torstai 31. tammikuuta 2013

Peikkovaippoja

Vihdoinkin kaivoin kangaslaatikon pohjalta puolen metrin palan PUL-kangasta, jonka olen hankkinut pari vuotta sitten. Keskimmäinen pikku piipertäjä oppi nimittäin kuivaksi, ennen kuin ehdin leikellä peikot vaipoiksi. Esikoisen vauva-aikana en ollut vielä innostunut kestovaipoista, mutta keskimmäistä odottaessa hurahdin täysin. Ompelin kymmeniä vaippoja ja ostelinkin paljon, joten pienimmäiselle oli valmiit vaippavarastot odottamassa. Tosin keskimmäinen ei juuri tarvinnut L-kokoisia vaippoja, mutta tämä pienimmäinen on sen verran pitempää sorttia, että M-kokoiset jäävät pian pieneksi.
Huristelin sitten kolme L-kokoista taskuvaippaa tarrakiinnityksellä Myllymuksujen kaavalla ja yhden sivunepillisen version, jonka kaavan olen piirtänyt kirpparilta ostetusta vaipasta.
Samalla korjasin muutamasta vaipasta irronneita neppejä ja löystyneitä kuminauhoja, ja akuutti vaippapula saatiin korjattua. Hyvin istuu, mallaa vaippasankari peilin äärellä.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Niin hempeää...

...on nämä minun ja keskimmäisen ipanan askartelusession tulokset.
Tein voimauttavaa skräppäystä itselleni, aiheena äidiksi tuleminen ja äitiys. No onhan se äitiys aika hempeää. Ainakin joskus. Joskus se taas on syherrystä ja sotkua ja sekavaa ja keskeneräistä. Mutta ainakin se on tiukasti kiinni, niin kuin tuo kuva tuossa. Ja kukas se sanoikaan, että ei elämä aina voi olla kivaa. Joskus täytyy myös tanssia ruusuilla.
3-vuotias teki ihan ensimmäisen skräppileiskansa! Kokoa tällä komeudella on n. 15x30cm. Huomatkaa, että kaikki perinteiset skräppäyksen elementit löytyvät - kuva, otsikko, tarinointi ja koristeet. Tarinointi taitaa tosin olla jollain vieraalla kielellä, kun siitä ei niin kovin saa selvää. Violetti paperi taas on luukku, jonka sisältä löytyy tekijän nimmari.
Lisäksi tein hempeilykortin Askartelutaivaan Kevätralliin, aiheena ystävänpäivä. Kissakuva ja ruusu on leikattu servetistä aiemmin esittelemälläni tekniikalla.
Askartelukaveri oli vähän tuotteliaampi ja sai samassa ajassa tehtyä neljä ystävänpäiväkorttia!

lauantai 26. tammikuuta 2013

Tunnustuksia


Sain tällaisen mukavan sydäntunnustuksen Kirsiltä Minä ja tekemiseni -blogista. Kiitos kovasti Kirsi!
Tässä on säännöt, jotka menevät näin:

Kiitän tunnustuksen antajaa ja linkitän hänet blogiini.
Jaan tunnustuksen eteenpäin viidelle ihanalle blogille ja ilmoitan siitä heille toivoen heidän hyväksyvän sen ja jatkavan eteenpäin.

Mitähän lie tuo New Blog Love tuossa tarkoittaa? Että tämä pitäisi jakaa uusille blogeille? Vai (minulle) uusille blogirakkauksille? Vai onko jossain kiertämässä Old Blog Love?

Ainahan on mukavaa tietää, että joku omaa blogia lukee, ja siitä jopa tykkää, joten laitan tämän sydäntunnustuksen jakoon enempiä sen alkuperiä pohtimatta. Laitahan tämä kaunistamaan omaa blogiasi jos tahdot, tai jos et, niin en pistä pahaksi.

