keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Huippumalli, herra Mato

Ottaisin mielelläni sellaisia tosi hienoja tuotekuvia kaikista piiperryksistäni tänne blogiin. Sellaisia, joissa se itse teos on pääosassa, mutta myös ympäristö on mielenkiintoinen ja asetelma tuo kohteen hyvin esiin.
Tässä yhtenä päivänä teimme koruaskarteluja lasten kanssa. Kaksi avainkaulanauhaa ja monta rannekorua ihan yksinkertaisesti helmeä helmen perään pujottelemalla. Asettelin korut lasten leikkihellalle, mallailin ja lisäsin jotain leluja rekvisiitaksi. Koeräpsy. Tarkennus väärässä kohti ja liikaa salamaakin taisi tulla.
Mutta hups, joku huomasi puuhani ja tuli auttamaan... Yksi koru kaulaan, muut saa lentää lattialle ja hei - täähän on mun lelu!
 Ota siinä sitten edustavia kuvia.
Esikoisen tekemä kynäkoriste, herra Mato, suostuu onneksi poseeraamaan kauniisti aloillaan. Ainakin, jos on nopea, eikä haaveile mistään kovin hienoista asetelmista.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Syksy




Syksy. Pihlajanmarjoja, märkyyttä, keltaisia lehtiä. Kumisaappaita ja kurahousuja. Syksy on minulle myös uuden alkamisen aikaa. Kaksi lapsistani on syntynyt syksyllä. Harrastukset ja opiskelut alkavat yleensä syksyllä. Villalangat ja sukkapuikot vetävät vastustamattomasti puoleensa. Tänäkin syksynä aloitin uutta -  opiskelun ja uuden liikuntaharrastuksen. Menen myös yli vuoden äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen käymään töissä miehen kuuden viikon isäkuukauden ajaksi. Aika jännittävää. Löytyykö aivoista työhön tarvittavaa toimintaa, vai täytyykö tyytyä ryystämään teetä.

Onkohan kaikki uuden aloittaminen vain jonkinlaista oheistoimintaa, joiden avulla yritän välttyä ymmärtämästä, että nyt tosiaan on syksy? En nimittäin oikein pidä syksystä. Kylmää. Märkää. Pimeää. Siksipä aloitankin hyvissä ajoin syksyllä joulun odottamisen! Ihan mahtavaa muuten, että sain blogijoulukalenterin täyteen, kiitos kaikille osanottajille! Minulla on teille jotain tekeillä... 

Mistä tulikin mieleeni...

Nanna ja Hilkka, haluaisitteko lähettää minulle osoitteenne, niin saatte sitten joulupostia?


Valokuvatorstain aiheena on syksy, käy kurkkaamassa muiden hienot otokset.

Sun uusi pyörä

 Emmon vuoroin vieraissa -haasteessa skräpistettävänä on nyt Riikan tyyli. Nappasin leiskaani tuunatun taustan, valumat, roiskeet, paperikerrokset valokuvien alle ja koristerykelmän. Ei tästä kyllä tullut yhtään  juurikaan Riikan tyylinen. Taidan olla vähän huono tässä skräpistämisessä.

Puolihelmetkin skräpistin mallista. Aiheena on 8-vuotiaan synttärilahjaksi saama uusi pyörä. Voi että olikin iloinen pyöräilijä! Ennen hän aina käveli kouluun, mutta nyt on mennyt joka päivä pyörällä. Sillä voi myös ajella ihan muuten vain rinkiä pihalla. Eipä tulisi enää itselle mieleen, että lähdenpä lenkille, ja sitten ajelisi puoli tuntia ympyrää pihalla! Lapset on ihania.


maanantai 24. syyskuuta 2012

Ensimmäiset joulukortit

Joulukortteja "pitää" tehdä sellainen läjä, että olen pitäytynyt aika yksinkertaisissa malleissa. Tänä vuonna meiltä lähtee maanläheisiä sävyjä. Joulukuusi on suhautettu vihreällä mustesuihkeella itseleikatun maskin läpi ja koristeltu kynttiläkoristehelmillä. Lumihiutaleet on leimattu. Mies tykkäsi lumihiutaleista, lapset joulukuusista. Saapa nähdä kummanlaisia kortteja aletaan tehtailla. Mallit varmaan tästä jalostuvat vielä.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Taas patalappuja

Virkkasin lisää luentopatalappuja. Speksit on samat kuin edellisissäkin, eli Tiina-lanka, 4,5 koukku ja mallit omasta päästä.
Nämä kaksi ovat yksinkertaisia versioita, joten taidan ommella niihin jonkinlaisen vuoren. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin liian ohuet laput, joilla polttaa sormensa.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Happy Birthday

Osallistun P*skiksen harso/tyllihaasteeseen tällä prinsessatyylisellä (vai -tyllisellä) skräppäyksellä. Otin nuorimmaisesta itse 1-vuotiskuvia ja tässä yksi niistä onnistuneimmista.

