Ystäväni tytär on heppahullu: ratsastamisen lisäksi hän harrastaa myös keppareita eli keppihevosia. Niitähän myydään kaupoissakin, mutta persoonallisimmat syntyvät itse tekemällä. 8-vuotias esikoinen oli vaikuttunut samoja ikiä olevan kaverin kepparikokoelmasta ja päätti itsekin tehdä yhden. Tietysti myös 4-vuotias pikkusisko oli heti juonessa mukana.
Keppareissahan perinteisesti käytetään vanhoja sukkia hevosen päänä. Nämäkin pollet saivat sukkapäät, kepit ovat muistaakseni rikki menneen turvaportin pinnoja. Pään kiinnittämisessä keppiin olisi varmaan olemassa joku kauniimpikin tapa, mutta lasten apuna ollut isä päätti käyttää ilmastointiteippiä...
Silmät löytyivät äidin nappipurkista ja harjat lankalaatikosta. Suitset taiteiltiin toiselle satiininauhasta, toinen sai tyytyä vanhaan kengännauhaan.
Esikoisen musta hevonen sai nimekseen Miska (kuvissa sillä ratsastaa pian 2-vuotias pikkusisko) ja harmaa keppari nimettiin Saanaksi 4-vuotiaan hyvän kaverin mukaan.
Saana onkin niin villi ja vauhdikas poni, ettei siitä meinaa saada terävää kuvaa millään! Vai liekö ratsastaja niin hurjapäinen?
Itsetehdyt kepparit voittavat ostetut mennen tullen. Ihanaa sunnuntaita.
VastaaPoistaKepparit herättivät ansaittua huomiota, kun niillä ratsastettiin läheiseen leikkipuistoon :)
Poista