Haluaisin ojentaa tämän seuraaville blogeille:
1. Hilkan käden jälkiä - Hilkka tekee ihania käsitöitä monipuolisesti villasukista noitarumpuihin
2. Korttisirkus -Nanna taitaa olla sydämellinen ihminen, ja todella taitava askartelija
3. Emmo arkeen ja juhlaan - Viime aikoina on tuntunut, että linkitän Emmon blogin varmaan joka toisen blogikirjoitukseni, koska osallistun hänen Voimauttavan skräppäyksen kurssilleen ja lisäksi tykkään Vuoroin vieraissa-haasteista, kiitos siis Emmolle skräppäysinspiraatiosta
4. Lehtipollo -lempparidigiskräppääjäni
5. Maakariakka -washiteippien luova käyttäjä, minialbumeita väkertävä kissaihminen. Täytyypä vielä mainita, että luen blogeja yleensä syötteenlukijan kautta ja nyt tätä kirjoittaessani huomasin, että olin siirtänyt maakariakan blogin väärään kansioon, enkä ollut siten huomannut uusia päivityksiä ja nyt luin niitä kerralla 17 kpl.

Tästä sydämestä muistuikin sitten mieleeni, että sain joulukuussa tunnustuksen myös Nannalta Korttisirkuksesta, kiitos Nanna! Joulukiireissäni unohdin lisätä sen blogiini. Tässä se on nyt:

Jätän sen nyt tähän saataville, saatte napata mukaan, jos haluatte!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Enkeleitä ystäville

Voi, kun opin mukavan niksin Creative Jump Startista. Servettejen kuvia voi käyttää askarteluhommissa muutenkin kuin decoupage-tekniikalla, nimittäin ihan yksinkertaisesti silitysraudan avulla. Alimmaiseksi tulee kartonki, sitten kerros kirkasta muovipussia, sitten servetin ohut kuvakerros, sitten leivinpaperia. Ja ei muuta kuin silittämään. Muovipussi sulaa, ja liimaa samalla servettikuvan kartonkiin siististi ja suoraan. Todella kätevää!
 Enkelikuvat ovat siis serveteistä, tai mitä haltiakeijuja nämä lienevätkään.
 8-vuotias oli askarrellut suloisen koirakortin ystävänpäiväksi. Mutta tämä sessu ei olekaan ihan tavallinen...
...nimittäin kuonon alta paljastuu salainen teksti! Hyvä idea, vai mitä?

torstai 24. tammikuuta 2013

Art journalin kannet

Virkkasin art journaliin, taidepäiväkirjaan, kannet vapaavirkkauksella. Toisesta päästä tuli hitusen liian kapea ja toisesta taas liian leveä. Sellainen minä olen, harvemmin pysyn ihan suorassa linjassa. Viivottimet ovat tylsiä.
 Lähde lentoon, lukee tässä aukeamassa.
 Luovia tavoitteita.
Kokeilin roiskia tähän mistirenkaiden kaveriksi erilaisia kynsilakkoja, kahvia ja lasten mustaa sormiväriä. Aika hauskaa jälkeä. Pikkuniistäjä oli hyvä apuväline. En kyllä voi suositella, jos sitä tarvitsisi vielä varsinaisessa käytössään, tai voisi vauvan nenään ruikahtaa jotain kummaa mustaa möhnää.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Minä & öpykät

Heipä hei, minä täällä. Pehmolelukasan keskellä n. 9-10-vuotiaana. Tykkään tuosta kuvasta ja leiskastakin tuli ihan mukava.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Just married

Tein tätä taustaa pitkään ja hartaasti. Maalasin ja väritin, laitoin päälle pakkelia. Sitten hylkäsin koko paperin, koska siinä oli liikaa kaikkea. Kun aloin katsella paperia Emmon Vuoroin vieraissa -haasteeseen, kaivoin taas tämän esiin. Levitin päälle gessoa peittämään enimmät väripaljoudet ja käytin vähän itse tehtyä mustemistiäni. Skräpistettävänä olevalla Elenalla on runsas ja romanttinen tyyli, hän käyttää paljon koristeita ja härpäkkeitä. Ehkä siitä romanttisuudesta tuli mieleen skräpätä tämä kuva kohta kymmenen vuoden takaa. Olimmepa me nuoria ja ihania!

