sai valita aineksia korttiinsa bingoruudukosta. Oli aivan pakko valita rivi, jossa oli lammas (muut elementit pitsi ja vihreä), sillä lampaat vaan on niin kivoja. Näin jossain askartelulehdessä tämän tapaisin lampaan ja päätin kokeilla.

Pian 4-v askartelukaveri taas halusi tehdä samaan tapaan lehmän. Tästä tulikin veikeä.

Roskapäiväkirjan loppu

 Nyt on roskapäiväkirja vallan täysi ja tässä ovat viimeiset sivut.

 Kustomoidut mainokset ovat hyviä junk journaliin.

 Tämä on varmaan taidetta. Pohjalla on talouspaperia.

 Synkähkö sivu.

 Mutta kyllä se siitä!

 Taidenäyttelyn esitteestä mielenkiintoinen palanen.

 Se on oikestaan tasku, jossa on tärkeä viesti.

 Vappupallon jäänteet viime vapulta koristavat punottua takakantta.

 Esittelen samaan vauhtiin keskimmäisen naperon oman roskapäiväkirjan, jota hän täytti usein samaan aikaan, kuin minä omaani. Kansi on barbapapainen.

Sisällä on kaikenlaista kivaa, mitä sattui olemaan käsillä, esimerkiksi palasia mainoksista, tarroja, kuvioteippiä ja omien kerhokuvien koevedoksia.

Tämä vesiväreillä pohjustettu sivu on mielestäni erityisen hieno. Joten ei se niin vaikeaa ole, lapsikin sen osaa! Roskapäiväkirjaa on jokaisen helppoa tehdä. Laita linkki kommentteihin, jos sinäkin olet tehnyt roskapäiväkirjaa tai jotain vastaavaa.