Nämä kirkkaat pallerot ovat jotain kynttiläasetelmiin tarkoitettuja muovihelmiä, jotka toimivat kivasti myös askartelussa. Jossain blogissa näitä oli värjätty alkoholimusteilla. Koska en sellaisia omista, tyydyn kirkkaisiin koristeisiin.

Kuvan alta pilkottaa vaaleanpunainen tylliharsoreikäkangasmikälie.

Haloo?

Emmon blogissa on ollut viime aikoina paljon mainioita juttuja skräppäyksestä. Jos ihmettelet, mitä se skräppäys edes on ja miten siinä pääsee alkuun, kannattaa käydä lukemassa. Nyt siellä on meneillään Vuoroin vieraissa -blogitapahtuma. Tapahtumaan kuuluu taitavien skräppääjien haastatteluja ja tyylien esittelyjä sekä haasteita: on lupa inspiroitua näiden skräppääjien töistä ja etsiä niistä uusia puolia omiin luomuksiinsa. Tällä viikolla skräpistettävänä on Maikon työ.
Kävin tuijottelemassa työtä pitkin viikkoa, mutta vasta tänään aloin hommiin. Jälkikasvu oli valloittanut tietokoneen, joten askartelin ulkomuistista. Luulin skräpistäneeni paljonkin, mutta nyt kun surffailin taas inspiraation lähdettä katsomaan, huomasin ottaneeni mallia lähinnä vain asetteluun. Se riittää toki tehtävänantoon.

 
 Viimeksi kun skräppäsin kuvan itsestäni, äitini ihmetteli, että onpa perheen pienimmäisestä tullut äitinsä näköinen. Kerrottakoon nyt siis äidilleni ja muillekin, että kuvassa olen minä itse pikku naperona, ei kukaan tyttäristäni. Kivat raitapöksyt, vai mitä?

perjantai 21. syyskuuta 2012

Ensimmäinen askarteluni

Oi, äidin vauva on jo iso! Hän osaa askarrella ihan itse!

Juuri 1-vuotta täyttänyt osaa tosiaan askarrella! Näin se käy: teippaa pala kontaktimuovia pöytään liimapuoli ylöspäin. Anna lapselle sormiin sopivia askartelutarvikkeita. Meillä oli kukkia, softispalasia ja pompom-palloja. Anna lapsen liimata kaikki kiinni kontaktinuoviin. Paikkoja voi vaihdellakin, jos haluttaa. Kun teos on valmis, liimaa se paperiin kiinni. Paperiin voi piirtääkin etukäteen, niin tulee vielä hienompi.

Kukat hupsahtivat nyt lopulliseen työhön nurinpäin, mutta kauniitahan ne ovat noinkin.

3-vuotias teki samaa hommaa. Siihen tarvittiin huomattavasti enemmän noita palleroita. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun keksin jotain järkevää tekemistä noille karvapalloille. Niitä on hankala ommella mihinkään kiinni ja liimakaan niihin ei oikein tartu.
Vesivärityön päällä kontaktimuoviteos näyttää oikein kivalta.


3-vuotias liimaili toiseen vesivärityöhön paperista ja foliosta leikattuja kukkia - voi että tuli ihana väripläjäys. Tämä laitetaan ehdottomasti seinälle.

8-vuotias esikoinen ei ole viime aikoina innostunut askartelemaan, mutta katsokaas tätä - itse tehtyä karkkia, nam. Olen kyllä ylpeä taitavista lapsistani.

torstai 20. syyskuuta 2012

Patalappusia



Patalappuja virkkailin suureen tarpeeseen. Kaikki vanhat ovat kulahtaneita ja kestolikaisia. Lanka on Novitan Tiina, koukku 4,5. Etupuoli on tuollainen kaksivärinen neliö, takapuoli yksivärinen. Sen virkkasin vaihtelun vuoksi vinottain kulmasta kulmaan. Lanka on ihanan paksua, ei pitäisi nyt näpit palaa leipomishommissa.

