torstai 20. helmikuuta 2014

Mitä olen oppinut muumeilta

En muista, olenko täällä blogistaniassa koskaan kertonut, että tykkään kovasti muumeista. Olen suorastaan fani. 9-vuotiaan esikoisen kaveri katseli kerran ympärilleen meidän keittiössä ja kysyi sitten: "Miksi teillä on noin paljon muumeja." Miten niin paljon, minä ihmettelin mielessäni. Ja katselin uusin silmin keittiötä. Totta, onhan siinä seinällä muumikelloa, taulua ja seinälautasta, mutta onko se nyt niin paljon... Muumikalenterikin toki on... Pari kannua ja peltipurkkia esillä ja pari-kolmekymmentä muumimukia lasioven takana... Onpas noita kertynytkin! Ja sitten on tietysti niitä muumijuttuja, jotka eivät ole esillä. Lautasia, laseja, kirjoja, lakanoita, pyyhkeitä, pehmoleluja ja sarjakuvia... Tunnustan keräileväni vain niitä muumimukeja, ja niitäkin vain kaupasta uusina. (Voin kyllä tunnustaa seuraavani facebookissa yhtä muumimyyntipalstaa, mutta vain kerran olen sieltä ostanut jotain.) Muut muumitavarat ovat siis ihan itsestään muuttaneet meille! Ihmeellistä.
Diminutiivinen kohtaaminen
Muumilaakson tarinoita -tv-sarja on ihan kiva sekin, mutta alkuperäisiä ja aitoja muumeja minulle edustavat ne Tove Janssonin piirtämät muumit. Muumisarjan tunnarissa lauletaan, että "Muumeilta elämää oppia voi", ja minäpä kerron nyt kaksi asiaa, jotka olen oppinut muumeilta. Molemmat ovat sivistyssanoja. Ensimmäinen sana on diminutiivinen. Opin sen kirjasta "Outo vieras muumitalossa", jossa pikku Myy epäilee, että muumitaloon on saapunut diminutiivinen eli pikkuruinen lurjus.

Eksentrinen elämänasenne
Toinen sana on eksentrinen. Tätä sanaa käyttivät sarjakuvassa Muumiperhe Rivieralla aateliset snobiherrat puhuessaan muumiperheestä. Kuinka ihanan eksentrisiä, erikoisia ja tavallisesta poikkeavia he ovatkaan! Diminutiivinen ja eksentrinen tulivat mieleeni, kun mietin aihetta Inspiration haastaa ATC-haasteen helmikuiseen tehtävään; kirjaimet D ja E, värit musta ja valkoinen. Ja värimaailmaksi ei kelpaa mustavalkoinen, johon kuuluu myös harmaan sävyjä, vaan nimenomaan musta ja valkoinen.

Nouseva myrsky
 Leikkasin muumilaakson hahmot jostain (no se oli sellainen muumilasitaulu ikkunaan) pakkauspahvista aikoja sitten. Nyt tein niille ATC-kokoiset taustat ja kiinnitin kohotarroilla. D- ja E-korttien lisäksi tein vielä pari lisää. Myrsky on nousemassa, sen näkee tietysti hattivateista. Nouseva myrsky on muuten myös kotimainen yhden naisen yritys, joka tekee koruja kierrätysmateriaalista. Olen ostanut sieltä itselleni joululahjaksi uudet lempikorvikseni, kierrätyskumista valmistetut Musta Lintu -sulkakorvikset. Anteeksi pieni mainostus tähän väliin, ne on vaan niin hienot ne korvikset ja hieno yritys!
Kevättä rinnassa
 Viimeiseksi tein vielä herttaisen Muumipeikko ja Niiskuneiti -ATC:n, tämänkin mustana ja valkoisena.

Ja lopuksi näytän teille, miten ihanaa postia sain tällä viikolla. Vaihdoimme Heenun kanssa viisi ATC-korttia, minä sain nämä: Merenalaista elämää, Kotipuun linnut, Rose 2, Liljat ja Steam 2. Todella upeita ja taitavasti tehtyjä pieniä taideteoksia! En raaskinut heti laittaa albumiin, vaan jätin nämä hyllynreunalle esille. Kiitos Heenu!!!

6 kommenttia:

  1. Oooh, mitä ihanuuksia täällä onkaan! Mahtavaa! Ja nuo nimet! Innoissani olen sinun mukaan tulostasi! KIITOS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Tämä oli aika hankala, meni viikkotolkulla miettiessä :D

      Poista
  2. Huikea kauniit ja suloiset muumikortit.
    Kiitos itsellesi todella hienoista vaihtokorteista !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaihdosta ja vaihdellaan toisenkin kerran!

      Poista