It took me months to make this background. I almost but it in the trash bin but here it is now, gesso covering all the weirdness. Elena's romantic style made me choose this wedding picture. We've been married for 10 years next summer, oh we were so young and adorable!
 Nyt on jäljellä enää kysymys, kuinka sopii muovitaskuun sivu, johon on liimattu kolme senttiä paksu ruusu?
Just married on jotenkin parempi otsikko kuin vastanaineet, köhköh.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Barbit, Bratzit, Moxiet ja Monster Hight

Tiedättekö, mitä eroa on Barbeilla, Bratzeilla, Moxieilla ja Monster High-nukeilla? Minäpä tiedän.
Barbiet ovat varmaan kaikille tuttuja. Bratzit ovat lyhyempiä kuin Barbit ja niillä on isompi pää. Moxiet ovat melkein kuin Bratzeja, mutta niillä on vähemmän vinot silmät ja ne ovat himppusen paksumpia. Monster Hight taas ovat hirviöiä, ja vartaloltaan kaikista ohuimpia. Ja meillä on niitä kaikkia. Leikeissä ne ovat usein yhtä aikaa, mutta vaatteet eivät useimmiten sovi kuin yhdelle nukkelaadulle.
8-vuotias on hylännyt barbit lapsellisina ja antanut ne pikkusiskoilleen. Ompelin leideille uusia vaatteita vaippakankaiden tilkuista. Ne ovat kivoja barbin vaatteisiin, koska eivät rypisty, ei tarvitse huolitella saumanvaroja ja vähän joustavatkin. Tein yksinkertaisia ja aika väljiä vaatteita, joita 3-vuotiaan on helppo pukea. Useimmissa on takana tarrakiinnitys.
Yksistä housuista tuli liian kapeat barbeille, mutta onneksi ne sopivat Bratzille. Vyön tein muuten rintaliivien olkaimesta.
Osallistuin näillä vaatteilla Askartelutaivaan Käsityön iloa-haasteeseen, jossa tammikuun aiheena oli käyttää nauhaa työssä. Käykääpäs kipin kapin kirjautumassa ja osallistukaa tekin, vielä pari työtä puuttuu, että saadaa palkinto arvottua! Askartelutaivaan haasteisiin osallistuakseen ei tarvita omaa blogia tms. vaan kuvat ladataan suoraan sivustolle.
Tällä hetkellä 8-vuotiaan suosikkeja ovat Monster High -hirviönuket, joita hänellä on kaksi kappaletta. Kun ehdotin, että voisin käyttää langan loppuja monsterineitosten vaatteisiin, esikoinen yritti kovasti vihjailla, että kaupastakin saa Monster High -vaatteita. Tein silti tämän asun Draculauralle, ja tyttö oli oikein tyytyväinen: "Talvimonsteri! Siisti pääkallo." Ohjeet vedin hatusta, paitsi että pääkallo on täältä. Moxieita meillä on vain tämä kuvan yksilö, hänelle neuloin myös omalla ohjeella mekon ja virkkasin hatun. Haluaisitko sinäkin neuloa hirviön vaatteita? Jos halukkaita ilmoittautuu kommenteilla, voin ensi kerralla ottaa silmukkamäärät ylös ja kirjoittaa ohjeen.

torstai 17. tammikuuta 2013

Lumi-huivi

Blogikaveriltani Hilkalta joulukalenteriyllätyksinä saamistani Angorina Lyx mohair-langoista neuloin aivan ihanan pehmeän ja lämpimän Lumi-huivin. Tämä on jo toinen huivi minulle itselleni tänä vuonna. Jonkinlainen huivihulluus on nyt päällä, tekisi mieleni tehdä lisää! Ehkä jollekin muulle kuitenkin tällä kertaa.
 Pitsikuvio oli helppoa tehdä, kunhan sen ensin oppi.
Tästä huivista tuli varmaan lankavalinnan takia vähän pienempi kuin ohjeen mitat. Jouduin myös jättämään kaksi viimeistä kierrosta pois, kun lanka alkoi uhkaavasti loppua. Päättelyn jälkeen sitä jäi sellaiset 30 senttiä, eli aika tiukille meni! Kädet vaan viuhtoi nopeammin ja nopeammin loppua kohti, että ehtisin neuloa huivin ennen kuin lanka loppuu, hih.

