perjantai 31. lokakuuta 2014

Pikku Myy

Tämän vuoden Suuri Käsityölehdissä on julkaistu muumineuleiden ohjeita 90-luvulta. Malleja on toki vähän muokattu nykyaikaisempaan suuntaan, veikkaan niiden olleen aika leveitä ja lyhyitä ysärityyliin. Muumifanin piti toki neuloa perheen pienemmille muumifaneille puserot. Tai no, yksi on vasta valmis. 3-vuotias sai tämän pikku Myy-paidan koossa 104 cm. Niiskuneitipusero odottaa vielä lankoina päästäkseen joskus 5-vuotiaan päälle.

 Nykyaikaistuksesta huolimatta malli on aika leveä ja olkapäät roikkuvat alhaalla. Olalle tuli nappilista, joka on kyllä vain koristeena, sillä muksun kupoli mahtuu hyvin pääaukosta ilman nappien aukaisuakin.

Ohjeessa pikku Myyn ympärille oli vielä kirjottu langalla ötököitä, mutta jätin ne nyt pois. 3-vuotiaani ei ole mikään ötökkäfani, toisin kuin isosiskonsa. Ja lisäksi kirjominen on yksi käsityön laji, jossa en ole oikein hyvä. Lapsen palaute puserosta oli lähinnä luokkaa: "Miksi sillä on tuon värinen naama?" ja "Miksei sillä ole oranssi tukka?" Vastaus näihin löytyy langan värikartasta, jossa ei nyt tuon parempia sävyjä ollut. Vaate kelpuutettiin kuitenkin käyttöön keltaisen pohjavärin takia (se on tytön lempiväri.)

Jos pikku Myy paidan neulominen houkuttaa, ohje löytyy Suuri Käsityölehden numerosta 4/2014. Lankana on Novita Miami.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Pinkkiä vesielämää

Inspiration haastaa-ATC-väri-kirjain-haaste on edennyt jo loppupään hankaliin aakkosiin, V, W ja X. Tässä kuussa Viltsu haastoi tekemään pinkkejä kortteja noilla alkukirjaimilla. Varsinkin X-kirjain tuotti hankaluuksia: montako x:llä alkavaa sanaa keksitte? Xylitol ja Xylofoni. Mies ehdotti "x-files," ja siitähän se sitten lähti. Muuntautumistarina kolmen kortin kertomana. Taustat olen taas tehnyt itse, kuvat on leikattu jostain paperikosta ja tekstit napsittu kirpparilöytökirjasta.
Veden varaan

X-files

Water spirit

lauantai 25. lokakuuta 2014

Nalleperhe

Paikallinen MLL:n yhdistys järjesti lastentapahtuman, jossa vastasin askartelunurkasta (ja kasvomaalauksesta, mutta ei siitä sen enempää...) Kehittelin tällaisen nopean ja helpon nallemallin, joka sopii pienillekin askartelijoille. Mallin avulla sai piirtää nallen, eri paperista mahan, sitten vain liimaa väliin ja kasvonpiirteet esiin tusseilla. Monennäköistä nallea tuli päivän aikana tehtyä ja nähtyä, ja nämä viisi kotiutuivat meille. Komea viisikko!

torstai 23. lokakuuta 2014

Porosuklaata?

Niin, en tiedä miltä se porosuklaa maistuisi, mutta tällaisessa paketissa se ainakin tulisi. Täällä sisällä on kuitenkin ihan tavallista Fazerin sinistä. Olen viime aikoina bongannut monia upeita suklaakortteja facebookin askarteluryhmistä, ja usein sinne on linkitetty myös viime talvena tekemäni suklaakorttiohje. Tosi kivaa huomata, että siitä on ollut monille hyötyä. Tämä kortti matkusti Lappiin poromiehelle, joten suklaakorteista on moneksi!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Minioni-onnittelut

 Olipa hankalaa kirjoittaa tuo otsikko, varsinkin ilman lukulaseja! Tiedättekö minionit, nuo keltaiset otukset lastenelokuvasta Itse ilkimys? Näin jossain facebookin askarteluryhmässä hauskan itse tehdyn kortin, jossa minioneja oli leikattu erivärisistä papereista ja silminä oli askartelusilmät. Siitä sain sitten inspiraation kokeilla samaa tekniikkaa miehen kummipojan synttärikorttiin.

Mitä vanhemmiksi kummilapset tulevat, sitä vaikeampi niille on ostaa lahjoja. Siksi päädyimmekin tällaiseen ratkaisuun, joka varmasti oli myös pojalle itselleen mieleen. Osallistun tällä kortilla Paperilla-blogin uuteen korttihaasteeseen, jonka aiheena on Lapsellista.

 5-vuotias halusi myös tehdä serkkupojalle onnittelukortin.

Ja vielä esittelen 3-vuotiaan tekemän söpön koirakortin.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Leggareita siellä ja täällä

 Sitten kun olin ommellut muutaman liian ison paidan (ks. edellinen postaus), päätin kokeilla legginsien ompelua.

 Erityisesti keskimmäinen tytär kärsi akuutista legginssipulasta, joten hän sai valita kankaan. Olin suunnitellut tästä lintukankaasta mekkoa, mutta siitä tulikin aivan ihanat legginsit!

 Ja mikä parasta, kankaasta riitti vielä toisiin samanlaisiin pikkusiskolle. Kaavana käytin shortsiohjetta Ottobre 3/2014, jonka pidensin mukuloille sopivaksi.

Onnistumisesta innoissani ompelin pökät myös 10-vuotiaalle esikoiselle. Hänen housumakunsa on nykyään musta, kapea ja mukava. Harmaaraidallinen trikoo ei ollut kuulemma ihan suosikkikangas. Kuvasta huolimatta lahkeet ovat samanpituiset, ja paremman puutteessa ne ovat pääässeet muutaman kerran jalkaankin.

Mieluisammat tuli kuitenkin näistä tummanharmaista velourlegginseistä, jotka leikkasin edellisiä vielä vähän kapeammaksi. Käytin saman shortsikaavan kokoa 140 cm (lapsi käyttää yleensä 152 cm vaatteita), ja leikkasin vielä ilman saumanvaroja, jolloin pöksyistä tuli juuri sopivat.

Velour on ihanan lämmin tuulihousujen alla nän syksyn kylmillä, ja leggarit ovat päässeet melkeinpä aina suoraan pyykistä jalkaan. Pitänee ommella toiset!

torstai 2. lokakuuta 2014

Kaksi pientä elefanttia...

 Ajattelin tehdä 3-vuotiaalle paidan tästä Noshin norsukankaasta.

 Kaava on uudesta Suuri Käsityö-lehdestä, ja erikoisuutena siinä pienet rypytykset olalla ja tähtinepparit.

 Paidasta tuli kyllä vähän iso, ja tässä se päällä mallaakin 5-vuotias isosisko.

 Kyseiselle 5-vuotiaalle leikkasin sitten samalla kaavalla isompaa kokoa mäyräkoirakankaasta, ja siitä tuli aivan valtavan iso. Olkanepparit jätin tällä kertaa pois.

Viitseliäämpi olisi varmaan silittänyt tuon paidan ennen kuvan ottoa, mutta en nyt jaksanut. Kaappiinhan se menee kuitenkin odottamaan lapsen kasvua.