Saimme kesällä kaksi lemmikkiä siskoltani, sanomme niitä adoptiogerbiileiksi. Lapset keksivät niile nimiksi Huli Kopteri ja Vili Vilperi, kotoisammin siis Huli ja Vili. Gerbiilit ovat pieniä jyrsijöitä, jotka purevat ihan kaikkea mihin yltävät, jatkuvasti. Yhtenä päivänä huomasimme pienet hampaanjäljet gerbiilien muovihäkin laidassa, siinä kohti missä kirkas yläosa kiinnittyy klipsulla pinkkiin alaosaan.
Eipä mennyt kauaa, kun ahkera jyrsiminen tuotti enemmän tulosta, ja häkissä oli jo reikä. Emme jääneet odottelemaan, minä yönä reiästä mahtuisi ulos pari gerbiiliä. vaan koitimme estää enemmät jyrsimiset kaikenlaisilla keppi- ja teippivirityksillä.
Gerbiileistä on hankala saada hyviä kuvia, ne ovat erittäin nopeita.
Onneksi saimme Hulille ja Vilille uuden kodin, vanhan vuotavan akvaarion. Tilaa on enemmän, ja seinät ovat gerbiilinkestävät. Hampaita voi käytellä häkin tuhoamisen sijaan puun palasten ja pahvin jyrsimiseen.
Katoksi löytyi Bauhausista täsmälleen akvaarion kokoinen ritilähylly. Kylläpä meillä kävi tuuri!
Tosi hyvä uusiokäyttö akvaariolle! Kyllä lasten nyt kelpaa seurata niiden touhuja.
VastaaPoistaTerraariosta näkee kyllä mukavasti gerbiilikaverusten puuhat.
PoistaÖöö... Tuolla terrassa on gerbiileille liian vähän purua. Gerbiilit tykkäävät kaivella, joten ne tarvitsisivat reilusti purua.
VastaaPoistaKiitos huolenpidosta, kyllä Hulilla ja Vilillä on siellä yleensä enemmän kaiveltavaa. Tuossa kuvassakin on hieno heinäkeko, jonka sisällä möyhiä.
PoistaAih... Ajattelin, kun minullekin on tuosta muistutettu =).
Poista