Koitin ottaa itselaukaisimella samanlaisen kuvan kuin ohjeessa, mutta tarkennus meni pieleen ja valokin oli kehno, noh, näettepä nyt kuitenkin, että se on tosiaan huivi.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Voimaa! Mistejä!



Tein Emmon voimauttavan skräppäyksen nettikurssin innoittamana tällaisen lupaussivun itselleni. Tausta on tehty gessolla ja misteillä (=muste- tai maalisuihke) ja leimaamalla. Vähän kyllä masentaa tuo mistivarastoni, niitä on nimittäin vain kaksi kappaletta. Molempia olen käyttänyt tässä(kin) sivussa. Mietiskelin, että sellainen kymmenkunta eriväristä mistiä olisi hyvä lajitelma. Ongelmahan on se, että ne maksavat 6-8 € kappale ja minä olen hoitovapaalla. 10 kappaletta söisi jo melkein yhden lapsen lapsilisät. Haittaako, jos lapset saisi omien harrastusten sijaan katsoa, kun äiti suihkii uusilla misteillä?
Mistejä voisi tehdä itsekin, jostain mustetyynyjen täyttöpulloista. Mutta eipä ole sellaisiakaan tullut ostettua. Ostelen siis mistejä yksi kerrallaan, aina kun tilaan jotain nettiaskartelukaupasta. En ole nimittäin täältä kotikaupungistani löytänyt mistään kaupasta mistin mistiä.

Epätoivoisena koitin kerran tehdä omaa suihketta akryylimaalista ja vedestä tyhjentyneeseen lasten suihkehoitoainepulloon. Hetkellisessä mielenhäiriössä laitoin sekaan myös hilettä (kun tuo violetti suihkekin niin kauniisti kimaltaa...), niin että tukkoon meni koko pullo, hups.

Nyt siellä Emmon nettikurssilla joku vinkkasi, että kynien mustepatruunoistakin voi tehdä mistejä. Minä tietysti riensin innokkaana kokeilemaan, kun muistin sellaisia patruunoita pyörineen laatikon pohjalla jo vuosia. Piti tehdä reikä molempiin päihin patruunaa ja puhkua ja puhaltaa jähmeät musteet ulos. Huhhuh, mies  siinä melkein muuttui musteen väriseksi itsekin (ulkoistin homman heti kättelyssä ukkokullalle, kaikkeen se joutuu, raasu.) Lasten suihkehoitoaine oli taas sopivasti tyhjentynyt, no okei vähän oli pohjalla vielä, mutta minulla oli kiire testaamaan. Sinne sitten mönkkimusteen kaveriksi laitoin kraanavettä ja sekoittelin. Ja sekoittelin. Ja sekoittelin. Ei muuten liuennut muste mihinkään.
Onneksi insinöörit keinot keksii, ja laitoin sekaan kynsilakanpoistoainetta. Johan liukeni. Ja katsokaa miten hieno lopputulos! Väri on vähän tylsä, tuollainen, noh, musteen värinen, mutta suihkepullo yllätti ja päätti tehdä läiskien sijaan ympyröitä! Wau, mahtavaa! Kellään muullla ei varmasti ole tällaista mistiä!