Olen aloittanut uutena harrastuksena opiskelun. Avoimen yliopiston luennolla istuessa syntyi toinen näistä lappusista. Ensin vähän mietin, kehtaanko alkaa julkivirkkaamaan moisessa paikassa, mutta aloinpa kumminkin. Keskityn paljon paremmin kuulemaani, kun käsillä on jotain tekemistä. Pannulaput ovat sopivan aivotonta virkattavaa, kun aivoja tarvitaan opiskeltavien asioiden sisäistämiseen.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Pipsa Sammakko




Suuri Käsityölehden uusimmassa (9/2012) oli suloinen sammakkopehmon ohje. Sellainen piti tehdä, kun 3-vuotias sen lehdestä bongasi - se oli rakkautta ensi silmäyksellä.


Kangas on miehen vanha t-paita. Vihreää lankaa ei tietysti ollut, joten valkoinen sieltä saumoista kivasti irvistää. Lapsi valitsi itse sampille silmät - se olikin vaativa prosessi. Kaikki napit piti levittää pöydälle ja etsiä sieltä kaksi kauneinta. Sillä aikaa kun ompelin toista silmää, lapsonen keräsi napit takaisin purkkiin. Myös sen toisen valitsemansa silmän. Ja sitten kun se huomattiin, piti napit tietysti levittää uudestaan pöydälle ja etsiä uusi silmä. Mutta saihan sammakko sitten silmänsä - voitteko vastustaa tuota katsetta?

Sammakko sai nimekseen Pipsa (3-vuotias on Pipsa Possun suuri ihailija.) Pipsa Sammakko on vähän laiha ja ruttuinen (vatsassa on sisällä herneitä), mutta sitäkin rakkaampi. Pipsa tykkää pötkötellä kummallisissa paikoissa, hypellä ilmaan (fiuuu - pläts - naurua) ja juoda maitoa. Silloin hänen kuononsa, vai onko sammakolla kuonoa (?), menee kokonaan lasiin ja kaikki raajat kiedotaan lasin ympärille. Hauskan näköistä touhua.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kangaskukkia laukkukoristeeksi

Feikki-Puma -laukustani lähti puuma karkuteille. Rumat reiät vain jätti, ja profiilinsa vaaleanpunaiseen kankaaseen.
Askartelin jälkeä peittämään kangaskukkasen napista ja vanhasta tyynynpäällisestä. Se oli niin helppoa, että siitä ilosta askartelin pari lisää. Enemmänkin olisin voinut tehdä, mutta osasin hillitä.
Ehkä kolme riittää kuitenkin tällä erää?

torstai 13. syyskuuta 2012

Tähteeni kynttilänpätkää

Osallistunpa tässä joutessani P*skikseen, aiheena oli 1 nauha, 2 paperia ja 3 perhosta.
Siellähän niitä lepattaa ja lepäilee.
Toisenkin kortin tein, kun vauhtiin pääsin.
Vähän niin kuin vitsikkäitä on yritetty olla tässä.

Jos sinulla on ylimääräisiä askarteluroippeita, liian pienet villasukat puikoilla, teet kuivettuu kohta kaappiin, joulukoristeitakin on aivan liikaa, niin varaahan luukku joulukalenteristani ja lähetä ne minulle. Tai tähteeni kynttilänpätkä. No ei nyt sentään kaikkea tarvitse, vaan yksikin noista olisi tosi mukava yllätys. Osallistumalla annat joulumieltä paitsi minulle ja pikku piipertäjille myös miehelleni, jolle olen uhkaillut, että hän joutuu täyttämään kaikki puuttuvat luukut...

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Hippihuivi ja wannabe-hippi

Muutkin ovat näimmä huomanneet, että meillä tykätään askarrella... Kahdella tyttärelläni oli synttärit alkukuusta, ja lahjaksi he saivat (lähinnä siis isompi) helmiä koruaskarteluun kolmelta eri lahjojalta, batiikkivärjäyspakkauksen, tee-se-itse-pehmolelupakkauksen ja vielä Top Model -askartelukirjan. Eiköhän nuo kaikki tule käytettyä/täytettyä, ennemmin tai myöhemmin.