Toivottavasti onnen jumalat säälivät suppeaa mistivalikoimaani, ja voitan Emmon arvonnasta nuo mistit ja muut ihanuudet. Pitäkää minulle peukkuja!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Uusi skräppäyshaasteblogi


Ihan uusi, kotimainen Skräppihetket-haasteblogi aloittaa kuun lopussa. Huippua! Haastehullu odottaa innokkaana!

perjantai 11. tammikuuta 2013

Digiskräppäyksen uusi alku

Kun listasin viime vuoden lempiskräppäyksiäni, päätin tehdä tänä vuonna enemmän digiskräppäystä. Olen keräillyt ilmaista digimateriaalia jo pitkään, ja sitä olikin kertynyt huomaamatta enemmän kuin uskoinkaan. Aloin järjestellä materiaaleja Photoshop Elements Organizer 11 -ohjelmalla, jolla voi näppärästi lisätä tunnisteita mediatiedostoihin ja selata niitä siiten kaikkia yhdellä vilkaisulla. Tämä on kätevää, koska olen tallentanut digiskräppäystarvikkeet kansioittain, niin kuin olen ne ladannutkin. Alkutyö oli kyllä melkoinen, kun piti lajitella yli 2000 tiedostoa papereihin, koristeisiin, templaatteihin jne. Nyt ihana järjestys vallitsee digimateriaaleissa. Työtä vielä riittäisi, olen nimittäin ajatellut järjestää tarvikkeet vielä värin mukaan. Siten olisi näppärämpää etsiä esimerkiksi sopivan väristä digipaperia 800 tiedoston joukosta.
Tiedostoja selatessa ei paljon tarvinnut inspiraatiota odotella, niin paljon löytyi ihania tarvikkeita. Digiskräppäyksessä riittää puuhaa paitsi materiaalien järjestämisessä, myös bloggaamisessa. Useimmissa tiedostopaketeissa on nimittäin mukana tekijänoikeustiedostot, jotka pitää aina tavata läpi. Useimmiten halutaan, että jos julkaisee töitä, joissa on käyttänyt jotain tiettyjä materiaaleja, pitää mainita suunnittelija, pakin nimi ja linkittää nettisivut, josta ne voi ladata. Tykkään käyttää useampia pakkeja sekaisin, joten linkitettävää riittää. Sitten pitäisi vielä muistaa, mitä kaikkea käyttikään johonkin tiettyyn leiskaan. Vähemmästäkin menee pakki sekaisin.
Nämä kaksi sivua on tehty valmiisiin pohjiin eli templaatteihin. Tämä on toiseksi helpointa digitaalista skräppäystä ikinä. Kaikista helpointa on tehdä Quick Pageja - pikasivut ovat kuvia vaille valmiit papereita ja koristeita myöten. Lisää vain kuvat, sanoisi kauppias. Quick Pageja tein myös muutaman, mutta en näe nyt järkevänä laittaa niitä tänne blogiin. Omaa niissä on tosiaan vain kuvat, ja nekin yleensä sumennan.

Digiskräppäystavoitteeni on tehdä parikymmentä leiskaa keskimmäisestä tyttärestäni, niin että voisin sitten teettää niistä kirjan jossain. Olen teettänyt "tavallisia" kuvakirjoja Smartphotolla, suurin piirtein koossa 20 x 20 cm ja se tuntuisi sopivalta koolta myös tähän hommaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä muut digiskräppäyksen harrastajat tekevät leiskoillaan? Jäävätkö ne kovalevyn uumeniin vai teetättekö niistä printtejä tai kirjoja? Myös jos sinulla on jotain huippuvinkkejä digitaalisten materiaalejen järjestelyn suhteen, jätä ihmeessä kommentti!