Tiistaina bloggasin Batik-langasta tehdystä neuletakista, nyt on sen lahjabatiikkivärjäyksen vuoro. Molemmissa sattui olemaan aika samat vaahtokarkkiväritkin.

Askartelupakkauksessa oli mukana värinappeja ja huivi, sekä ohjeet batiikkivärjäykseen. 8-vuotias esikoinen tykkäsi tästä lahjasta kovasti, kiitos vain tädille.


Värit haalistuivat tosi paljon pesussa, mutta jäi niistä sentään jotain jäljelle. Huivista tuli ilmeisesti mieluinen, koska erittäin vaatetietoinen neitonen laittoi sen jo kouluunkin kaulaansa.

Värejä jäi vielä paljon jäljelle huivin värjäämisen jälkeen. Kyselin, onko kellään valkoista t-paitaa, johon 3-vuotiaskin voisi kokeilla batiikkivärjäystä. Yllätyksekseni mieheni lupautui heti antamaan puuhaan oman paitansa. Hän on enimmäkseen sellainen musta-paita-ja-farkut-tyyppi, mutta tämä taideteos yllään hänkin varmasti löytää sisäisen hippinsä.


Värejä riitti vielä XL-kokoisen paidan jälkeenkin, joten kaivoin kaapista mummun vanhoista lakanoista ompelemani kauppakassin. 3-vuotias pruuttaili innoissaan loput värit vapaalla kädellä. Tuli niin hieno kassi, että kyllä nyt saa ylpeänä kuskailla tässä ostoksia pitkin kyliä.


Otin vielä tällaisen lavastetun kuvan kassista maitopurkkeineen keittiön pöydällä niin näette, että kyllä - se on tosiaan kauppakassi.

Eivätkä ne värinapit muuten loppuneet vieläkään. Pitää ehkä ommella lisää kauppakasseja ja laittaa tenavat taas värjäyspuuhiin. Tai ilahtuisivatkohan sukulaiset hippi-t-paidoista joulupaketeissa?

tiistai 11. syyskuuta 2012

Karkkineuletakki

Eikö olekin ihan vaahtokarkin värejä tässä takissa?
Ohje Suuri Käsityölehti 1/2010, Tytön kaarrokejakku. Lanka Novitan Puro Batik, puikot 4. Koko 98/104. Jättinapit ostin kirpparilta.


3-vuotiaani oli oikein ilahtunut tästä takista ("Minulleko? Kiitot äiti!") Tämä takki koottiin kuudesta eri palasesta, ja se kokoaminen ja lankojen päättely on aina vähän ärsyttävää. Muuten ihan mukava malli.

pst. Haluaisitko osallistua joulukalenteriini? 

maanantai 10. syyskuuta 2012

Miksi gerbiileille ei kannata ostaa muovihäkkiä

Saimme kesällä kaksi lemmikkiä siskoltani, sanomme niitä adoptiogerbiileiksi. Lapset keksivät niile nimiksi Huli Kopteri ja Vili Vilperi, kotoisammin siis Huli ja Vili. Gerbiilit ovat pieniä jyrsijöitä, jotka purevat ihan kaikkea mihin yltävät, jatkuvasti. Yhtenä päivänä huomasimme pienet hampaanjäljet gerbiilien muovihäkin laidassa, siinä kohti missä kirkas yläosa kiinnittyy klipsulla pinkkiin alaosaan. 
Eipä mennyt kauaa, kun ahkera jyrsiminen tuotti enemmän tulosta, ja häkissä oli jo reikä. Emme jääneet odottelemaan, minä yönä reiästä mahtuisi ulos pari gerbiiliä. vaan koitimme estää enemmät jyrsimiset kaikenlaisilla keppi- ja teippivirityksillä.
 Gerbiileistä on hankala saada hyviä kuvia, ne ovat erittäin nopeita.
Onneksi saimme Hulille ja Vilille uuden kodin, vanhan vuotavan akvaarion. Tilaa on enemmän, ja seinät ovat gerbiilinkestävät. Hampaita voi käytellä häkin tuhoamisen sijaan puun palasten ja pahvin jyrsimiseen.
Katoksi löytyi Bauhausista täsmälleen akvaarion kokoinen ritilähylly. Kylläpä meillä kävi tuuri!