Materiaalit:

Olipa kerran -sivu:
Templaatti: Tiffany Tillman
Taustapaperi: Daydream Believer -pakki
Overlay: Celeste Knight, Watercolor overlays
Aakkoset: Erica Coombs, Floraux alpha
kaikki ladattu täältä: Design House Digital

Muovipussipöksyt -sivu:
Templaatti: Tiffany Tillman
Paperit: Daydream Believer -pakki
Overlay: Celeste Knight, Watercolor overlays
Koristeet: Daydream Believer -pakki
kaikki ladattu täältä: Design House Digital

torstai 10. tammikuuta 2013

Pihalla

Pari mukavaa Vuoroin vieraissa -haastetta jäi välistä, mutta täältä tullaan taas, skräpistetään Noomiyn tyyliä. Ilmavaa, valkoista, lankasyheröitä ja maaliroiskeita. Värimaailmani tässä on harmaa, vaaleanpunainen ja oranssi - aika mielenkiintoinen yhdistelmä. Värit nappasin kuvasta; harmaata loskaa, vaaleanpunaiset haalarit ja oranssit pihlajanmarjat maassa.
Päivän niksi: tarrakirjaimet eivät oikein tahtoneet tarttua läpinäkyvään kankaaseen, joka pilkistää kuvan takaa. Lorautin päälle kunnon kerroksen Eri Keeperiä, joka kuivuu läpinäkyväksi. Johan pysyy!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Salomonin solmuilla huivi

 Olenko maininnut, että lankavarastoni on kasvanut niin suureksi, etteivät langat mahdu minnekään?
Silti ostin kauppareissulla vähän Novitan Rose Mohairia, kun oli vaan kertakaikkiaan niin kaunis väri tarjouksessa.
 Heti lähti koukku viuhumaan ja tein salomonin solmuilla ison hartiahuivin.
En ensin aikonut tätä huivia itselleni, koska olen jo tehnyt yhden tälläisen itselleni. Mutta se on jo pari vuotta vanha ja väriinkin olen kyllästynyt ja tähän riitti enemmän lankaa hapsuihin... Niin että minulle tämä tuli silti. Pitäähän sitä itseään joskus hemmotella, eikö niin?

Ja etteivät huivit vaan loppuisi kesken, niin uusi on jo tekeillä. Ja siitä on tulossa niin ihana, etten edes yritä huijata itseäni antamaan sitä jollekulle muulle!

maanantai 7. tammikuuta 2013

Sydänkortti ja art journal-kokeiluja

Puuhastelin P*skikseen telinekortin. Olen mukana Creative Jump Startissa ja käytin tässä sieltä opittua tekniikkaa tuon sydämen kanssa. En kyllä ole ihan tyytyväinen siihen, jospa ensi kerralla osaisi paremmin.
Muutenkin olen innostunut päivittäisistä Creative Jump Start-videoista niin, että olen jatkanut jo keväällä 2012 aloittamaani kirjan tuunausta art journal sivuilla.
Tässäkin vasemmanpuoleisessa sivussa käytin vaikka mitä uusia tekniikoita ja sitten peitin ne kaikki valkoisella akryylimaalilla, kun tuli niin tukkoinen ja tumma sivu, heh. Oikealla sivulla on kirjarunoutta - yritin löytää sanoista runon ja peitin ylimääräiset tussilla.
Tämä maisema on suosikkini. Siinä on paljon sitä art-osaa ja ei yhtään journal-osaa, mutta eipä se haitanne.

torstai 3. tammikuuta 2013

Lempiasioita

Osallistuin toista kertaa CSI-skräppäyshaasteeseen, tällä kertaa numeroon 52.

Haasteessa pitää käyttää tiettyjä värejä ja jotain listatuista elementeistä. Evidence-osiosta valitsin puun syyt, ympyrät, ruskean kraftpaperin ja sanomalehden. Testimony-osasta valitsin skräppäyksen aiheeksi muutaman lempiasioistani.
Inspiroiduin niin Sound of Musicista tutusta biisistä (A few of my favourite things), että pieni runotyttö minussa heräsi ja kirjoitin tarinoinnin runomuotoon.
CSI-haasteissa on aina mukana myös tulostettavia elementtejä haasteen väreissä, niistä on leikattu mm. tuo viewmaster-kiekolta näyttävä juttu.
Kokeilin uusia Fiskarsin leimasimia tähän taustaan. Hienoja ovat.
Tästä tuli oikea hyvän mielen leiska aiheensa vuoksi ja valmiinakin vielä miellyttää silmää.